Poronhoitoalue Lapin läänissä ja Oulun läänin pohjois- ja itäosissa on 114 000 km2 eli 36 % koko Suomen maapinta-alasta. Poronhoitoalueen eri osat eroavat maantieteellisesti toisistaan ja eroavaisuudet heijastuvat myös poronhoitotapoihin ja -kulttuuriin.

Porojen määrä on lailla rajattu runsaaseen 200 000 yksilöön laitumien kestokyvyn turvaamiseksi. Vuosittain teurastetaan n. 100 000 poroa, joista vasoja on 70 %. Poronlihaa tuotetaan vuosittain 2-2,5 milj. kg, joka on vain alle 0,5 kg henkeä kohti ja vain n. 0,5 % Suomen koko lihankulutuksesta.

Suomessa poronhoitoa harjoitetaan paliskuntajärjestelmän kautta. Poronhoitoalueella on 54 paliskuntaa, jotka ovat rajoiltaan tarkasti määriteltyjä sekä pinta-aloiltaan ja poromääriltään erikokoisia. Ne ovat taloudellista tulosta tekeviä poronhoitoyksiköitä, joiden jäseniä eli osakkaita poronomistajat ovat. Paliskuntien yhdyssiteenä toimii Paliskuntain yhdistys.

Poroisäntä on paliskunnan johtaja. Hän edustaa paliskuntaa ja huolehtii siitä, että paliskunnalle kuuluvat käytännön tehtävät tulevat tehdyiksi sekä vastaa paliskunnan käytännön toiminnasta. Maa- ja metsätalousministeriö säätelee porojen määrää vahvistamalla paliskunnille suurimmat sallitut eloporo- eli talven yli elämään jätettävien porojen määrät. Poronhoitotyöt noudattelevat hyvin pitkälle poron luontaista vuosirytmiä. Poronhoitovuosi ja poronhoitajan kalenteri alkavat kesäkuun ensimmäisestä päivästä.

Luonnon olosuhteet vaikuttavat poronlihan laatuun ja saatavuuteen, lue lisää >

Samoin ne vaikuttavat poronlihan saannin aikatauluihin, lue lisää >

Runsaasti monipuolista lisätietoa osoitteessa http://www.paliskunnat.fi/

Kerro tästä kavereille: