PORON KUIVALIHA

Kuivaaminen lienee maailman vanhin ja laajimmalle levinnyt lihan säilyvyyttä parantava käsittely. Se on ollut jatkuvassa käytössä tuhansia vuosia, ainakin muinaisen Egyptin valtakaudesta lähtien. Poronlihan kuivaamisen alkamisajankohdasta ei ole varmaa tietoa, mutta hyvin pitkä senkin historia on.

Talvella teurastettuja poronruhoja, kokonaisina tai pienempiin osiin paloiteltuina, säilytettiin Lapissa ennen jäähdytyslaitteistojen aikaa lumihangessa, kunnes ilman lämpötila kevättalvella nousi ensimmäisen kerran plussan puolelle ja lumi alkoi vähitellen sulaa Lihat nostettiin tällöin sulamaan, minkä jälkeen ne suolattiin ja lopulta ripustettiin kuivumaan rakennusten seinustoille tai katoille tai sitten erikseen sitä varten rakennettuihin telineisiin. Oleellisesti parantuneen säilyvyyden lisäksi saavutettiin muitakin etuja: nesteen haihtumisen myötä liha sekä keveni että kutistui pienemmäksi ja oli siten helpompi kuljettaa mukana maastossa, se oli valmista syötäväksi vaikka sellaisenaan ja siihen saatiin aivan mainio maku.

Tänään poronlihaa kuivataan ennen kaikkea sen hienon maun vuoksi, mutta myös käteväksi evääksi sekä poromiehille itselleen että jossain määrin asiaan vihkiytyneille vaeltajille. Lukuisa on niiden poronlihan ystävien joukko, joille poron kuivaliha edustaa suorastaan makunautinnon ehdotonta huippua.

Mitä lihaa kuivataan |  Valmistusprosessi |  Säilyvyys
Kuivaliha ruokana |  Muun maailman kuivalihoja

» Kuivalihakeiton reseptejä

» Takaisin etusivulle