Kirjoittaja: Matti Vanhanen

Mäti, herrojen herkku

Suomalainen siian ja muikun mäti vetävät täysin vertoja sammen mädille eli kaviaarille. Näin sanoi mielipiteenään Samppanja-kirjan tekijä Jukka Sinivirta kertoessaan eräässä tilaisuudessa samppanjan ja kaviaarin historiasta kuninkaallisten herkkuna. Pienemmästä jyväkoosta johtuen suutuntuma ei ole identtinen kaviaarin kanssa, mutta maussa oma mätimme ei häviä kaviaarille yhtään eikä siitä tarvitse maksaa huippukallista hintaa.

Siian ja muikun ohella yleisiä mätikaloja ovat made ja kirjolohi. Onpa Suomessa toiminnassa kaksi laitosta, joissa tuotetaan sammen kaviaaria. Lohenkalastajat syövät ainakin itse lohen mätiä ja silakan mätiä näkee joskus harvoin kalatiskeillä. Hauen, ahvenen ja muiden kotoisten kalojen mädit ovat minulle ruokana tuntemattomia. Ulkomailta meille tuodaan havaintojeni mukaan ainakin siian mätiä Kanadasta ja pienessä määrin turskan mätiä Norjasta.

Mäti syödään yleisimmin miedosti suolattuna ja usein sipuliin sekoitettuna sekä mustapippurilla maustettuna paahtoleivän tai blinien kanssa. Kermaa tai smetanaa käytetään makua pyöristämässä. Kaupasta olen saanut mädillä maustettua silliä. Punalihaisten itse pyydettyjen kalojen mätiä olen syönyt myös keitettynä, samoin ravun mätiä.

Vanha kevennys kertoo, että ”alkupalat olivat mätiä”. Varmaan muitakin sanaleikkejä mädin ympärillä on olemassa. Mäti kuuluu arvostetuimpien kylmien alkupalojen joukkoon sekä meillä että muualla. Se sopii juhlapöytään, mutta kotioloissa sitä kyllä syödään arkenakin, varsinkin kalastavien perheissä. Mätiä kannattaa kokeilla myös uuniperunan täytteenä.

Tämä naaraskalojen tuottama munamassa säilyy hyvin pakastettuna, mutta sulatuksen jälkeen se kannattaa käyttää parin päivän sisällä. Kerran sulatettua mätiä ei ole syytä pakastaa uudelleen, ettei sen mehevyys katoa. Usein mäti on valmiiksi suolattua, kun se purkitetaan ja pakastetaan. Kun osa syöjistä haluaa mätinsä niukasti ja toinen osa reilusti suolattuna, osa kalastajista pakkaa mädin ilman suolaa ettei se ole ”aina väärin suolattua”.

Kun Deliporossa lähdimme laajentamaan tuotevalikoimaa poronlihasta muihin arktisiin herkkuihin, mäti kuului itsestään selvänä valintoihin. Puhdasvetisen Inarijärven siian mätiä saimme hankituksi, mutta tänä syksynä sen pariksi ajateltua muikun mätiä ei juuri ollut saatavissa. Katsomme tilannetta vuoden kuluttua uudelleen.

Jos kaviaari on kuninkaallisten herkku, mäti on herrojen herkku, mutta sopii myös kaikkien meidän suomalaisten herkuksi.

Tutustu valikoimaamme arkitisia herkkuja >

 

Kuningasrapu, Jäämeren uusin herkku

Norja on Euroopan tärkeimpiä kalastusvaltioita. Sen sillilaivasto tuottaa maan suurimman saaliin rahassa mitattuna ja turska sekä sei ovat myös suurimpien listan kärkipaikoilla. Lohen merikasvatuksessa norjalaiset yhtiöt ovat maailmanmarkkinoiden valtiaita. Kalastusta harjoitetaan koko rannikon mitalla ja lisäksi Lofoottien sekä muiden saarten vesillä. Uusin tulokas saaliskalojen ja -äyriäisten joukossa on kuningasrapu.

kuningasrapouPohjoisimmassa Norjassa Varangin vuonon kalastajien verkkoihin ilmestyi vuonna 1977 uusia, isoja otuksia, joita ei heti tunnistettu ja jotka herättivät henkiin vanhat tarinat merihirviöistä. Kookkaat äyriäiset osoittautuivat olevan kuningasrapuja, jotka eivät olleet Jäämeren tyypillisiä asukkeja. Tyynen valtameren pohjoisosien äyriäiset olivatkin neuvostoliittolaisten 1960-luvulta lähtien Kuolanvuonon edustalle Muurmanskin lähistölle siirtoistuttamia tulokkaita. Näiden kuningasrapujen alkuperä oli Kamtsatkan niemimaan rannikolla ja niitä on kutsuttu myös kamtsatkanravuiksi. Tavoitteena siirroilla oli monipuolistaa Barentsin meren kalastajien saaliita ja lisätä sinne arvokas uusi laji.

Kuningasrapu lähti leviämään istutuspaikoiltaan sekä itään että länteen. Lännessä alueen laajentuminen Varangin vuonoon kesti yli kymmenen vuotta ja tämä vesialue on osoittautunut lajille suotuisaksi. Tulokas osoittautui hyvänmakuiseksi ja sille alkoi löytyä markkinoita, aluksi tosin enimmäkseen Japanista ja Yhdysvalloista. Tämä yhdessä lajin lisääntymisen kanssa on tehnyt siitä koko ajan tärkeämmän saaliin vuonon kalastajille. Niin lukemattomien kokkien kuin maallikoidenkin mielestä kuningasrapu on tällä hetkellä suurinta herkkua, mitä Jäämeri tarjoaa.

Ei niin paljon hyvää ettei jotain pahaakin. Kuningasrapu sotkee perinteisiä pyydyksiä kuten trooleja ja verkkoja sekä syö kaloja siimapyydyksistä. Tilanne on ristiriitainen, sillä Norjassa pyritään yhtä aikaa edistämään kuningasravun pyyntiä ja hillitsemään vahingollisen vieraslajin leviämistä. Rapuhan syö pohjasta lähes kaiken löytämänsä ja siten muuttaa sen elinympäristöä.

Kuningasrapu on jatkanut leviämistään länteen päin ja ohittanut Nordkappin jo muutama vuosi sitten. Norjassa arvuutellaan jo, milloin kanta saavuttaa Oslon vuonon, mutta siihen tulee menemään kyllä melkoisen pitkä aika. Maassa käydään osin tunteikastakin keskustelua suhtautumisesta lajiin.

Suurimpiin äyriäisiin kuuluva kuningasrapu voi kasvaa jopa 15 kg painavaksi ja sen jalat yli metrin mittaisiksi. Valtaosa saaliiksi päätyvistä ravuista on muutaman kilon painoisia. Tärkein kalastuskausi Norjassa on marras-joulukuu.

Parasta kuningasravuissa ovat isot jalat. Niiden käsittely on helppoa ja niissä on eniten lihaa. Pienissä jaloissa
on vähän vähemmän lihaa ja kuningasravun-jalkojaniiden käsittely on vähän työläämpää, mutta maku on yhtä hyvä kuin suurissa jaloissa. Jäljelle jää jalkojen irrottamisen jälkeen jalan tyviosia ja vähän muutakin ja niitä voidaan kutsua sekapaloiksi. Jalan tyviosien liha on erinomaisen maukasta sekin, mutta lihakset ovat kuorien ja rustojen väleissä sekä takana ja siksi niiden esiin kaivaminen on melkoista askartelua. Hummerihaarukka tai muu hyvin kapea haarukka on suureksi avuksi. Kiireettömällä aterialla tämä kaivelu on mukavaa yhdessäoloa ja muistuttaa muutenkin perinteistä suomalaista jokiravun syöntiä. Kokeneen kalaravintolakokin mukaan se taskuravun tavoin palkitsee syöjänsä.

Myymme kuningasrapua kolmena pakettiversiona ja toimitamme mukana Michelin-kokki Jarmo Vähä-Savon laatimat valmistusohjeet. Niillä pyrimme auttamaan ensikertalaista kotikokkiakin saamaan ravusta täyden nautinnon irti.

Deliporon uusiin arktisiin herkkuihin pääset tutustumaan tästä >

Riekko on makia lintu

Lapissa sanotaan otsikon mukaisesti, että riekko on makia lintu. Makialla ei tarkoiteta makeaa vaan maistuvaa eli hyvänmakuista.

Riekko asustaa tunturimaastossa, mutta kyllä sitä metsässäkin tapaa. riekon-paaLintu on melko peloton ja häirityksi tultuaan lentää vain lyhyen matkan, kymmenistä sinne sataan metriin, joskus toki vähän pidemmällekin. Kesällä höyhenpeite on ruskeankirjava, mutta talvella vitivalkoinen. Ei ole tavatonta, että hiihtäessä riekon huomaa vasta, kun se lähtee aivan suksenkärkien edestä lentoon. Talvella riekko nukkuu kiepissä lumihangessa. On aika hauskaa seurattavaa, kun se pudottautuu lennosta hankeen ja suorastaan katoaa silmistä saman tien. Tyypillistä on, että riekot liikkuvat ja yöpyvät pienissä parvissa.

Pääasiassa riekkoa pyydetään ansoilla, mutta se on myös monien lintukoirametsästäjien mieluista saalista. Ansalla pyydetyn riekon liha säilyy ehyenä eikä syödessä tarvitse varoa haulia. Ammattimaisia riekonpyytäjiä löytyy lähinnä Enontekiöltä, Utsjoelta ja Inarin pohjoisosista. Valtaosa riekoista päätyy ravintoloiden ruokalistoille ja niiden kalleimpiin annoksiin.

Deliporo on nyt ottanut tuotevalikoimaansa riekon, niin että kotikokeillekin tarjoutuu mahdollisuus kokeilla tätä harvinaista herkkua ja vaikkapa ottaa se pysyvästikin erikoisuudekseen valikoituja ruokavieraita varten.

Riekko on keskisuuri lintu, mutta syötävää lihaa siinä ei ole kovin paljon. Onnistuneesti kypsennettynä se on erinomaisen hyvää. Ensikertalaisen tyypillisin virhe riekon laittamisessa on päästää liha kuivumaan. Onnistumista auttamaan Michelin-kokki Jarmo Vähä-Savo on tehnyt asiakkaitamme varten valmistusohjeet, jotka toimitamme riekon mukana.

Riekko kuuluu itseoikeutetusti sarjaan arktisia herkkuja. On aika paljon makuasia, mihin järjestykseen eri herkut asettaa, mutta riekko kuuluu varmasti harvinaisimpiin ja arvokkaimpiin niistä. Testikysymys: monestiko muuten olet itse syönyt riekkoa?

Koko joukko muitakin arktisia herkkuja on tullut Deliporon verkkokaupan valikoimaan samaan aikaan riekon kanssa. Meiltä löytyy nyt kuningasrapua, mätiä, useampia pohjoisten vesien kalatuotteita ja karitsaa. Lienee tarpeetonta kerrata, että poronlihavalikoimamme on tiettävästi markkinoiden laajin ja että hilla on myös ollut ohjelmassamme jo vuosikaudet.

Riekko ja muutkin arktiset herkut toimitetaan pakastettuina. Tuotteet säilyvät hyvin ja kuljetukset onnistuvat vaikka monenkin tuoteryhmän tuotteita yhdistäen. Säilyvyys kotona on myös taattu ja hidas sulattaminen jääkaapissa antaa käyttöön tuoreen vertaisen lihan tai kalan.

Uusia Deliporon arktisia herkkuja esitellään täällä >

 

Poronlihan hinta 2016

Poronlihan hinta 2016 on samalla tasolla kuin hinta viime vuonna. Hintataso määräytyy vuosittain syys-lokakuun vaihteessa isojen jalostajien ja koko lihamääränsä yhdellä sopimuksella myyvien paliskuntien välisessä kaupankäynnissä. Nyt kauppoja on jo tehty ja viime vuotisilla hinnoilla, aivan ennalta odotetusti. Erityisiä paineita sen enempää hinnan nostamiseen kuin laskemiseenkaan ei ole ollut.

Nyt sitten vain kuluttajakin etsimään, kuka myy poronlihaa halvimmalla kilohinnalla ja tekemään kauppoja. Vai onko se sittenkään paras tapa valita?

Onhan niitä, jotka valitsevat punaviinikseen halvimman Alkosta löytyvän. Ja niitä, jotka vielä minimoivat hinnan juoman sisältämän alkoholimäärän mukaan. Mutta viiniä hyvän aterian kanssa yhteen sovittavilla onkin useita erilaisia valintaperusteita hinnan lisäksi.

Joidenkin mielestä ”poronliha on aina poronlihaa, ei niissä mitään eroja ole”. Eli heidän mielestään hinta ratkaisee. Tämän ”totuuden” nimeen vannoville olen oppinut antamaan vihjeen saksanhirven lihasta, joka on paljon poronlihaa halvempaa. Ja vielä halvempiakin vaihtoehtoja löytyy, vaikka sika-nauta jauhelihaa.

On aivan fiksua selvittää, mikä on poronlihan hinta 2016. Yhtä fiksua on varmistaa, että teet hintavertailun asiantuntevasti ja omien tarpeidesi kannalta oikein. Lataa luettavaksi – tietysti ilmaiseksi – neljä vinkkiä vertailun tekijälle >

Deliporon hinnat 2016 maan laajimmalle poronlihan tuotevalikoimalle löydät tästä >

Poronliha on erinomainen yrityksen joululahja

Poronliha on erinomainen yrityksen joululahja. Monesta hyvästä syystä.

Poronliha on hienointa maassamme tuotettua lihaa. Se on omaperäisen maukasta, mureaa ja terveellistä. Laadukas liha on myös eettinen ja ekologinen vaihtoehto sekä sopii lähes kaikille, jopa allergisille.

Poronlihaa osataan arvostaa. Lahjan saaja ymmärtää, että hänelle annettu lahja on valittu harkiten ja että siihen on haluttu panostaa.

Poronliha sopii erinomaisesti joululahjaksi, koska sen voi saman tien ottaa osaksi joulupöydän antimia. Raaka liha pitää tietysti kypsentää, mutta savuporo, kuivaliha ja salamit vain nostetaan tarjolle. Tietysti viimeeksimainituista voi tehdä pieniä omia ruokalajejakin muiden joukkoon salaattien, leivän, vihannesten jne. kanssa. Tällainen ruokalahja koetaan koko perheen saamaksi lahjaksi.

Varsin harvassa joulupöydässä on valmiina poronlihaa, mikä lisää saadun lahjan arvoa ja korostaa sen erottumista.

Joululahjana poronliha on ainakin Lapin eteläpuolella mukava yllätys, se on erittäin tervetullutta ja se rikastaa joulupöydän makumaailmaa.

Suomalainen poronliha on myös järkevä ja suorastaan isänmaallinen valinta, erityisesti näin taloudellisesti vaikeina aikoina.

 

Poronlihalahjojen hinnat

Suomalainen poronliha on parasta maassamme tuotettua lihaa ja sitä on niukasti, vain 0,5 % kaikesta Suomessa syödystä lihasta. Sen kysyntä ylittää tarjonnan.

Poronlihasta tehdyt lahjatuotteemme on kaikki tehty käsityönä ja tilausten perusteella. Apuna ei ole pitkälle vietyä automaatiota eikä tuhansien kappaleiden sarjoja. Sama pätee myös myymiimme marja- ja yrttivalmisteisiin.

Edellä olevista syistä poronlihasta ei voi tehdä markkinoiden halvimpia lahjatuotteita, mutta laadukkaita poronlihalahjoja löytyy useista hintaluokista, alkaen jo alle 20 €.

Tutustu valikoikaamme, jossa on savuporoa, poron kuivalihaa, pakastettua poronlihaa, porosalamia ja porosäilykettä. Toki myös muita Lapin tuotteita. Osa tuotteista vaatii kylmäsäilytystä, osa ei.

Tuotteet löytyvät tästä >

Ruokalahja on hyvä joululahja

Ruokalahja on hyvä joululahja yrityksille, monien mielestä jopa paras. Käytännössä ehdottomasti yksi suosituimmista yrityslahjoista. Oletko muuten koskaan tullut ajatelleeksi, kuinka paljon yrityksissä käytetään aikaa ja vaivaa joululahjojen valintaan? Vaikka kysymyksessä on sinänsä pieni tehtävä, sillä on melkoisen suuri merkitys. Siksi valinta saa hankinnan kokonaisarvoon nähden poikkeuksellisen paljon huomiota.

Valinnanvaraa yrityksellä on joululahjoja etsiessään valtavasti. On paljon erilaisia tuoteryhmiä, joista voi löytyä hyvin onnistunut lahja. Valintaprosessi on aina yksilöllinen, mutta usein käydään läpi koko joukko erilaisia vaihtoehtoja ja varsin usein mukana on myös ruokalahjoja.

Ruokalahjan merkittävä etu useimpiin muihin vaihtoehtoihin verrattuna on, että suoraan joulupöytään sopiva lahja on yhteinen lahja sen saajan koko perheelle. Kaikki pääsevät nauttimaan lahjasta ja sen antaja saa paljon pisteitä valinnastaan.

On yrityksiä, jotka antavat saman joululahjan joka vuosi, esimerkiksi kinkun tai hedelmäkorin. On toisia yrityksiä, jotka antavat samantapaisen, mutta joka vuosi kuitenkin varioitavan lahjan, esimerkiksi erilaisen juustotarjottimen tai eri viinin. Suurin osa yrityksistä näyttää kuitenkin pitävän periaatteena, että joka vuosi valitaan aivan erilainen lahja ja kerran käytetty ei tule kysymykseen uudelleen ennen kuin muutaman vuoden päästä. Tämä variointi voi tapahtua paitsi ruokalahjojen kesken, myös ruokalahjojen ja monen muun tuoteryhmän välillä.

Ruokalahjoja on monenlaisia ja valinnan voi tehdä esimerkiksi lahjan saajien mukaan. Se, mikä sopii raavaille miehille ei välttämättä sovi nuorille naisille ja päin vastoin.

Ruokalahja on hyvä joululahja, se täyttää monet hyvän lahjan tunnusmerkit, mutta sillä voi olla myös rajoituksensa. Näitä asioita pyrin valottamaan lyhyessä artikkelissani, jonka voit lukea tästä linkistä »

Tutustu Deliporon yrityslahjatarjontaan »  Kerro tarpeistasi ja anna meidän auttaa valitsemaan sopivin lahja yrityksellesi.

10 neuvoa, joilla yrityslahjan valinta onnistuu

Useimmat yritykset muistavat tärkeimpiä sidosryhmiään joululahjalla. Olipa kysymys henkilöstöstä, asiakkaista, hallituksen jäsenistä tai yhteistyökumppaneista, lahjaa tuskin annetaan pelkästään vanhan tai hyvän tavan vuoksi vaan sille asetetaan tietty tavoite. Joululahjan antamisen tavoitteena on yleensä ihmisten kiittäminen kuluneen vuoden työpanoksesta tai yhteistyöstä ja motivoiminen sen jatkumiseen uuden vuoden aikana. Tavoitteen saavuttamista voidaan mitata lahjan saajalle syntyvällä tunteella: kokeeko hän mieluisan yllätyksen, onko lahja hänen mielestään ”ok” vai onko hän pettynyt. Yrityslahjan valinta on ehkä pieni, mutta varmasti tärkeä tehtävä.

Valtaosa yrityksistä osaa varmasti valita antamansa lahjan hyvin, mutta ei tehne pahaa tuoda esiin ja kerrata, mistä näkökulmasta valintaa nimenomaan kannattaa tarkastella.

Tärkein asia on varmistua, että lahjan saaja aidosti kokee sen antajan arvostavan häntä ja hänen panostaan yhteisessä työyhteisössä. Arvostetuksi tulemisen tunne on voimakkaasti myönteinen. Sen vastakohtana on pettymys siihen, ettei häntä pidetä kuin jonkin tyhjänpäiväisen ”lahjan” arvoisena. Myöskin pettymys on voimakas tunne ja heijastuu työ- tai yhteistyösuhteeseen.

Merkittävä muutos joululahjapolitiikassa on aina jonkinasteinen kipupiste ja se on hyvä hoitaa huolellisesti. Jos esimerkiksi yrityksen taloudellisen tilanteen vuoksi lahjaa ei aikaisempien vuosien tapaan anneta tai jos lahja on selvästi aiempaa vaatimattomampi, yrityksen johdon kannattaa hyvissä ajoin etukäteen tuoda asia sidosryhmien tietoon ja mielellään ei vain tiedoksi vaan keskusteltavaksi. On hyviä esimerkkejä siitä, että henkilökunta hyväksyy joululahjan kokonaan pois jättämisenkin, jos työnantaja puolestaan sitoutuu tekemään kaikkensa irtisanomisten välttämiseksi. Parhaimmillaan yhteen hiileen puhaltamisen henki vahvistuu.

Jos kysymyksessä on nuori yritys tai jos vaikka yritysjärjestelyjen vuoksi rakenteelliset ja toiminnalliset muutokset ovat suuria, johdolla on vapaammat kädet luoda haluamansa joululahjapolitiikka. Tällöin on hyvä pohtia asiaa pidemmän ajan kuin yhden vuoden perspektiivistä. On parempi aloittaa johdonmukainen tapa toimia tekemällä yrityslahjan valinta huolellisesti kuin valita pikaisesti vain jotain ja joutua ei-haluttuun tilanteeseen seuraavina vuosina.

Olen käynyt yrityslahjan valintaa läpi pitkän kokemukseni ja lukuisten keskustelujen pohjalta, nimenomaan lahjan saajan näkökulmasta asiaa katsoen. Tuloksena on kertynyt 10 neuvoa, joilla yritän auttaa varmistamaan lahjavalinnan onnistumisen. Tätä koskevan lyhyen artikkelin voit lukea kokonaan lataamalla sen alla olevasta linkistä.

Asiakkuudenhallintaan kuuluu myös joulumuistaminen

Myynnin ja markkinoinnin tehtävänä on paitsi hankkia uusia asiakkaita, myös huolehtia vanhoista. Tapoja asiakkuuden säilyttämiseen ja vahvistamiseen on paljon, yhtenä niistä pian taas ajankohtainen joulumuistaminen.

5 joulumuistamisen muodosta ja niiden sopivuudesta erilaisiin tilanteisiin voit lukea enemmän kirjoittamastani artikkelista. Summaan siinä pitkäaikaisia kokemuksiani eri rooleissa: myynnistä ja markkinoinnista vastaavana, toimitusjohtajana ja yrittäjänä.

Toivon artikkelin helpottavan ja ehkä nopeuttavankin päätöksentekoasi.

nappula_250x35

Henkilöstön joulumuistamista valmistellaan jo

Vaikka elokuu lasketaankin vielä kesäkuukaudeksi, monessa yrityksessä mietitään jo täyttä päätä henkilöstön joulumuistamista.

Joulumuistamisen tarkoituksena on kertoa jokaiselle työntekijälle, että työnantaja arvostaa häntä ja hänen työpanostaan. Muistamisella pyritään sitouttamaan ja motivoimaan henkilöstöä.

Muistaminen voi tapahtua monella tavalla, esimerkiksi järjestämällä pikkujoulu, tarjoamalla yhteinen joululounas, antamalla joululahja, antamalla rahaa hyväntekeväisyyteen tai antamalla henkilökunnalle päivä palkallista vapaata joulun alla.

Lue lisää joulumuistamisen eri tavoista ja niiden keskinäisestä vertailusta ilmaiseksi ladattavasta artikkelista.

 

nappula_lataa2

Lehdistötiedote 11.11.2015

PAKASTEITA VERKKOKAUPASTA KAIKKIALLE MAAHAN? KYLLÄ!

DELIPORO TARJOAA KYLMÄÄ KYYTIÄ PORONLIHALLE LAPISTA ETELÄÄN.

 

Ensimmäisenä – ja edelleen ainoana – verkkokauppana Suomessa 10 vuotta toiminut inarilainen www.deliporo.fi toimittaa kautta maan pakastettuja elintarvikkeita kuluttaja-asiakkaille.

Deliporon myymä poronliha toimitetaan elintarvikekuljetuksiin hyväksytyllä kalustolla katkeamattomana kylmäketjuna joko asiakkaan valitsemaan noutopisteeseen, jossa tuotteet säilytetään pakastehuoneessa odottamassa asiakasta, tai asiakkaan kanssa sovittuun tapaamispaikkaan, missä tuotteet luovutetaan asiakkaalle.

Noutopisteitä on ympäri maata noin 70, pääasiassa Suomen Lähikaupan Valintataloja tai Siwoja. Asiakkaat ovat kokeneet palvelun erinomaiseksi ja myymälöiden henkilökuntakin pitää sitä mieluisana.

”Siwan ja Valintatalon tehtävä on turvata lähiympäristönsä asukkaiden lähipalveluita. Palveluilla, kuten arkea helpottavilla pakettipalveluilla, tuomme lisää sujuvuutta arkeen ja täydennämme kauppojemme tarjontaa. Deliporo on hyvä esimerkki yhteistyöstä, jossa tuomme asiakkaidemme ulottuville korkealaatuisia erikoistuotteita”, palvelujohtaja Petri Toivonen Suomen Lähikaupasta kertoo.

Oulun Autokuljetus Oy kuljettaa poronlihan Ivalosta Vantaalle KWH Freeze Oy:n pakasteterminaaliin, josta Esa Kuokka Oy jakelee sen osin omalla ja osin yhteistyöverkostonsa kalustolla noutopisteinä toimiviin ruokakauppoihin ympäri maan osana muita pakastekuljetuksia.

Vaihtoehtoinen kuljetustapa on sodankyläläisen LaCotra Oy:n kylmäkalustollaan ajamat eri reitit Lapista etelään, jolloin Deliporon asiakkaat voivat hakea tilaamansa tuotteet suoraan autosta etukäteen sovittuna aikana ja sovitusta pysähdyspaikasta reitin varrella.

Lapissa paljon hiihtelevä helsinkiläinen Erkki Tikkanen on käyttänyt usein Deliporon palvelua. ”Aiemmin toin Lapin mökiltä palatessani poroa itse, mutta aina oli pieni pelko puserossa sen säilymisestä. Deliporon löydettyäni poronlihan käyttö perheessämme on kasvanut moninkertaiseksi. Olen tilannut poroa sekä hilloja ainakin 20 kertaa, arkeen ja juhlaan, ja aina saanut huippulaatuisia tuotteita kätevästi noudettavaksi läheisestä ruokakaupasta. Tämä menee ykköseksi kaikista verkkokauppakokemuksistani”.

 

Huom!

Pioneerityötä verkkokaupan pakastetoimituksissa tekevät merkittävässä määrin juuri noutopisteinä toimivat ruokakaupat. Katso tästä medianne levikkialueella olevat edelläkävijät »

Reittikuljetusten kulku levikkialueellenne näkyy täältä »

 

Deliporo Oy

Deliporo on 10 vuotta toiminut laajaa valikoimaa laadukasta poronlihaa suoraan kotitalouksille myyvä verkkokauppa osoitteessa www.deliporo.fi. Lisätietoja antaa toimitusjohtaja Matti Vanhanen, matti.vanhanen@deliporo.fi, 0400 433 023.

 

Suomen Lähikauppa Oy

Suomen Lähikaupalla on kaksi valtakunnallista kauppaketjua: Siwa ja Valintatalo. Kauppoja on noin 650, henkilöstöä 4 100 ja asiakkaina lähes kaikki suomalaiset. Yhtiön liikevaihto oli vuonna 2014 noin miljardi euroa. Lisätietoja antaa palvelujohtaja Petri Toivonen, petri.toivonen@lahikauppa.fi, puh. 020 700 3142.

 

 

Näin  noutopisteverkosto syntyi

Kun poronlihan verkkokauppaa www.deliporo.fi vuonna 2005 valmisteltiin, sen käynnistymisen ehdoton edellytys oli löytää tapa kuljettaa pakastettu poronliha Lapista asiakkaille.

Deliporon perustaja Matti Vanhanen kertoo: ”Lähdin selvittämään mahdollisuuksia heittämällä kysymyksen koko joukolle kuljetusalan toimijoita.  Esiin nousi pakastejakelun keskusliikkeistä riippumattomiin yrityksiin kuuluva Esa Kuokka Oy. Tapaaminen järjestyi ja neuvottelun päätteeksi Esa Kuokka ilmoitti alaistensa epäilevistä mielipiteistä huolimatta olevansa valmis kokeilemaan yhteistyötä”.

Aluksi paketit vietiin asiakkaille kotiin asti, mutta lähes heti todettiin sen olevan liian vaikeaa. Kauppoihin, ravintoloille ja suurkeittiöille pakasteita vieville autoille oli työlästä poiketa tiukasti aikataulutetuilta reiteiltä etsimään yksityisosoitteita, mutta vielä haastavampaa oli saada sovituksi asiakkaiden kanssa jonkun läsnäolo pakettia vastaanottamassa. Pakasteita kun ei voi jättää minnekään.

Keskusteluissa Esa Kuokan kanssa noutopisteverkosto nähtiin paremmaksi vaihtoehdoksi ja sellaista lähdettiin yhteistyössä etsimään. Saatuaan kiitoksia avustaan ja rakentavasta suhtautumisestaan Esa Kuokka perusteli toimintaansa: ”En minä juuri mitään voi Deliporon pienillä volyymeillä sinänsä tienata, mutta etsimällä ratkaisuja vaikeisiin kysymyksiin ja kokeilemalla niitä pienessä mittakaavassa saatan löytää asioita, joilla pystyn tehostamaan koko toimintaani ja ansaitsemaan sitä kautta”.

”Monelle ovelle piti kolkutella, ennen kuin kiinnostunut taho lopulta löytyi”, kertoo Vanhanen. ”Tradeka katsoi noutopisteenä toimimisen sopivan strategiaansa lähipalveluiden tarjoajana ja yhteistyö aloitettiin koeluonteisesti Euromarketeissa. Hyvin sujunut ensimmäinen syksy johti verkoston laajenemiseen muutamiin Valintataloihin ja Siwoihin.  Seuraavana kesänä pilotti nähtiin niin onnistuneeksi, että Suomen Lähikaupaksi nimensä muuttanut kauppaketju oli valmis vakinaistamaan yhteistyön.”

Noutopisteitä löytyy nyt Lohjalta etelässä Rovaniemelle pohjoisessa ja Uudestakaupungista lännessä Joensuuhun idässä. Merkittävät kaupungit ovat katettuina, mutta pienillä paikkakunnilla peittoa ei tietenkään täysin kattavasti voi olla. Niitä palvelemme paremmin reittikuljetuksilla.

 

Kaikki lehdistötiedotteet Deliporon juhlavuodelta löytyvät täältä http://www.deliporo.fi/arkisto/lehdistotiedotteet/ »

 

Lisätietoja: Deliporo Oy, toimitusjohtaja Matti Vanhanen, p. 0400 433 023, matti.vanhanen@deliporo.fi

Lehdistötiedote 21.10.2015

ELÄKELÄINENKIN VOI OLLA EDELLÄKÄVIJÄ

Uusia asioita tekevät vain nuoret? Ei sen aina niin tarvitse olla. Eläkkeelle juuri jäänyt Matti Vanhanen perusti kymmenen vuotta sitten poronlihan verkkokaupan www.deliporo.fi, joka monella tavalla oli edelläkävijä maamme vielä nykyiseen verrattuna harvalukuisten verkkokauppojen joukossa. Tavoitteena ei ollut tarjota kevyen kustannusrakenteen perusteella poroa edullisemmin kuin perinteiset ruokakaupat, vaan monipuolisempaa valikoimaa ja ehdottomasti korkealaatuista lihaa, erikoisherkkuja. Deliporo lähti myös ratkaisemaan pakastetun elintarvikkeen logistiikkaa laajalle asiakaskunnalle ympäri maata. Tuotteiden lisäksi asiakkaille tarjottiin alusta asti hyvä reseptivalikoima ja pian myös palvelu hyvin yhteensopivan viinin valitsemiseksi poroaterioille yhteistyössä Viinilehden kanssa. Alussa asiakkaat saattoivat tilata haluamiaan ruhonosia itselleen sopivan määrän, mikä teki ostotapahtumasta kaksiportaisen, kun kauppahinta määrittyi vasta tuotteiden keräämisen ja punnituksen jälkeen. Verkkokauppa piti rakentaa räätälintyönä. vaikka parin vuoden kuluttua asiakkaiden ostokäyttäytymisen perusteella opittiinkin tekemään valmiita, määräpainoisia ja -hintaisia pakettikokonaisuuksia.

Miten eläkeläinen uskalsi lähteä perustamaan uutta liiketoimintaa, joka käytti uusinta teknologiaa, mutta vielä ilman valmiiksi kehitettyjä verkkokaupparatkaisuja?

Koodauskolutusta jo 60 -luvulla ja ensimmäinen Suomeen hankittu tietokone, jossa oli näyttöruutu

Matti Vanhanen kertoo taustastaan kaksi merkittävästi tekemiseensä vaikuttanutta kokemusta. ”Valmistumisen jälkeen ensimmäinen työpaikkani oli Sitran rahoiittama Graafisen tietojenkäsittelyn projekti, jonka tavoitteena oli löytää käyttäjäläheisiä ihmisen ja tietokoneen vuorovaikutusmahdollisuuksia suomalaiselle teollisuudelle. Esimeheni professori Hans Andersin oli mestari tietämään, miten tietokoneita ymmärtämätön henkilö ajetaan sisään tuohon maailmaan. Hän pani minut tekemään ensimmäisen, hyvin yksinkertaisen ohjelmani silloin uudella Basic-ohjelmointikielellä. Tekemäni ohjelma toimi, tajusin tietokoneen toimintaperiaatteen ja olin oppinut alkeet koodauksesta, joka on nyt tulossa pakolliseksi aineeksi kaikille pruskoululaisille. Tietojenkäsittelyammattilaista minusta ei ollut tarkoituskaan tulla, mutta sen jälkeen ei ole tarvinnut pelätä eikä arastella tietokoneisiin liittyviä asioita. Verkkokaupan eri ratkaisujen tekemisessä on suuresti auttanut ymmärrys siitä, mitä tai miten voidaan tai kannattaa tehdä.”

Samaan työpaikkaan liittyy myös merkkipaalu suomalaisessa tietojenkäsittelyssä. ”Tein yhdessä tietokonemaahantuojan, Nokia Elekroniikan edustajan kanssa määrittelyn ja tilauksen oman projektini puolesta ensimmäiseen Suomeen toimitettuun tietokoneeseen, jossa oli näyttöruutu. Tilaus käsitti monta sivua tiheästi koneella kirjoitettua tekstiä, jokainen pikkunippelikin piti luetella erikseen. Tilaus tehtiin joulukuussa 1969 ja kone lisävarusteineen saapui alkuvuodesta 1970. Kun kone koottin ja jännittyneinä käynnistettiin, se toimi niin kuin odotettiinkin”, kertoo Vanhanen.

Yli 20 vuoden teollissuyrityksissä työskentelyn jälkeen Matti Vanhanen siirtyi vuonna 1991 pääomasijoittajaksi. Tehtävä sisälsi teknologiayritysten analysointia mitä moninaisimmilta toimialoilta ja 15 vuoden aikana parinkymmenen sijoituskohteen kehittämistä niiden hallituksissa. Vanhanen kertoo: ”Kaupallisen koulutuksen pohjaltakin oppii ymmärtämään myös teknologioita, jos vain haluaa ja ennakkoluulottomasti perehtyy asioihin. Minullekin on tullut oppia muun muassa puolijohteista, radioaktiivisen säteilyn mittauksesta, lääketieteen teknologioista, ympäristöteknologiasta, paperikoneista ja etälukutekniikasta.”

Kokemustaustan avulla Vanhasen oli henkisesti helppoa lähteä ratkomaan poronlihakaupan ongelmia, vaikka niistä ei etukäteen kovin paljon tiennytkään. Kymmenen vuoden jälkeen tietääkin jo melko tavalla.

Sukupolvenvaihdos tekee Deliporosta poromiesten poronlihakaupan

Matti Vanhasen yhtiökumppaniksi verkkokauppaa kehittämään ja pyörittämään lähti hänen serkkunsa, entinen autokauppias Pertti Vanhanen Rovaniemeltä. Pertti on kuitenkin vähentänyt työpanostaan ja jäänyt viimeisen vuoden aikana kokonaan eläkkeelle.

Deliporon osakkaaksi tulee syksyn aikana poromies Jarmo Mikkola Ivalosta. Jarmo on verkkokaupan tärkein lihantoimittaja ja huolehtii Deliporon tilausten keräämisestä, pakkaamisesta ja lähettämisestä. Hän on Tolosen kylässä sijaitsevan, maan johtavan poronlihan pienjalostuslaitoksen Ivalojoen Poro Oy:n osakas ja hallituksen puheenjohtaja ja Ivalon Paliskunnan varaporoisäntä.

Muutaman vuoden siirtymäaikana Matti Vanhanen siirtää tietämyksensä verkkokaupasta, markkinoinnista, logistiikasta ja muista tärkeistä asioista Jarmo Mikkolalle sekä muille tarpeeliisille henkilöille ja nämä lunastavat sitten yhtiön koko osakekannan itselleen.

Lisätietoja: Deliporo Oy, toimitusjohtaja Matti Vanhanen, p. 0400 433 023, matti.vanhanen@deliporo.fi

Lehdistötiedote 1.10.2015

KYMMENEN VUOTTA PORONLIHAN VERKKOKAUPPAA

Deliporo toimittaa laadukasta poronlihaa kotitalouksille kaikkialle maassamme.

 

Kaikki alkoi ongelmien ratkaisemisesta

Kymmenen vuotta sitten eteläisessä Suomessa vain parhaista fine dining -ravintoloista sai hyvästä poronlihasta tehtyä ruokaa, jonka hinta ohjasi asiakkaiksi lähinnä yritysten arvovieraat isäntineen. Tavalliselle kuluttajalle löytyi ruokakaupoista yleensä vain halvinta poronkäristystä. Parempaa valikoimaa ja laadukasta poroa sai etsiä kissojen ja koirien kanssa.

Samaan aikaan Norja sulki tulleilla rajansa suomalaiselta poronlihalta, jonka markkinoista näin kerralla putosi neljännes pois.

Ylä-Lapissa lapsuutensa asunut, juuri eläkkeelle jäänyt kauppatieteiden maisteri Matti Vanhanen katseli ongelmia positiivisesti: onko tässä taas se vanha tilanne, jossa mahdollisuudet niin onnistuneesti naamioituvat ongelmiksi?

Vanhanen päätti tarttua poroa sarvista ja perusti poronlihaa netin kautta suoraan kuluttajille myyvän Deliporo Oy:n. Verkkokauppa www.deliporo.fi avattiin lokakuussa 2005. Verkkokauppoja ei silloin ollut vielä kovin paljon ja ne myivät tyypillisesti vaatteita, cd-levyjä, elektroniikkaa, matkoja, pääsylippuja ja kirjoja. Ruokaa myi vain kaksi verkkokauppaa, nekin jakelivat lähinnä kuivia päivittäistavaroita kuten hedelmiä ja juomia suppealle alueelle pääkaupunkiseudulla. Poronliha asetti erilaisia vaatimuksia verkkokauppajärjestelmälle, joka jouduttiin rakentamaan räätälintyönä. Ja logistiikka pakasteille piti rakentaa nollasta.

Vanhanen rakensi ja kehitti Rovaniemelle perustettua yhtiötä Helsingistä käsin, kunnes kolme vuotta sitten paluumuuttajana asettui yrityksineen Inariin Saariselälle.

 

Miksi juuri verkkokauppa?

Kun piti saattaa yhteen joukko poromiehiä ja toinen joukko hajallaan ympäri maata olevia poronlihan ystäviä, Vanhanen näki silloin vasta yleistymässä olevan Internetin tarjoavan siinä täysin uudenlaisia mahdollisuuksia.

Pyrkimyksenä oli yhdistää tuottajat ja kuluttajat ilman monia väliportaita ja organisoida tilaaminen, toimittaminen ja lihan käsittely kotona mahdollisimman helpoksi.

Verkkokaupan valitseminen käytännön toimintamuodoksi kehittyi ajatukseksi kuin itsestään.

 

 Liikkeelle lähdettiin nollasta

Vanhanen pyrki alusta alkaen saamaan yhteistyöhön parhaat osaajat ja laadukkaimmat toimijat. Paliskuntain yhdistyksessä nähtiin uudenlainen markkinointi merkittävänä mahdollisuutena koko porotaloudelle. Poronlihan pienjalostuksen uranuurtaja Pentti Juotasniemi johti lihan leikkaus- ja pakkausmäärittelyjen tekemistä, mukana pienjalostajien ykkösketju Hannu Lahtela Pohjois-Sallasta, Mikkolan veljekset Ivalosta, Jarmo Kynkäänniemi Yli-Iistä ja Matti Pääkkölä Raattamasta. Tunnustettuina porokokkeina konseptia kehittämässä olivat Markus Maulavirta, Lapland Hotelsin Tero Mäntykangas, kokkimaajoukkueen jäsen Oula Hänninen ja ensimmäinen vuoden porokokin tittelin voittanut Jussi Kumpulainen.

Tuotteen laatu saatiin kerralla kohdalleen, pari vuotta meni kyllä ennen kuin kehitettiin tapa tehdä paketeista määräpainoisia ja -hintaisia. Lihaa toimittivat aluksi kaikki mukana olleet pienjalostajat, mutta varsin pian päätoimittajaksi valikoitui Ivalojoen Poro sen käsittelemän ison lihamäärän ja yksinkertaisen logistiikan vuoksi.

 

Mitä Deliporo tekee?

-Tarjoaa kotitalouksille hyvän valikoiman laadukasta suomalaista poronlihaa kautta maan.
-Toimittaa pakastetun lihan katkeamattomassa kylmäketjussa asiakkaalle asti.
-Tarjoaa asiakkaalle monenlaisia lisäpalveluja kuten monipuoliset ruokaohjeet, yli 100 pororeseptiä, viininvalintapalvelun ja olutsuositukset pororuoille sekä omien ruokalistojen tuottamismahdollisuuden. Porokokkauskurssejakin yhtiö on järjestänyt.
-Pyrkii edistämään alusta asti hyvistä raaka-aineista itse tehtyä, hyvää ja terveellistä ruokaa.
-Toimii pororuokakulttuurin edistäjänä ja rikastajana.

 

Poronlihaa on vähän, mutta se on parasta maassamme tuotettua lihaa

Poronlihaa tulee vuosittain markkinoille n. 2 miljoonaa kg eli noin 0,5 % kaikesta syömästämme lihasta. 2/3 tästä määrästä syödään Lapissa. Etelään päätyvästä lihasta puolet menee ravintoloihin, loput kauppojen kautta kuluttajille. Kaupalle poronliha on todella pieni tuote. Sillä ei juuri ole merkitystä eikä siihen kannata panostaa. Tuloksena on kapea valikoima ja toimintaa ohjaa edullinen hinta. Tästä taas seuraa, ettei laatuun voida panostaa.

Poronliha on kuitenkin parasta suomalaista lihaa
-omaperäisen maukasta
-mureaa
-vähärasvaista ja muutenkin terveellistä
-ekologista.

 

Lisätietoja: Deliporo Oy, toimitusjohtaja Matti Vanhanen, p. 0400 433 023, matti.vanhanen@deliporo.fi

Olut pororuokien valmistuksessa

 

Olut sopii mainiosti sekä pororuokien valmistukseen Stallhagen matlagning med öl_63X9809että poron kanssa ruokajuomana nautittavaksi.

Olutta kannattaa käyttää ruoanvalmistuksessa varovasti kokeillen. Oleellista on, ettei olut saisi peittää perusraaka-aineen makua. Varsinkin oluen mausteena olevan humalan kanssa kannattaa kotikokin olla varovainen. Humala tuo ruokaan kitkeryyttä ja oluen viljapohjaisuus maltaista mausteisuutta. Liiallisesti käytettyinä voimakkaasti humaloidut oluet voivat pilata koko maukkaan lopputuloksen.

Olutta voidaan käyttää ainakin poronlihan marinoinnissa, kastikkeissa ja liemissä. Ja tietysti myös kokin pitämisessä hyvällä mielellä, mikä aina parantaa ruoan laatua. J

Oluessa on sopivasti happamuutta, että se toimii sellaisenaan marinadina. Joskus jopa tuntuu, että olut mureuttaa lihan nopeammin kuin monet muut tavalliset marinadit. Olut ei myöskään muuta poronlihan omaa makua, vaan ikään kuin syventää sitä.

Vinkki: Vasan ulkopaistin marinointi parin tunnin ajan tummassa lagerissa ennen grillaamista tekee lihasta aivan yhtä mureaa kuin sisäpaisti.

Olut sopii suorastaan loistavasti pororuokien kastikepohjan valmistamiseen.

Poronlihan hauduttamiseen olut käy myös erinomaisesti. Suosituin pororuoka poronkäristys kypsyy maukkaimmaksi riittävässä, ainakin puolen tunnin haudutuksessa, kun liemeen lisätään puoli pulloa olutta. Samoin olut mukana luullisen lihan kuten potkan, niskan tai lavan haudutuksessa parantaa sekä mureutta että makua.

Vinkki: Lisää savuolutta (esim. Aecht Schlenkerla Rauchbier Märzen) poronlihapadan liemeen ja tarjoa samaa olutta ruokajuomaksi.

Olut poroaterian juomana

Deliporon alkuvuosina järjestimme Ruoka ja olutyleisölle mahdollisuuden osallistua pororeseptien laatimiskilpailuun. Ehdokkaista kilpailijoita valitessamme kysyimme heiltä erilaisia kysymyksiä pororuoista. Yksi kysymys kuului: kumpaa tarjoat poronlihan kanssa, olutta vai viintä? Vastaukset menivät aika lailla 50-50.

Viinilehti oli ensimmäisestä yhteydenotosta lähtien halukas yhteistyöhön kanssamme ja jo useiden vuosien ajan sivustollamme on ollut pääsy heidän asiantuntijoidensa rakentamaan viininvalintapalveluun poroaterioille.

Heti perään aloimme etsiä yhteistyökumppania vastaavaan palveluun oluen valinnassa pororuoille. Kumppani löytyi, mutta lähes välittömästi hän siirtyi pois olutbisneksestä eikä voinut jatkaa. Sama toistui vielä kahden seuraavan ehdokkaan vaihtaessa työtehtäviä ja joutuessa liian koviin ajankäyttöpaineisiin, jolloin asia jäi lepäämään.

Nyt olemme päässeet projektissa eteenpäin Olutliiton puheenjohtajan ja tunnetun olutkirjoittajan Heikki Kähkösen kanssa ja sivustollamme ovat käytettävissä hänen laatimansa olutsuositukset tyypillisimmille poroaterioille.

Poronliha on erittäin monipuolista raaka-aineena ja olut on hyvin monipuolinen ruokajuomana. Se mukautuu erilaisiin ruoan, lisäkkeiden, maustamisten ja kastikkeiden yhdistelmiin ja sopii siksi luontevasti yleisjuomaksi läpi kokonaisen aterian. Oluista löytyy sopiva vaihtoehto käytännössä jokaiselle poroaterialle.

Olut on luonteeltaan tuoretuote ja sitä kautta paljolti paikallinen tai alueellinen juoma. Tästä syystä suositukset on rajattu tärkeimpiin eurooppalaisiin ja erityisesti suomalaisiin oluihin, kiinnittäen erityishuomiota pienpanimoiden käsityöoluisiin. Aluksi oli tunturipurojen raikas Lapin Kulta, tänään tarjolla on olutmerkkien ja –tyyppien suuri kirjo, josta löytyy sopiva kotimainen olut vaativaankin makuun.

Olut sopii myös poronlihan valmistamiseen eri tavoin, mutta siitä kerromme lisää myöhemmin.

Tutustu olutsuosituksiimme tässä »

Esimerkkejä toimittamistamme lahjoista

Alla on esimerkkejä viime vuosina toimittamistamme joululahjoista. Asiakkaiden identiteettiä emme luonnollisesti voi paljastaa, mutta pääasia onkin kertoa, millaisia tuotteita asiakkaat ovat valinneet ja millaisia toimituksia olemme hoitaneet.

Henkilöstölle ja sidosryhmille tilattuja lahjoja:

Teollisuusyritys
lahjan saajia 50, toimitusosoitteita 2
pakastettuna vasan sisäpaisti n. 600 g, porokastiketta 0,5 l, poron kylmäsavupaistia 100 g, porosalamia 100 g

Teknologiayritys
lahjan saajia 70, toimitusosoitteita 1
porosalamia 2 x 100 g, hillahyytelöä 2 dl

Sähkönjakeluyritys
lahjan saajia 115, toimitusosoitteita 4
poron kylmäsavupaistia 3 x 100 g, kuusenkerkkäsiirappia 1 dl, karpalokastiketta 2,5 dl, marjamakeisrasia 100 g

Vakuutusyhtiö
lahjan saajia 18, toimitusosoitteita 12
pakastettuna poron putkiluupaisti n. 2,5 kg

Rahoitusyritys
lahjan saajia 394, toimitusosoitteita 15
hillakastiketta 2,5 dl, karpalohyytelöä 2 dl, kuusenkerkkäsiirappia 1 dl, hillahilloa 1 dl

Teollisuusyritys
lahjan saajia 222, toimitusosoitteita 3
poron kylmäsavupaistia 3 x 100 g

Sähköurakoitsija
lahjan saajia 100, toimitusosoitteita 1
porosäilyke 400 g (yrityksen kokoamaan lahjakoriin)

Palveluyritys
lahjan saajia 555, toimitusosoitteita 51
poron kylmäsavupaistia 2 x 100 g, porosalamia 100 g

Teollisuusyritys
lahjan saajia 100, toimitusosoitteita 1
porosalamia 100 g, porizo-porosalamia 100 g

Tilitoimisto
lahjan saajia 60, toimitusosoitteita 1
hillahyytelöä 1 dl, kuusenkerkkähyytelöä 1 dl, karpalokastiketta 2,5 dl

Elintarvikealan yritys
lahjan saajia 170, toimitusosoitteita 1
poron kylmäsavupaistia 2 x 100 g, hillahyytelöä 1 dl, kuusenkerkkäsiirappia 1 dl

 

Avainasiakkaille tilattuja lahjoja:

Palveluyritys
lahjan saajia 10, toimitusosoitteita 1
pakastettuna poropihvipaketti 3,5 kg

Teknologiayritys
lahjan saajia 10, toimitusosoitteita 1
porosäilykettä 2 x 400 g puukotelossa, jossa lahjan antajan logo

Asiantuntijayritys
lahjan saajia 14, toimitusosoitteita 10
pakastettuna poropihvipaketti 3,5 kg

Asiantuntijayritys
lahjan saajia 20, toimitusosoitteita 1
porosäilyke 2 x 400 g verkapussissa, lapinleuku yrityksen logolla, kuksa yrityksen logolla, erikseen hankittu lahjapakkaus

 

Lue myös:

Millainen on hyvä henkilökunnan joululahja? »
Miten avainasiakaslahja poikkeaa henkilöstön lahjasta »

 

Siirry Yrityslahjat Lapista -sivulle »

Punainen liha ja sen terveellisyys

Punaisen lihan terveellisyydestä ja nimenomaan sen syömisen yhteydestä suolistosyöpiin on viime viikkoina käyty vilkasta keskustelua mediassa. Tilastollisella analyysillä yhteys näyttää ilmeiseltä, mutta syytä ei lääketieteellisesti ole kyetty löytämään eikä sitä tunneta.

Tunnettu esimerkki pelkän tilastollisen korrelaation virhemahdollisuudesta on tutkimustulos, että jäätelön syönti lisää hukkumisonnettomuuksia. Helteillä syödään lisääntyvästi jäätelöä ja toisaalta uidaan paljon, mistä johtuen hukkumisiakin on kylmiä päiviä enemmän, mutta jäätelön synti ei itsessään aiheuta hukkumisia.

Lääketieteellisen tutkimuksen vaikeus on siinä, että ihminen on erittäin monimutkainen kokonaisuus, joka on samanaikaisesti altis erittäin suurelle määrälle erilaisia tekijöitä. Kun halutaan tukia yhden tekijän vaikutusta elimistöön, esimerkiksi johonkin tautiin, joudutaan tekemään suuri määrä olettamuksia ja rajaamaan pois paljon sellaisia tekijöitä, joiden yhteisvaikutusta tutkittavan tekijän kanssa ei lainkaan tunneta. Näin rajaukset voivat aiheuttaa vääristymiä ja saadaan keskenään ristiriitaisia, jopa täysin päinvastaisia tutkimustuloksia. Näin mm. kananmunat, maito ja kahvi tieteellisesti tutkittuina ovat olleet milloin epäterveellisiä ja milloin terveellisiä.

Suhtaudun itse varauksella nyt esillä oleviin punaisen lihan syyllistämisiin, mutta en kiistä, etteikö syy-seuraus-suhdetta olisi tai ainakin voisi olla. Kun talvi piakkoin tulee ja päähineet otetaan käyttöön, ajattelin panna tässä asiassa jäitä hattuun.

Suosituksia punaisen lihan nauttimisen vähäisistä enimmäismääristä viikossa pidän yliampuvina, vaikka ainakin yksipuolisen lihansyönnin vähentämistä pidän varteenotettavana asiana. Olisiko kohtuullisuus tässäkin asiassa hyvä ohjenuora. Vähemmän, mutta parempaa.

Lihavalmisteilla sanotaan olevan suurempi vaikutus kuin kokolihalla. Ja lihan laadulla ainakin osa tutkijoista katsoo olevan merkitystä. Puhtaassa luonnossa luonnonravinnolla elävän poron lihan uskon olevan terveellisempää myös suoliston kannalta kuin massatuotettujen eläinten lihan.

Olisi kyllä mielenkiintoista nähdä tilastoja siitä, onko väestöllä paljon makkaroita syövillä alueilla Keski-Euroopassa enemmän suolistosyöpiä kuin muilla eurooppalaisilla. Ja onko niitä poronlihaa paljon syövissä poronomistajasuvuissa enemmän kuin Lapin muussa väestössä.

 

Uusi kausi käynnistyy – poronlihan hinta määräytymässä

Uusi kausi on käynnistymässä. Tavallisesti tässä vaiheessa on kauden hintataso poronlihalle jo selvinnyt suurten ostajien ja paliskuntien välisissä kaupoissa. Tietämäni mukaan nyt on kaupat tehty vain yhden ostajan ja yhden paliskunnan välillä. Heijastuuko tilanteeseen sitten viime vuoden poronlihan loppuminen kesken tai siperialaisen poronlihan saatavuuden rajallisuus tai aivan joku muu, mutta tehdyssä kaupassa suurin ostaja maksoi lihasta noin 10 % viimevuotista enemmän. Tarjouskilpailussa hävinnyt on sen perusteella päättänyt toistaiseksi olla tekemättä muita tarjouksia ja tarvittaessa rajoittaa ostamansa poronlihan määrää. Kaupankäynti näyttää keskeytyneen.

Kentällä tuntuu vallitsevan epätietoisuus. Ivalon paliskunnassa Ivalojoen Poro Oy:n osakkaat eivät myy suurille ostajille juuri mitään vaan pääasiallinen asiakaskunta muodostuu Saariselän ravintoloista, paikallisista kuluttajista Ivalossa sekä osaltaan Deliporosta.

Olemme tänään tehneet lihantoimittajamme kanssa sopimuksen, että panemme tuotteet myyntiin verkkokaupassa viime vuotisin hinnoin sillä varauksella, että voimme korottaa niitä kesken kauden, mikäli yleinen hintataso nousee. Tilaukset toimitamme tietysti tilausvahvistuksen mukaisin hinnoin. Muutamissa tuotteissa on koostumusmuutoksia, esimerkiksi puolen vasan paketin paino on nostettu 12 kg:aan isokokoisten vasojen vuoksi.

Deliporosta inarilainen yritys

Deliporolla on ollut vuokrattu toimistotila Rovaniemellä. Siellä on pääasiallisesti työskennellyt paikkakunnalla asuva Pertti, kun taas Matti on tehnyt työtään ensisijaisesti kotonaan Helsingissä, lähellä niin päämarkkinoita kuin useita tärkeitä yhteistyökumppaneitakin. Viimeiset puolitoista vuotta Matti on kuitenkin viettänyt suurimman osan ajastaan vanhalla kotiseudullaan Inarissa, kunnan neljänneksi suurimmassa kylässä Saariselällä.

Vuodenvaihteessa luovuimme vuokratusta konttorista Rovaniemellä ja siirryimme kokonaan työskentelemään kotikonttoreista käsin. Yhtiön viralliseksi osoitteeksi päätimme vaihtaa Saariselän, joka sattuu myös sijaitsemaan Ivalon paliskunnan alueella. Deliporosta tuli siten inarilainen yritys. Rovaniemellä toiminta säilyy Pertin osalta entisellään, mutta kotiosoitteessa, josta käsin hän on tehnyt osan työstään tähänkin asti.

Verkkokaupan etu on sen riippumattomuus paikasta. Vain nettiyhteys on välttämätön. Tämä erityisesti silloin, kun toiminta rakentuu mahdollisimman paljon yhteistyökumppanien muodostaman verkoston varaan.

Tulemme alkaneen vuoden klubikirjeissä kertomaan enemmän niin itsestämme kuin yhteistyökumppaneistammekin.

Porotalous elää luonnon ehdoilla

Luonnonolosuhteisiin on pakko sopeutua. Kun huono kesä 2012 jätti porot huonokuntoisiksi talvea vasten ja talvi oli ankara, monissa osin poronhoitoaluetta tuli tänä vuonna vasakato. Sitä on pahentanut petokannan voimakas kasvu.

Tämä syksy on Ivalon paliskunnan alueella ollut poikkeuksellinen. Lunta on sen verran, että maaston väritys on kirjavaa eikä poroja näe ilmasta käsin. Helikopterin avulla tapahtuva ettoaminen eli porojen kokoaminen erotuksia varten on ollut mahdotonta. Lunta on toisaalta niin vähän, että myöskään moottorikelkoilla työhön ei ole kyetty.

Viimeisimmästä erotuksesta on kulunut puolitoista kuukautta ja lihavarastot ovat tyhjillään, vaikka nyt niiden pitäisi päin vastoin olla täysimmillään. Tällaista eivät paliskunnan vanhimmatkaan poromiehet muista aiemmin tapahtuneen.

Voimme siten toistaiseksi toimittaa vain pientä osaa tuotevalikoiman tuotteista, kunnes seuraava erotus todennäköisesti tammikuussa voidaan pitää. Porosta on pulaa jouluna, mutta talven aikana saatava lisämäärä on rajallista ja niukkuus jatkuu kyllä ensi syksyyn asti.

Tilanne on ikävä poronlihan ystäville, mutta ajatelkaapa, kuinka suuren loven tällainen vuosi tekee poronomistajaperheen toimeentuloon. Me deliporolaiset emme omista poroja, mutta eihän tämä meillekään mukavaa ole.

Lihaa myyviä verkkokauppoja tulee lisää

Tuoreet uutiset kertovat uudesta lihaa myyvästä verkkokaupasta. Kävinpä googlaamassa ja löysin niitä yhteensä puolikymmentä. Deliporon kannalta se on hieno asia kahdellakin tavalla. Ensinnäkin lihan ostaminen netistä tulee arkipäiväisemmäksi eikä sitä enää tarvitse arkailla. Toiseksi kaikki uudet toimijat ovat myymässä laadukasta lihaa ja vieläpä vähän isompina erinä kuin ruokakaupasta tavallisesti ostettava yhden-kahden päivän tarve. Tervetuloa kolleegat!

Poronlihan myyjiä joukossa ei ole, kaikki myyvät pihvikarjan lihaa, mutta useimmat myös sikaa ja lammasta, jotkut muutakin. Kaikki myyvät tuoretta lihaa periaatteella, että fileet ja paistit on raakakypsytetty mureiksi, mutta jauheliha toimitetaan ehdottoman tuoreena. Poronvasan liha on luonnostaan mureaa eikä tarvitse raakakypsytystä.

Kun lihaa ostetaan isompina erinä, sitä tuskin käytetään ruoanlaittoon kerralla paitsi juhlia järjestettäessä. Iso osa jää asiakkaan pakastettavaksi. Meillä poronlihan pakastaminen tapahtuu heti leikkaamisen ja pakkaamisen jälkeen pakastustunnelissa, jonka lämpötila on noin -34 °C. Jäätyminen tapahtuu todella nopeasti, mikä on hyvä lihan laadulle. Mikrobit eivät ehdi lisääntyä ja entsyymien aiheuttamat sekä kemialliset muutokset minimoituvat. Ero kotipakastimeen on merkittävä.

Tuoreen lihan kuljetuksista vastaa pääasiassa Itellan Termo -palvelu, joka toimittaa paketit kotiovelle asti. Kuljetusta on ehdottomasti oltava vastaanottamassa sen saapuessa tai muuten lihat palautetaan tuhottavaksi eikä kauppahintaa palauteta. Deliporon paketit menevät noutopisteen pakastehuoneeseen ja asiakas voi noutaa omansa itselleen sopivana aikana.

Käykääpä googlaamassa. Huomaatte myös, että laadukas pihvikarjan ja lampaan liha ovat samassa hintaluokassa hyvän poronlihan kanssa.

 

 

Proteiinia poronlihasta

Proteiinin merkitystä ihmisen hyvinvoinnille korostetaan nykyisin enemmän kuin koskaan. Paljon liikkuvien energia- ja palautusjuomissa proteiini näyttää olevan yleinen ja vahvasti esiintuotu komponentti. Myös moniin muihin juomiin on alettu lisätä proteiinia. Vaimonikin terveysasioita seuraavana totesi äskettäin, että jokaisen välipalankin yhteydessä pitäisi nauttia vähän proteiinia.

Poronliha on mainio proteiinin lähde. Porossa on enemmän proteiinia ja vähemmän rasvaa kuin tehotuotetuissa ihoissa. Luonnollisessa muodossa proteiini lienee myös  elimistölle sopivampaa kuin teollisiin tuotteisiin keinotekoisesti lisätty proteiini. Alla olevaan taulukkoon on Finelin tiedostosta poimittu vertailu nautaan ja sikaan. Luvut puhuvat puolestaan.

poro nauta sika
rasvaa 31 % 49 % 66 %
proteiinia 69 % 51 % 34 %

Tuli takaisku

Poromies Jarmo Mikkola, joka valtaosan Deliporon lihasta toimittaa, joutui viime erotuksen alla ettotöissä onnettomuuteen. Hän ajoi poroja kokoon mönkijällä helikopterin apuna, törmäsi vauhdissa esteeseen ja lensi mönkijän tangon yli nurin niskoin. Oikea olkapää sai kovan tällin. Lääkäri Ivalon terveyskeskuksessa haluaa jonkin aikaa seurata, lähteekö vamma paranemaan itsekseen vai tarvitaanko leikkaushoitoa.

Lihan leikkaaminen kipeällä kädellä ei onnistu, mutta Jamppa tekee vakuumointi- ja pakkaustöitä. Jos vamma vaatii leikkauksen, käsi on poissa pelistä koko pääsesongin ajan. Kysyin, miten lihan leikkaamisen käy. Jamppa vakuutti kaverien auttavan ja hommien tulevan hoidetuiksi.

Tolosen laitos on ainutlaatuinen poronhoitoalueella siinä mielessä, että osakkaita on parikymmentä ja yhteistyö on aina saumatonta. Erilaisia mielipiteitä asioista kyllä on, mutta ei erimielisyyksiä. Asiat pystytään aina sopimaan ja kun jotain on päätetty, niin myös tehdään. Tuon porukan kanssa on helppo uskoa, että tekemisestä meidän lihantoimituksemme eivät jää kiinni. Jonkinlaisia viivästyksiä toki saattaa esiintyä.

En kannata lihatonta lokakuuta

Maassa on kuulemma lihaton lokakuu. Kampanjaan on liittynyt noin 30 000 henkilöä, joka näkökulmasta riippuen on vähän tai paljon. Teemaan liittyen viime perjantaina A-Studio Streamissa oli keskustelu, jossa osin väitettiin kaiken punaisen lihan olevan vahingollista ihmiselle, osin painotettiin lihan laadulla olevan yhtä paljon merkitystä terveyteen kuin sen syönnillä yleisesti. Puhdas, luonnonmukainen liha nautittuna juuresten ja vihanneksien kanssa sai ainakin yhdeltä asiantuntijalta synninpäästön. Ja lihan hyvää makua keskustelussa yksimielisesti arvostettiin.

Syöpäjärjestöjen suositusten mukainen maksimimäärä punaista lihaa on 300 g viikossa. Ja erään katselijan lähettämässä kommentissa kaikkea lihan syömistä pidettiin epäterveellisenä, epäeettisenä, ympäristövaikutuksiltaan huonona ja kaiken kaikkiaan tarpeettomana.

Kaikki imettäväiset – ihmiset, lemmikit, tuotantoeläimet ja villieläimet – käyttävät luonnon resursseja. Vettä, kasveja, osin toisia eläimiä. Kyllä sillä ympäristövaikutuksia on, mutta niistähän ei päästä täysin eroon niin kauan kuin imettäväisiä maapallolla asuu. Totta on sekin, että kaikkia maailman ihmisiä ei kyetä lihalla ruokkimaan.

Poronliha on lihoista parhaita:
-maukasta ja mureaa
-puhdasta, luonnonmukaista ja ekologista
-runsasproteiinista ja vähärasvaista
-ravintoarvoiltaan erinomaista
-myös allergisille sopivaa.

Henkilökohtaisesti en innostu äärijyrkistä mielipiteistä puoleen tai toiseen, tässäkään asiassa. Rohkenen epäillä, että tiukasti yksipuoliset tutkimustulokset johtuvat tutkimuksen olettamusten rajaamisista ja yksinkertaistetuista perusolettamuksista. Kun uusia tutkimuksia tehdään, johtopäätökset muuttuvat. Tästä on lääketieteen ja ravitsemustieteen alueilta viime vuosikymmenien ajalta runsaasti esimerkkejä. Useakin ruoka on ”todistettu” vuoron perään terveelliseksi ja epäterveelliseksi.

Esi-isämme ovat vuosisatojen ajan olleet sekaravinnon syöjiä ja käyttäneet lihaa, kalaa, juureksia, kasviksia, marjoja, viljaa jne. Sopeutuminen johonkin painottuvaan tai jotain vailla olevaan ravintoon on mahdollista (esimerkiksi eskimot tulevat hyvin toimeen ilman kasviksia), mutta tapahtuu vain vähitellen, usean sukupolven aikana. En voi pitää terveellisenä, että yks kaks yksipuolistaisimme ravintoamme esimerkiksi jättämällä lihan kokonaan pois.

Yritän suhtautua tähän viimeisimpäänkin villitykseen terveellä järjellä ja jatkan nauttimista monipuolisesta ja laadukkaasta ruoasta.

Petovahingot korvataan täysimääräisesti

Poronomistajia huolestuttanut petovahinkojen korvaamisen mahdollinen leikkaaminen on päättynyt onnellisesti. Maa- ja metsätalousministeriö on ilmoittanut vahingot koirvattavan töysimääräisesti, koska eduskunta myönsi suurpetovahinkojen korvaamiseen 3,22 miljoonaa euroa lisämäärärahaa. Valtaosa vahingoistahan koituu porotaloudelle.

Deliporo eivätkä sen omistajat omista poroja, joten meillä ei ole omaa poroa ojassa. Pakko on silti muistuttaa, että korvauksia maksetaan vain löydettyjen raatojen perusteella ja että kokemusperäisesti saman verran petojen syömistä poroista jää kokonaan löytymättä.

Kuten blogissammekin on todettu, suurin vahingon aiheuttaja on ollut ahma viime vuodesta kaksinkertaistuneine tappomäärineen. Ahmat aiheuttivat poronhoitoalueella enemmän vahinkoja kuin kolme muuta suurpetoa eli susi, karhu ja ilves yhteensä koko maassa.

Suurpedot aiheuttivat viime vuonna yli 7 miljoonan euron vahingot. Porotalouden vahingot nousivat edellisvuoden vajaasta 4,9 miljoonasta yli 6,8 miljoonaan euroon.

Poromiehet odottavat, että ahmakannan hoitosuunnitelma valmistuisi todella pian ja että ahmoja voitaisiin sitten ruveta harventamaan ainakin pakottavilta osin. Tästähän tulisi valtiontaloudellekin selvää säästöä näinä vaikeina aikoina, kuten edellä esitetyt luvut selvästi osoittavat.

Arvovieraille tarjotaan poroa

Kun valtiovalta saa arvovieraita ulkomailta, heille tarjotaan tietysti parasta, mitä maasta löytyy. Lapin herkut poro ja hilla sekä tuore kala ovat ruokalistalla mukana lähes aina. Aivan samoin tapahtuu vientiyritysten tärkeissä edustustilaisuuksissa.

Omaperäiset maut ja yksinkertaisen pelkistetty valmistustapa tuottavat aterioita, joita muista maista ei juuri löydy.  Ruoka on myös mainio puheenaihe ja pohjoisen puhtaat luonnonantimet sisältävät sopivasti eksotiikkaa sekä mahdollisuuden kertoa  maastamme laajemminkin. Esimerkkinä käy vaikka uusviennin painopistealueisiin kuuluva clean tech, joka ammentaa voimaa ja uskottavuutta luonnostamme.

Samat elementit ovat toki käytettävissämme kotoisissakin olosuhteissa. Maittava ateria, mahdollisesti pientä rekvisiittaa Lapista, matkojen ja tapahtumien muistelua, vähän taustamusiikkia ja niin edelleen. Siinä on aineksia enempäänkin kuin tavanomaiseen ateriaan.

 

 

 

Me kerromme myymämme lihan alkuperän

Harmittaa, että liha-ala on jatkuvasti julkisuudessa, ellei suoranaisten skandaalien niin ainakin negatiivisten uutisten takia.

Viimeksi suuret lihatalot ilmoittivat ylimielisesti, että mitä se kenellekään kuuluu, mistä maasta he raaka-aineensa hankkivat. Tähän voisi sarkastisesti lisätä, että sen kertominenhan voisi paljastaa jotain heidän tuotteidensa tai hankintaprosessinsa laadusta. Tuollaiset lausunnot taas kertovat, miten vähän he todellisuudessa asiakkaitaan arvostavat.

Pienjalostuslaitosten poronlihan myyjänä on tässä keskustelussa helppoa ja mukavaa todeta, että meillä ei ole tarvetta tai syytä salata lihamme alkuperää, päin vastoin. Kerromme aktiivisesti ja ylpeinä lihamme olevan suomalaista ja pystyvämme jäljittämään lihan poronomistajaan, teurastuspäivään sekä lihan leikkaamiseen ja pakkaamiseen asti. Meidän ei tarvitse piilotella mitään eikä mennä kenenkään selän taakse selittelemään jonkun muun syyksi mahdollisia laatuongelmia. Jos niitä ilmenee, lihantoimittajamme ovat rinnallamme tekemässä mitä tarvitsee, että asiakas tulee tyytyväiseksi.

Poro viilentää ilmastoa!

Poroparlamentissa kesäkuun alussa Turun yliopiston professori Lauri Oksanen kertoi mielenkiintoisia tutkimustuloksia porojen vaikutuksesta ilmastonmuutokseen. Ilmaston lämpenemistä arktisissa olosuhteissa on tutkittu Alaskassa ja niiden tulosten perusteella myös Pohjoismaissa.

Ilmaston lämpenemiseen vaikuttavat paitsi kasvihuonepäästöt, myös auringonvalon lämmittävä vaikutus tai sen heijastuminen takaisin avaruuteen. Koska kasvihuonepäästöistä vain murto-osa syntyy Pohjolassa, täällä suurempi merkitys on auringonsäteilyllä. Tehokkaimmillaan takaisinheijastuminen on kevättalvella, jolloin tunturialueiden laajat, valkoiset pinnat toimivat parhaimmillaan. Vähäinenkin pusikoituminen pienentää heijastumista, puut vielä enemmän ja metsä erittäin tehokkaasti.

Tunturiseudulla porot syövät kesällä puiden ja pensaiden varpuja sekä lehtiä ja auttavat tundramaaston pysymistä paljaana, edesauttaen auringonvalon takaisinheijastumista ja hidastaen siten ilmaston lämpenemistä. Professori Oksasen esityksestä lisää Ylen uutisessa »

Ei tämäkään asia tietenkään ole yksinkertainen eikä siitä voi ruveta yhtä totuutta ja ratkaisua ilmastonmuutokseen tekemään, mutta näkökulma on ainakin minulle uusi ja mielenkiintoinen.

Petovahingot hallintaan!

Petotilanteen paheneminen on poronhoitajille entistä suurempi ongelma. Tietoa vahingoista tulee eri puolilta poronhoitoaluetta ja luvut ovat koruttomia. Esimerkiksi inarilaisessa Hammastunturin paliskunnassa edellisenä poronhoitovuonna petojen jäljiltä löydettyjen raatojen määrä oli 83, ensi kuun vaihteessa päättyvänä poronhoitovuonna on jo nyt saavutettu yli kolminkertainen lukema 280, vaikka talviuniltaan juuri heräilevien karhujen suorittama vastasyntyneiden vasojen verottaminen on vielä edessä päin. Karhu seurailee vaameja vasomisen aikana tuulen alapuolelta ja iskee siinä vaiheessa, kun vasa on vielä liian heikko pakenemaan.

Vahinkojen raju lisääntyminen johtuu kuitenkin pääasiassa ahmakannan kasvusta. Ahma on Suomessa kokonaan rauhoitettu peto, sitä ei toistaiseksi missään olosuhteissa tai tilanteissa saa metsästää. Muiden petojen osalta häirikköyksilöiden poistolupia poronhoitoalueelle saadaan, mutta usein valitettavasti niin hitaasti, että pedot ehtivät siirtyä lupa-alueen ulkopuolelle. Ahma on myös pienestä koostaan huolimatta tehokas tappaja, joka ei saalista vain syödäkseen. Ja porotokassa ahma saattaa myös raadella useita poroja tappamatta niitä, jolloin poromiehet joutuvat hoitamaan likaisen työn loppuun.

Ahma ei ole uhanalainen laji. Sen pyydystäminen on mahdollista Ruotsissa, Norjassa ja Venäjällä. Lainmuutos meillä edellyttää kuulemma ahmojen hoitosuunnitelman tekemistä. Miksihän asian valmistelu etenee etanan vauhtia, vaikka kysymyksessä on syrjäseudulla asuvien ihmisten elinkeino?

Pedot ovat myös viisaita. Kun ne huomaavat, että perään lähteneet ahdistelijat lopettavat takaa-ajon valtakunnan rajalla, ne osaavat paeta rajan yli siitä eteenpäin joka kerta. Näin käyttäytyvät niin karhu kuin susikin.

Poromiesten huolta lisää se, että petovahinkojen lisääntyessä korvausmäärärahat tulevat perässä hitaammalla tahdilla. Maksatukset tulevat pahasti jälkikäteen ja pelkona on, että rahaa ei riitä täysmääräisiin korvauksiin. Korvauksia maksetaan vain löydetyistä raadoista ja ainakin toinen mokoma jää löytymättä. Trendi on selvä: vuonna 2011 löydettiin runsas 3 300 raatoa, vuonna 2012 jo yli 5 000. Tämän vuoden luvut tulevat aivan ilmeisesti olemaan vielä koruttomampia.

Tässä olisi työsarkaa Lapin kansanedustajille puoluekannasta riippumatta: ahman pyytäminen sallittava ja petokorvauksiin riittävästi rahaa. Ja voisivat suomalaiset europarlamentaarikotkin ehdottaa petojen suojelua ajaville kolleegoilleen Keski-Euroopassa, että voisimme pyydystää liikoja petoja täällä elävänä ja he voisivat sitten suojella niitä omissa lähimetsissään.

Hyvä pororuoka on slow foodia

Slow food on fast foodin eli pikaruoan vastakohta monella tavalla. Slow foodin iskulause kuuluu: puhdasta, hyvää ja reilua/oikeudenmukaista. Siinä painotetaan paikallisten raaka-aineen käyttöä, paikallisten tuottajien suosimista ja omien perinteiden kunnioittamista. Siinä vastustetaan teollista massavalmistusta ja epäoikeudenmukaista tuottojen jakautumista suurille toimijoille. Maku ja terveellisyys sekä ateriasta nauttiminen ovat tärkeämpiä kuin halpa hinta ja niin valmistuksen kuin syömisen nopeuskin.

Slow food -liike syntyi 1980-lopulla Italiassa ja on sieltä levinnyt pikku hiljaa sekä muualle Eurooppaan että Pohjois-Amerikkaan. Kovin suuri ilmiö se ei vieläkään ole, mutta sillä on toki 100 000 jäsentä sekä nimekkäitä ja näkyviä kannattajia. Jos tuntuu kiinnostavalta, lisätietoja löydät englanniksi osoitteesta www.slowfood.com.

Oma filosofiamme poronlihan toimittajina on sukua slow food -ajattelulle. Jos et tyydy halvimpaan käristyslihaan marketista ja sen pikakypsyttämiseen kuhanhäntäjonkinlaiseksi lämpimäksi syötäväksi, olet joko asiakkaamme tai ainakin potentiaalinen sellainen. Meiltä saat ehdottoman laadukasta lihaa, jonka alkuperä on jäljitettävissä. Tuottajat, leikkajat ja pakkaajat ovat ahkeria poromiehiä, jotka arvostavat niin eläviä porojaan kuin niistä saamaansa lihaakin ja tekevät työnsä ammattitaidolla ja ylpeydellä. Deliporo täydentää toimitusketjua markkinoinnin, tilausjärjestelmän, logistiikan ja ruokaohjeiden kautta, viimeisimpänä uutena askeleena porokokkauskurssien muodossa.

Ruotsissa on vuodesta 2009 toiminut organisaatio Slow Food Sápmi, joka pyrkii nimenomaan saamelaisen ruokakulttuurin edistämiseen ja kehittämiseen. Suomalaisia ei mukana vielä ole ja Deliporokin joutuu tässä vaiheessa resurssipulan vuoksi jäämään odottavalle kannalle. Ruotsinkielistä informaatiota löydät halutessasi osoitteesta www.slowfood.sapmi.com.

Poro ja hevonen

Olin sunnuntaina Ivalossa porokilpailuissa. Tänään tuli sitten mieleen jatkaa kirjoittamista aiheesta poro ja hevonen, ei niiden lihasta vaan lihaksilla tuotettavasta energiasta. Kumpi mahtaa olla nopeampi, poro vai hevonen?

Aloittaessaan kilpailemisen poro juoksee yleisessä sarjassa. Kun se ensimmäisen kerran alittaa kilometrin matkalla ajan 1:19, se siirtyy kuumaan sarjaan. Hevosilla sarjajako menee sen mukaan, onko kysymys kylmäverisistä vai lämminverisistä hevosista. Luokkia on myös iän mukaan. Poron ohjastaja on laskettelusuksien päällä ja suksien voitelu on samalla tavalla tärkeää kuin alppihiihtokisoissa. Hevosen ohjastaja on kärryissä ja uskoisin, että talvella lumi hidastaa niiden menoa enemmän kuin suksien.

Porokilpailuissa matka on lähes aina 1 000 m. Raveissa ainakin normaalisti lyhin matka on 2 100 m ja aika ilmoitetaan kilometriaikana, josta vielä jätetään minuutti pois. Vertailua ei siksi voi suorittaa kirjoituspöydän ääressä täysin yksi yhteen.

Ivalon kultakelloajoissa nopein aika oli 1:15,97. Porojen maailmanennätys on alle 1:15. Saman viikonlopun raveissa Ylivieskassa kylmäveristen ryhmäajon voittajan kilometriaika oli 1:38,5 ja lämminveristen 1:22,7. Lämminveristen maailmanennätys on alle 1:10.

Porokilpailujen ja ravien tuloksia hiukan laajemmin silmäiltyäni sain vaikutelman, että lämminverihevoset juoksevat varsin usein nopeammin kuin porot, mutta kylmäverihevoset vastaavasti näitä hitaammin. Varsin samanlaisen vauhdin eläimet kuitenkin pystyvät kehittämään, tutummalla mittayksiköllä ilmaistuna vauhti on mopoluokassa eli 40-50 km tunnissa.