Kirjoittaja: Matti Vanhanen

Poronlihan hinta 2018

Poronlihan hinta syksyllä 2018 on samalla tasolla kuin se oli syksyllä 2017. Poronlihan tarjonnan ei arvioida juuri poikkeavan viime vuodesta eli suuria paineita sen enempää hintojen korottamiseen kuin laskemiseenkaan ei näytä olevan.

Poronhoitoalue on laaja, lähes kolmannes Suomen pinta-alasta. On luonnollista, että olosuhteet ja kehitys paliskunnasta toiseen vaihtelevat ja erot voivat olla suuriakin. Tänä syksynä vaikein tilanne on itäisissä palkisissa, sillä niissä vasaprosentti (vasojen määrä suhteessa naarasporoihin) on jäänyt osin hyvinkin alhaiseksi. Vastakohtana ovat ainakin Utsjoen paliskunnat, joiden tilanne näyttää erinomaiselta.

Poronlihan hinnanmuodostus menee kuitenkin niin, että pääosin kaikki seuraavat alkusyksyn neuvotteluissa koko teurasmääränsä kaupasta isojen ostajien kanssa sopineiden paliskuntien saavuttamaa tasoa. Pienjalostuslaitoksilla ja suoramyyjillä voi olla poikkeamaa yleisestä linjasta, mutta yleensä varsin vähän.

Suurin poronlihan jalostaja, ruotsalais-suomalainen Polarica (johon Lapin Liha sulautui jokin vuosi sitten) tuo maahan tuntuvan määrän poronlihaa Siperiasta. Ilman sitä kysyntä ja tarjonta eivät olisi tasapainossa eikä vientiä Pohjoismaiden ulkopuolelle juuri voitaisi harjoittaa. Kuluttajat tekevät sitten omat ratkaisunsa siitä, mitä poroa ja mihin hintaan ostavat.

 

 

 

 

 

 

 

Pakastetun poronlihan sulattaminen

Pakastetun poronlihan sulattaminen oikealla tavalla tuo meille kysymyksiä varsinkin silloin, kun joku asia ei ole mennyt kohdalleen.

Poronliha tulee riistan tapaan markkinoille varsin lyhyen ajan sisällä syksyllä ja alkutalvesta. Siksi lähes kaikki liha pakastetaan ja myös toimitetaan pakastettuna. Ruoanlaittoa varten liha joudutaan sulattamaan.

Suositeltavat sulatustavat

Yleisin ja suositeltava tapa on sulattaa poronliha hitaasti jääkaapissa omassa vakuumissaan. Hitaassa sulattamisessa lihan solut eivät mene rikki ja liha säilyy mehevänä. Tapa on myös ympäristöystävällinen, sillä isomman lihamäärän sulattamisen aikana jääkaappi ei juuri tarvitse sähköenergiaa. Haittapuolena on sulamisen vaatima pitkähkö aika.

Kun poronlihan käyttöön ei ole osattu varautua ajoissa ja liha täytyy nopeasti saada kypsennettäväksi, sulattaminen tapahtuu parhaiten kylmässä tai ainakin viileässä vedessä lihan omassa avaamattomassa vakuumissa. Lämmön johtuminen on vähän tehokkaampaa eli sulaminen vähän nopeampaa, kun liha on juoksevan veden alla. Ilman vakuumia lihaa ei pidä veteen laittaa seisomaan, laatu kärsii eikä arvokas liha enää ole parhaimmillaan.

Ammattikokit ovat tietysti testanneet, miten hitaasti jääkaapissa ja nopeasti vedessä sulaneen lihan maku eroaa toisistaan. Vastaus on, että makueroa ei voi havaita.

Ei-suositeltavat tavat

Sulattamista huoneenlämmössä ei pidetä suotavana. Lämpöerot lihan pinnalla ja sisällä ovat tuntuvia ja liha on alttiina mikrobien lisääntymiselle.

Missään tapauksessa lihaa ei pidä sulattaa mikroaaltouunissa. Pakastevakuumeissa yleisesti käytettävä muovi ei ole mikronkestävää, joten siitä irtoaa kitkerää makua lihaan eikä siihen irronnut muovikaan ole ihmiselle terveellistä. Liha sulaa myös epätasaisesti, pinta voi jo osin kypsyä vaikka sisus on vielä jäässä. Ja lihasta voi tulla reikäistä. Aivan yhtä huono vaihtoehto olisi lihan sulattaminen mikrossa vakuumista poistettuna.

Jäisenä kypsennykseen?

Useimmille vieraalta tuntuva ajatus lienee lihan paneminen uuniin kypsymään jäisenä. Usein hirven tai muun riistaeläimen näin kypsennettyä paistia on kutsuttu routapaistiksi tai jääpaistiksi. Kypsennystapaa ovat viime aikoina tuoneet esiin joulukinkun tuottajat. Kypsennysaika on todella pitkä ja sitä jatkaa vielä mausteliemessä liottaminen kypsennyksen jälkeen. Lopputulosta sen käyttäjät ylistävät maukkaaksi. Omia kokemuksia minulla ei ole.

Poronlihaa on perinteisesti pantu kypsymään jäisenä porokeittoon, missä se luontevasti sulaakin varsin nopeasti ja kypsyy käytännössä sulan lihan vaatimassa ajassa. Ja lihaa on vuoltu poronkäristyspataan joko jäisenä tai ainakin kohmeisena ties kuinka kauan.

Kuningasrapu, kokemuksia käsittelystä

Kuningasravun käsittelystä minulla ei vielä ihan hirveän paljon kokemuksia ole, mutta jonkin verran kuitenkin. Olen laittanut siitä ruokaa useita kertoja ja kuningasrapuun vasta tutustuvalle tai sitä harkitsevalle toivon tästä olevan ainakin vähän apua.

Kuningasravun jalkojen kuoret

Ensimmäisenä tulee mieleen, että ennakko-odotukset ravun jalkojen kuorista menivät uusiksi. Kuoret eivät olekaan kovia vaan varsin pehmeitä ja niitä on helppo leikata sekä kunnon keittiösaksilla että terävällä keittiöveitsellä, vaikkapa juuresveitsellä. Leikkaaminen on vaivatonta olipa jalka raaka tai kypsä. Kuorissa olevia piikkejä kannattaa kunnioittaa ja varoa, niistä voi saada ikäviä haavoja käsiinsä.

Lihan irrotus kuoresta

Norjalaisissa ohjeissa neuvotaan, kuinka liha otetaan ulos kuoren päästä kuorta muuten rikkomatta tai leikkaamalla kuori pitkiltä sivuilta ensin auki. Ensimmäistä tapaa en ole rohjennut vielä kokeillakaan. Kuoren olen leikannut auki joskus ennen kypsentämistä ja joskus sen jälkeen. En ole kokenut tapojen poikkeavan merkittävästi toisistaan. Jos keitän jalat, avaan jatkossa kuoren sen jälkeen. Jos panen jalat grilliin tai uuniin, avaan kuoren ensin.

Ongelmaksi olen kokenut sekä lihan ollessa raakaa että kypsennettyä sen, että liha on aika vaikeaa saada koko pituudeltaan irti kuoresta ehjänä ja kauniina kuten ammattilaisten ottamissa kuvissa. Liha kun tuntuu olevan tiukasti kiinni kuoressa. Eipä tuo ole suuresti haitannut, sillä annos on näyttänyt herkulliselta silloinkin, kun ravun jalkaliha on ollut punaisen ja valkoisen mosaiikkia. Ja ulkonäkö vain paranee, kun annokseen lisätään jotain vihreää.

kuningasrapuleipiä

Kysyin neuvoa lihan irrottamiseen arvostetulta kalakokilta Jarmo Vähä-Savolta. Onnistuminen vaatii kapeakärkisellä, terävällä veitsellä varovaista ja kärsivällistä irrottamista, erityisesti nivelten kohdalta. Naurahtaen Jarmo neuvoi puolileikillään vielä toisenkin konstin: leikkaa jalan kuori pitkittäin auki ja tarjoa rapu siinä kuoren osassa, jossa se on kiinni. Anna syöjien itse irrottaa liha, kokonaisena tai palasina.

Pari kertaa minulle on sattunut sellainen unohdus, että lustopiikki on jäänyt poistamatta. Kun olen lihaa leikannut annosta varten, lustopiikki on aiheuttanut lihan turhaa repeämistä.. Vahinko on tosin ollut vain kosmeettista. Lustopiikki on niin iso ja niin pehmeä, että sen huomaa viimeistään silloin, kun se joutuu suuhun eikä se silloinkaan aiheuta mitään vaaraa.

Ravun jalkojen lihan ja kuorien suhde

Minua on kiinnostanut, paljonko rapupaketin yhdessä kilossa on ravun lihaa ja paljonko kuorta. Olen punninnut keittämäni määrän kokonaisena ja sitten jäljelle jääneet kuoret lihan syömisen jälkeen. Otokseni ei ole laaja eikä minulla ole ollut kovin isokokoisten rapujen jalkoja mitattavana, mutta kaikkien kolmen pakettiversion ja eri mittausten tulokset ovat mahtuneet rajoihin lihaa 67-75 %, kuoret 25-33 %. Mittaamatta sanoisin näppituntumana, että kokonaisessa kalassa lihan ja ruotojen suhde sekä monessa luullisessa lihassa lihan ja luiden suhde on varsin saman tapainen.

Lue kuningasravun käsittelyohjeet >

Lue lisää kuningasravusta >

 

 

kuningasravun valmistusohjeet

Kuningasravun lajit ja esiintymisalueet

Jokin aika sitten näin televisiossa luonto-ohjelman Patagoniasta. Yllätyksekseni ohjelmassa näytettiin kuningasravun pyytämistä. Sain siitä kimmokkeen selvittää lisää kuningasravun alueellista esiintymistä. Ensimmäisenä opin, että kuningasrapuja on noin 40 eri lajia! Toisena, että niitä löytyy monelta puolelta maapalloa.

Meillä tuttu kuningasrapu, toiselta nimeltään kamtsatkanrapu, on lähtöisin Kamtsatkan niemimaan vesiltä. Eli Beringin mereltä Tyynen Valtameren pohjoisosista. Venäläiset siirsivät 1960-luvulla rapua Barentsin merelle, Muurmanskin vuonon alueelle parantaakseen ja monipuolistaakseen tämän alueen kalastuksen tuotantoa. Kuningasravulla ei ollut alueella luonnollisia vihollisia ja se sopeutui olosuhteisiin hyvin sekä lähti leviämään rannikkoa myöten sekä itään että länteen. Norjan vesille Varangin vuonoon se saapui 1977. Saaliseläimenä vieraslaji kuningasrapu on hyödyllinen, mutta se muuttaa Jäämeren ekolsysteemiä arveluttavasti syömällä asuinalueeltaan merenpohjan lähes tyhjäksi.

Beringin meren alueella laji on luonnollisesti levinnyt myös itään päin eli Alaskan vesille, missä se on erittain merkittävä saaliseläimenä. Rapu tunnetaan siellä ja laajalti muuallakin nimillä Alaskan kuningasrapu ja punainen kuningasrapu. Ravun pyynti syystalvella Alaskan myrskyisillä merillä  on yksi Yhdysvaltojen vaarallisimmista ammateista. Kalastajia menehtyy joka vuosi hukkumalla, hypotermiaan tai onnettomuuksissa. Kalastajia näyttä kuitenkin riittävän, sillä ansiot ovat hyvät.

Alaskan vesillä asustaa kolme muutakin kuningasrapulajia. Punaisen jälkeen toiseksi tärkein on sininen kuningasrapu, joka on keskimäärin jopa punaista suurempi kooltaan. Sen kanta romahti kuitenkin 1980-luvulla ja sitä saadaan nykyisin vain sivutuotteena punaista kuningasrapua pyydettäessä. Sininen kuningasrapu on tunnettu erittäin suurista saksistaan.

Kolmas laji on nimeltään kultainen kuiningasrapu eli ruskea kuningasrapu. Se on selvästi pienempi kuin kaksi edellä mainittua ja siinä on suhteessa vähemmän lihaa, jonka maku on hieman makeampi kuin punaisen ja sinisen ravun. Neljäs laji on edellistäkin selvästi pienempi helakanpunainen kuningasrapu (scarlet king grab), jonka liha on kaikkein makeinta. Tällä lajilla ei juuri ole kaupallista merkitystä.

Punainen kuningasrapu on levinnyt myös Kamtsatkan niemimaan länsipuolelle Ohotan merelle ja siitä etelään Japanin merelle, mutta näillä alueilla pyyntimäärät eivät ole kovin suuria.

Alussa mainitussa ohjelmassa näkemäni rapu on mitä ilmeisimmin Perun kuningasrapu. Sen esiintymisalue ulottuu Amerikan mantereen eteläpuolelta länsirannikkoa pitkin aina Kaliforniaan asti. Sillä on vaihtelevaa kaupallista merkitystä koko rannikon mitalla.

Eteläinen kuningasrapu on eteläisen jäämeren länsialueella tulokaslaji, joka mahdollisesti on myös sieltä lähtöisin. Tiedemiehet pitävät luultavana sen väistymistä aikanaan pohjoisemmaksi veden lämpötilan laskettua liian kylmäksi. Ilmastomuutoksen ja meren lämpötilan noustua, vaikka vielä marginaalisesti, sen arvellaan palanneen etelämmäksi syvänteisiin. Se leviää lähes räjähdyksenomaisesti ja syö alueeltaan lähes kaiken elollisen, kasvit ja eläimet. Koska noissa kylmissä vesissä ei ole pitkiin aikoihin esiintynyt suuria petoja, lajisto on kehittynyt hyvin monimuotoiseksi, mutta on nyt vakavasti uhattuna. Kun eteläinen kuningasrapu elää syvällä ja hyvin kylmässä vedessä, se ei ainakaan toistaiseksi ole merkittävä saaliseläin ihmiselle.

Suurimmat kuningasrapusaaliit saadaan Alaskan ja Venäjän merialueilta. Suurimpia kulutusalueita ovat USA ja Aasia, niiden perässä tulee Eurooppa.

Poronkäristyslihasta monenlaisia ruokia

Oletko koskaan tullut ajatelleeksi, että voit tehdä poronkäristyslihasta monenlaisia ruokia? Poronkäristyslihalla  tarkoitan tässä  valmiiksi siivuttua, poronkäristyksen valmistamiseen tarkoitettua poronlihaa.

Monikäyttöisyyttä tukee käristyslihan verraten tasalaatuinen koostumus ja ohuista siivuista koostuva rakenne. Lihamäärä on helppo annostella ja liha kypsyy nopeammin kuin suurina paloina. Eroja toki löytyy eri leikkaamoiden tuotteiden välillä johtuen muun muassa käytetystä lihasta ja siivujen paksuudesta.

Poronkäristyksiäkin tehdään monella tavalla. Perinteinen poronkäristys ja pottuvoi lienee yleisin lähtökohta, mutta paistamiseen käytetty rasva, haudutusaika, maustaminen ja erilaiset lisäkkeet tarjoavat mahdollisuuden erilaisiin lopputuloksiin. On ehkä syytä kerrata, että poronkäristykseen pätee sama kuin kaikkiin muihinkin ruokiin: hyvä ateria tulee vain hyvistä raaka-aineista. Jos etsit vain halvinta tai helppotöisiä eineksiä, et todennäköisesti saa parasta.

Poronkäristysten lisäksi käristyslihaa voi käyttää moniin muihinkin ruokalajeihin, mikä tekee siitä yllättävänkin monikäyttöisen raaka-aineen.

Porokeittoon käytetään yleensä keittolihaa luineen. Mutta jos kokista tuntuu, vaikka keiton kypsymisen lähestyessä, että lihaa ei ole tarpeeksi, käristyslihan lisäämisellä voi pelastaa tilanteen. Tai jos käytettävissä on vain niukkalihaisia poron keittoluita, käristysliha on yksi hyvä vaihtoehto keiton lihaisuuden aikaansaamiseksi. Tietysti käristysliha voi olla ainoakin liha keitossa, reseptejä niihinkin löytyy.

Pataruoissa on samanlainen tilanne, perusliha niissä on paisti, luullinen tai luuton. Mutta jos jostain syystä lihan osuus näyttää jäävän liian pieneksi, sitä voi kätevästi kasvattaa käristyslihalla. Maistuvaa pataruokaa saa myös, vieläpä varsin nopeasti, käyttämällä siinä pelkästään poronkäristyslihaa.

Lihakastikkeen voi helposti tehdä käristyslihasta. Muita mahdollisia pääruokia ovat vaikka omeletit, pastat ja risotot.

Viime vuosina ovat kasvavaa suosiota saaneet pikkuruoat kuten crepit, pizzat, tortillat, wrapit ja piiraat. Niissä on alun perin käytetty jotain muuta lihaa, mutta mukavia uusia makuelämyksiä niihin saa poronlihalla. Ne ovat monesti myös melko helppoja valmistaa.

Eikä kaikkea ole vielä keksitty! Pane luovuutesi likoon! Kokeile rohkeasti omia ideoitasi, mikään ei ole sen hauskempaa ruoanlaitossa. Ja jos löydät jotain todella hienoa, jaa se meidän kaikkien poronlihan ystävien kanssa!

Lue lisää poronkäristyslihasta >

Lue lisää poronkäristyksestä ruokana >

Poronkäristyslihareseptejä

Poronkäristysliha

 

Hyvä poronkäristysliha on hyvän poronkäristyksen ehdoton perusedellytys.

MISTÄ LIHASTA PORONKÄRISTYS VOIDAAN TEHDÄ

Alun perin käristystä on tehty mistä tahansa poronlihasta. Ruoanlaittotapojen kehittyessä ja monipuolistuessa liha on alettu valita valmistustavan mukaan ja käristykseenkin on yhä useammin valittu siihen parhaiksi havaittuja ruhonosia.

Monien mielestä nopeasti kypsyvä ja takuumurea paisti on paras käristyksen raaka-aine. Paistikäristyksen maineeseen saattaa tosin vaikuttaa se, että pyrkiessään mahdollisimman edulliseen hintaan osa tuottajista on tarjonnut käristyslihaksi lähes kaikenlaista lihaa paksuine kalvoineenkin ja ero paistilihaan on ollut silmiinpistävä. Paistikäristyksen maku on aika mieto ja pidempään haudutettuna se helposti murenee pieneksi silpuksi.

Poromiehet itse ovat hyvin pitkään kypsentäneet paistin paistina ja mieluusti vuolleet lapaa käristyslihaksi. Monille Lapissa liikkuneille lapakäristys on tullut tutuksi laadukkaana ruokana, joka on myös edullisempaa kuin paistikäristys. Lavassa ei ole paksuja kalvoja, mutta hiukan ohuita kuitenkin samoin kuin hiukan rasvaa. Nämä antavat lihaan makua.

Kun raavaiden porojen sijasta suurin osa teurastettavista poroista on nykyisin vasoja, poromiehet ovat alkaneet lisätä lapaan muitakin etupään lihoja: etuselkää, rintaa, kylkeä, etupotkaa jne. Etupään lihojen rasvat ja ohuet kalvot antavat lihalle maukkaan maun ja sopivasti purtavan suutuntuman. Liha ei murene pidemmässäkään haudutuksessa. Tämä on se poronkäristysliha, jota poromiehet itse nykyään syövät, ja jota he ylpeinä tarjoavat parhaille vierailleenkin. Myös parhaat ravintolat eri puolilla Lappia käyttävät juuri tätä käristyslihaa.

Maultaan yhtä hyvää, mutta hiukan enemmän rasvaa sisältävää ja hinnaltaan edullisempaa käristyslihaa saadaan jättämällä lapa pois ja käyttämällä pelkästään vasan etupään lihoja. Syötävää käristystä saa toki muistakin ruhonosista. Erinomaista tulee vaikka potkasta tai kylkirullasta.

Tavanomaisen lihan lisäksi käristystä voi tehdä myös vasan maksasta sekä sydämestä. Kummassakin on selvästi erilainen maku kuin normaalissa lihassa ja selvä enemmistö maistelleista on sanonut näistä pitäneensä.

KÄRISTYSLIHAN SIIVUAMINEN

Paitsi marketeista, valmiiksi siivuttua poronkäristyslihaa saa useimmilta pienjalostajilta. Tämän joukon parhaimmistolta Deliporokin lihansa hankkii. Laadukas käristysliha leikataan yleensä 1–2 mm paksuiseksi, ja se on valmista käytettäväksi sellaisenaan. Liha voidaan laittaa pannulle kohmeisena (jopa jäisenä, mitä emme kuitenkaan suosittele epätasaisen ruskistumisen vuoksi) tai täysin sulaneena.

Käristysliha voidaan myös leikata jäätyneestä/kohmeisesta lihasta itse. Lihan soveliaimmaksi siivutuslämpötilaksi on mitattu -6 °C, jolloin liha ei enää ole umpijäässä vaan kohmeinen. Toisin sanoen lihan sulaminen on alkanut, mutta se vielä varsin kovaa. Omaan havaintoon kannattaa luottaa, asteluku on enemmänkin ammattilaisia varten. Leikkaamiseen tarvitaan terävä keittiöveitsi tai puukko. Terävä on tärkeä sana. Leikatessa toteaa helposti, onko liha vielä liian jäässä – jolloin leikkaaminen on raskasta – tai onko se jo turhankin paljon sulanut. Tällöin ohuita siivuja ei enää tahdo saada vaan tulee helposti paksuja klimppejä.

Jotkut ohutta siivua haluavat leikkavat mielestään liian paksuksi siivutetusta käristylihasta ohuita siivuja poikkisuuntaan tai vinottain.

VALMIIT JA NOPEAT PORONKÄRISTYKSET, SÄILYKKEET, RIISTAKÄRISTYKSET – PIDÄ VARASI!

Ruoanlaiton nopeuttamiseksi ja helpottamiseksi poronkäristystäkin on tehty sekä valmiiksi että puolivalmiiksi tuotteeksi. Tällöin on jouduttu tekemään kompromissi käristyksen maun suhteen verrattuna tuoreesta lihasta valmistettuun ruokaan. Kannattaa myös tutkia pakkausmerkinnöistä, paljonko hinnalla saa itse lihaa ja paljonko valmisteeseen sisältyy suolavettä.

Poronkäristystä saa myös purkitettuna täyssäilykkeenä. Senkin maku poikkeaa varsin paljon aidosta, tuoreesta poronlihasta valmistetusta käristyksestä. Toki tuote tarjoaa ulkomailla asuville mahdollisuuden hankkia käristystä ja puolustaa siksi paikkaansa.

Markkinoilla on poronkäristyslihan tapaista lihaa tarjolla mm. riistakäristyksen, tunturikäristyksen ja metsästäjänkäristyksen nimellä. Osa tuotteista on kokonaan valmistettu tarhatusta uusiseelantilaisesta saksanhirvestä, osassa joukkoon on lisätty hirven ja/tai poronlihaa. Saksanhirven liha on hinnaltaan edullista, mutta ei suinkaan maultaan poronlihan veroista.

Sherryä poron kanssa

Poron kanssa ruokajuomaksi käy viini. Tai olut. Tai vesi. Mutta että sherry?

Espanjassa tapaksien palan painikkeena on yleisesti viinin lisäksi myös sherry, olipa tapakset tehty sitten meren elävistä tai lihasta.

Maailman johtaviin juomataloihin lukeutuvan Pernod Ricardin kanssa yhteistyötä tekevä Andalusian auringossa -kirjan ja -ruokablogin kirjoittaja Ariela Säkkinen sai tehtäväkseen järjestää syyskuun lopussa median edustajille sherrytastingin. Tilaisuuteen osallistuisi myös erään sherrytalon edustaja. Ariela päätti sherryn ystävänä tarjota jotain vähän erikoisempaa ja yhdistää suomalaisia makuja, erityisesti savustettua lihaa sherryn kanssa.

Ariela kertoi meiltä hankkimiensa tuotteiden olleen tasting-pöydässä paitsi yllätyksen, myös suuren hitin. Näin hän kirjoitti tilaisuudesta seuraavana päivänä:

”Eilen johdatettiin Helsingissä lehdistön ja blogien edustajia löytöretkelle sherryn ja ruoan maailmaan. Kaikkihan tietävät, että kyllähän se sherry tapaksien kaverina viihtyy, mutta onko sinulla tullut koskaan mieleen tullut yhdistää sitä riistaan :-o?

Kyllä muuten toimii! Hyvä nyrkkisääntö on, että mitä tummempi ja riistaisempi liha, sitä tummemmasta sherrystä se tykkää.

Illan osanottajat hurmaantuivat kylmäsavuporopaististamme ja hirvisalamistamme, joiden kanssa suosikiksi nousi Valdespinon puolimakea Oloroso Blend Medium.”

Tässä on mainio vinkki alkupalatarjoiluksi, joka varmasti yllättää ruokavieraasi. Positiivisesti. Ja Markus Maulavirran reseptejä maistuville alkupaloille löydät tästä >

Poronlihan hinta 2017

Poronlihan hinta 2017 on tavalliseen tapaan riippuvainen poronlihan saatavuudesta.

Olosuhteet poronhoitoalueen eri osissa ovat tänä vuonna poikenneet jopa tavanomaista enemmänkin toisistaan. Joillakin alueilla on suorastaan vasakato, toisessa ääripäässä olevilla taas oikein hyvä vasavuosi. Ennuste on, että kaiken kaikkiaan poronlihaa tulee markkinoille viime vuotista vähemmän.

Hintakehitys on epäyhtenäinen. Hyvin lihaa tuottavilla alueilla lihan hinta näyttäisi pysyvän viime vuotisella tasolla, kun taas lihamäärän niukkuus on nostanut hintoja toisaalla, joskin varsin maltillisesti.

Luusta keitetty liemi on terveyspommi

Olen ”aina” tiennyt, että paras lihakeitto syntyy luullisesta lihasta sitä pitkään keittämällä. Ja että paras liharuoan kastike syntyy niin ikään luista lientä pitkään keittämällä. Erityisen mieluisaa minulle on aina ollut hitaasti ja kauan padassa haudutettu luullinen liha kuten potka.

Uusi näkökulma avautui hyvän ystäväni äskettäin lähettämästä linkistä artikkeliin, jossa esitettiin käytännön havaintojen ja viimeaikaisten tutkimusten perusteella luusta keitetyllä liemellä olevan myös monia merkittäviä vaikutuksia elimistömme terveydelle ja hyvinvoinnille.

Lihasta ja luista keitetty ruoka on ollut tärkeänä osana ravintoa monessa alkuperäiskulttuurissa ja vanhimmat todisteet tästä ovat yli 20 000 vuoden takaa. Eri puolilla maailmaa luulientä on myös käytetty lääkkeenä vaivoihin ja niiden ehkäisyyn jo kauan sitten.

Hyödyllisiä luusta keitetyn liemen ainesosia ovat monet elimistölle tärkeät aminohapot kuten kollageeni, gelatiini, glukosamiinit, glysiini, proliini ja glutamiini. Lisäksi luissa on monia mineraaleja. Luuytimessä on jopa kahta eri kollageenia. Erityisen tärkeitä nämä ainesosat ovat lihasten, luiden, rustojen, nivelten ja nivelsiteiden kehittymiselle ja uusiutumiselle.

Artikkelissa esitellään luuliemen monia vaikutusalueita kuten ihon terveys, metabolinen oireyhtymä, verenkiertoelimet, lihakset ja suorituskyky, luut ja nivelet, keskikehon terveys, ruoansulatus, eräiden myrkkyjen eliminointi, maksa ja munuaiset, silmien terveys, aivojen hyvinvointi, mieliala, nukkuminen ja immuunijärjestelmä.

Asiasta enemmän kiinnostuneet voivat lukea amerikkalaisen Chris Kesserin artikkelin The Bountyful Benefits of Bone Broth: a Comprehensive Guide osoitteessa https://chriskresser.com/the-bountiful-benefits-of-bone-broth-a-comprehensive-guide/.

Deliporon myy kilon erissä keittolihaa luineen, minkä lisäksi sekä puolen vasan että etu- ja takaneljännespaketeissa on keittoluita sekä muutakin keittoihin käyvää, kuten kaula- ja potkakiekkoja.

Uunissa ja ehkä erityisesti padassa kypsennettävää luullista lihaa on eri paketeissa lapa luullisena, putkiluupaisti, kaulakiekot sekä potkakiekot. Potkakiekkoja myydään myös erikseen kilon erinä.

Porokastike on poronluusta tuntikausia keitetty ja sitten juureksilla sekä mausteilla täydennetty liemi, aivan Kesserin artikkelissaan kuvaama terveyspommi valmiina tuotteena.

Poron sisäelimet – kieli, maksa, munuaiset, sydän

Poron sisäelimet kieli, maksa, munuaiset ja sydän ovat kulinaristien suosiossa. Niillä on maun lisäksi myös terveellisiä ominaisuuksia, mutta niiden syömisessä on myös ymmärrettävä noudattaa kohtuutta.

Poron kieli

Kieli on poron rasvaisin osa ja osin siksi erittäin maukas. Se vaatii varsin pitkän kypsennysajan. Keittämisen lisäksi kieltä voidaan savustaa, mutta todella onnistunutta savukieltä saa harvoin.

Kieli voidaan keittämisen jälkeen kuoria ja käsittääkseni suurin osa ihmisistä suosii sitä. Osa on kuitenkin sitä mieltä, että kuori on olennainen osa makunautintoa.

Poron kieli sopii hyvin alkupalaksi ja myös leikkeleeksi. Lienee yleisempää tarjota poron kieltä kylmänä kuin lämpimänä. Kieltä käytetään myös osana annosta, jossa on muutakin poronlihaa.

Deliporo myy poron kieltä 5 kpl erissä.

Lopuksi kevennys. Mitä on poron kieli englanniksi? Tietysti poro language.

Poronkielireseptejä näet tästä >

Poron maksa

Maksan ystäville poronvasan maksa on erityisesti mieleen. Se kypsyy nopeasti joko grillissä tai paistinpannulla ja kannattaa ehdottomasti jättää punertavaksi eikä ylikypsentää. Toinen vaihtoehto on sitten reilu, pitkäaikainen kypsennys esimerkiksi padassa.

Erinomaisen maun lisäksi maksassa on runsaasti A-vitamiinia ja rautaa. A-vitamiini on rasvaliukoinen vitamiini, jota ei kehity elimistössä vaan se on saatava ulkopuolelta. Elimistö tarvitsee sitä riittävän määrän, mutta liikamäärä on pahaksi.

Poron ja hirven maksaan kerääntyy teollisuuden päästöistä syntynyttä dioksiinia, joka on hitaasti hajoava ja haitallinen yhdiste. Eniten meillä puhutaan dioksiinista kuitenkin Itämeren lohen, taimenen ja silakan yhteydessä. Kalojen dioksiinipitoisuudet voivat ylittää EU:n asettamat enimmäisrajat, mutta Suomella ja Ruotsilla on erivapaus niiden käyttämiseksi ravintona ehdolla, että kuluttajille esitetään selvät suositukset noiden kalojen syömisen  enimmäismäärästä. Suuria pitoisuuksia on kertynyt isokokoisiin silakoihin, joiden sijasta neuvotaan mieluummin syömään pienikokoisia kaloja.

Toinen poron ja hirven maksaan kertyvä haitallinen aine on kadmiun, sinkinsukuinen luonnossa esiintyvä myrkyllinen raskasmetalli. Sekin poistuu elimistöstä hitaasti, mistä syystä liikamäärän saamista on syytä välttää.

Maksan ystäville annamme Eviran informaation pohjalta pari neuvoa, joita noudattamalla edellä mainittujen haitallisten aineiden kertymisen pitäisi pysyä terveyttä haittaavan tason alapuolella.
1. Syö vain vasan, älä raavaan poron maksaa. Deliporo myy vain vasan maksaa.
2. Älä syö vasan maksaakaan liian usein. Jos rajoitat sen neljään syömiskertaan vuodessa, vaaraa ei pitäisi olla.

Poron maksan ja munuaisten reseptejä voit katsoa tästä >

Poron munuaiset

Vasan munuaiset ovat kooltaan pieniä eikä niillä ole ollut juurikaan kysyntää. Tuote ei ole vakiovalikoimassamme, mutta syksyllä poroerotusten aikaan voimme sitä erikoistilauksesta toimittaa.

Munuaisiin pätee suurin piirtein sama, mitä edellä on kirjoitettu maksasta. Kypsentäminen, haitalliset aineet ja syömäsuositukset pätevät myös munuaiseen.

Poron sydän

Poron sydän on tiheäsyinen ja kiinteä lihas. Sen maku on omaperäinen ja suutuntuma muista lihaksista selvästi poikkeava. Sydän voidaan grillata nopeasti, mutta se vaatii keitettäessä varsin pitkän kypsennyksen. Ilmakuivattu sydän on myös perinteinen Lapin herkku. Deliporon valikoimassa kuivattua sydäntä ei ole kuivausvaiheen riskialttiuden vuoksi.

Sydän sopii leikkeleeksi sellaisenaan ja myös lisättäväksi patoihin, höystöihin, keittoihin, muhennoksiin ja kastikkeisiin.

Deliporo myy poron sydäntä kolmen sydämen pakettina.

Resepti poron sydämelle löytyy tästä >

 

Poron lapa

Poromiehet ovat wanhoina hywinä aikoina suosineet poronkäristyksen raaka-aineena lapaa. Siitä on ollut helppo vuolla siivuja käristykseen niin maastossa kuin kotikeittiössäkin.

Poron lapa on maukas ja monikäyttöinen ruhonosa ruoanlaitossa. Se sopii käristyksen lisäksi esimerkiksi pataruokiin ja keittoihin. Nimitys lapapaisti kertoo, että sitä voidaan käyttää myös paistin tapaan. Lavassa on enemmän kalvoa kuin paistissa ja siksi sen kypsennysaika on pidempi kuin paistin. Käristyslihassa tämä tarkoittaa myös, että lapa kestää murenematta selvästi pidempää haudutusta kuin paistiliha. Ja kalvothan antavat myös makua.

Nykyisin monet kotikokit suosivat luutonta lihaa sen helpon käsiteltävyyden vuoksi. Kulinaristeille on kuitenkin tyypillistä arvostaa luullista lihaa ja silloin samalla pitkäaikaista haudutusta alhaisessa lämpötilassa, jolloin luusta saadaan lihaan lisää makua. Poronlihan tuottajista osa leikkaa lavan luuttomaksi, osa toimittaa lavan luullisena. Deliporon lihantoimittaja on valinnut jälkimmäisen leikkaustavan: puolen vasan sekä etuneljännespaketissa poron lapa on luullisena. Valinta on tehty, että luullista lihaa olisi paketeissa riittävästi sitä haluaville. Lavastahan on kotioloissakin varsin helppo leikata luu pois, jos sitä nimenomaan haluaa.

Lapareseptejä löydät tästä >

Työelämän hyvinvointi ja palkitseminen motivoinnin välineenä

Työelämän hyvinvointi yrityksessä kokonaisuutena voidaan mitata ja ilmaista indeksillä 0-100 %. Lisäksi pystytään mittaamaan indeksiin vaikuttavia osa-alueita.

Professori Marko Kesti, Lapin yliopiston työelämän laatuun keskittyneen tutkimusryhmän johtaja kertoo havaintonaan suomalaisten yritysten keskimääräisen indeksin olevan noin 60 %. Se on hänen mukaansa osoitus huomattavasta tuottavuuspotentiaalista. Mittaamista ja sen pohjalla tehtävää kehityskonsultointia tekee ainakin Kestin kumppaneineen perustama yhtiö Mcompetence Oy www.mcompetence.fi.

Kestin mukaan olemme Suomessa hyviä työturvallisuuden ylläpitämisessä ja melko hyviä työn perustehtävien järjestämisessä.

Parantamisen varaa löytyy henkilöstön motivoinnissa ja innovatiivisuuden hyödyntämisessä. Palkitsemiskäytäntöjä ei Kestin mukaan käytetä motivaatiokeinoina riittävästi eikä monipuolisesti. Käyttöön pitäisi ilmeisesti ottaa lisää motivoivia palkitsemismuotoja.

Työelämän hyvinvointi ja sen vaikutus yrityksen tuottavuuteen

Työelämän hyvinvointi eli työelämän laatu ja sen vaikutus yrityksen tuottavuuteen ja kannattavuuteen on monimutkainen asia. Sen mittaaminen vaatii monitieteellistä lähestymistä, käyttäytymistieteiden ja taloustieteiden yhdistämistä. Lapin yliopistossa on tehty kansainvälisesti uraauurtavaa työtä professori Marko Kestin johdolla ja saatu sekä tieteellisesti todennettuja tutkimustuloksia että lukuisissa yrityksissä käytännössä toimivaksi havaittuja mittaustuloksia. Saatavilla tuloksilla voidaan sekä selittää henkilöstön suorituskyvyn vaikutusta yrityksen toteutuneeseen tulokseen että ennakoida suunniteltujen kehitystoimenpiteiden vaikutusta siihen.

Työelämän laadun mittaamiseksi henkilöstön hyvinvointikyselyn pohjalta on kehitetty indeksi, jonka osina ovat itsearvostustekijät
-fyysinen turvallisuus ja emotionaalinen turvallisuus
-päämäärät ja luovuus
-yhteenkuuluvuus ja identiteetti.

Nopea, helppo ja havainnollinen tie saada käsitys kehitetyistä työkaluista on katsoa kaksi lyhyttä videoa:

Työelämän laadun indeksi
Opetusvideo henkilöstötuottavuusteoriasta

https://www.youtube.com/watch?v=0xYMqNcxv1Y  4 min 11 sek

Jos ensimmäinen video aluksi tuntuu yritysmaailmassa työskentelevälle kovin teoreettiselta, katsomista loppuun asti voin kuitenkin lämpimästi suositella, sillä lopputulos eli uusi mittaustyökalu on varsin helposti ymmärrettävä ja looginen.

Tästä jatkan piakkoin.

Mäti, herrojen herkku

Suomalainen siian ja muikun mäti vetävät täysin vertoja sammen mädille eli kaviaarille. Näin sanoi mielipiteenään Samppanja-kirjan tekijä Jukka Sinivirta kertoessaan eräässä tilaisuudessa samppanjan ja kaviaarin historiasta kuninkaallisten herkkuna. Pienemmästä jyväkoosta johtuen suutuntuma ei ole identtinen kaviaarin kanssa, mutta maussa oma mätimme ei häviä kaviaarille yhtään eikä siitä tarvitse maksaa huippukallista hintaa.

Siian ja muikun ohella yleisiä mätikaloja ovat made ja kirjolohi. Onpa Suomessa toiminnassa kaksi laitosta, joissa tuotetaan sammen kaviaaria. Lohenkalastajat syövät ainakin itse lohen mätiä ja silakan mätiä näkee joskus harvoin kalatiskeillä. Hauen, ahvenen ja muiden kotoisten kalojen mädit ovat minulle ruokana tuntemattomia. Ulkomailta meille tuodaan havaintojeni mukaan ainakin siian mätiä Kanadasta ja pienessä määrin turskan mätiä Norjasta.

Mäti syödään yleisimmin miedosti suolattuna ja usein sipuliin sekoitettuna sekä mustapippurilla maustettuna paahtoleivän tai blinien kanssa. Kermaa tai smetanaa käytetään makua pyöristämässä. Kaupasta olen saanut mädillä maustettua silliä. Punalihaisten itse pyydettyjen kalojen mätiä olen syönyt myös keitettynä, samoin ravun mätiä.

Vanha kevennys kertoo, että ”alkupalat olivat mätiä”. Varmaan muitakin sanaleikkejä mädin ympärillä on olemassa. Mäti kuuluu arvostetuimpien kylmien alkupalojen joukkoon sekä meillä että muualla. Se sopii juhlapöytään, mutta kotioloissa sitä kyllä syödään arkenakin, varsinkin kalastavien perheissä. Mätiä kannattaa kokeilla myös uuniperunan täytteenä.

Tämä naaraskalojen tuottama munamassa säilyy hyvin pakastettuna, mutta sulatuksen jälkeen se kannattaa käyttää parin päivän sisällä. Kerran sulatettua mätiä ei ole syytä pakastaa uudelleen, ettei sen mehevyys katoa. Usein mäti on valmiiksi suolattua, kun se purkitetaan ja pakastetaan. Kun osa syöjistä haluaa mätinsä niukasti ja toinen osa reilusti suolattuna, osa kalastajista pakkaa mädin ilman suolaa ettei se ole ”aina väärin suolattua”.

Kun Deliporossa lähdimme laajentamaan tuotevalikoimaa poronlihasta muihin arktisiin herkkuihin, mäti kuului itsestään selvänä valintoihin. Puhdasvetisen Inarijärven siian mätiä saimme hankituksi, mutta tänä syksynä sen pariksi ajateltua muikun mätiä ei juuri ollut saatavissa. Katsomme tilannetta vuoden kuluttua uudelleen.

Jos kaviaari on kuninkaallisten herkku, mäti on herrojen herkku, mutta sopii myös kaikkien meidän suomalaisten herkuksi.

 

 

Kuningasrapu, Jäämeren uusin herkku

Norja on Euroopan tärkeimpiä kalastusvaltioita. Sen sillilaivasto tuottaa maan suurimman saaliin rahassa mitattuna ja turska sekä sei ovat myös suurimpien listan kärkipaikoilla. Lohen merikasvatuksessa norjalaiset yhtiöt ovat maailmanmarkkinoiden valtiaita. Kalastusta harjoitetaan koko rannikon mitalla ja lisäksi Lofoottien sekä muiden saarten vesillä. Uusin tulokas saaliskalojen ja -äyriäisten joukossa on kuningasrapu.

kuningasrapouPohjoisimmassa Norjassa Varangin vuonon kalastajien verkkoihin ilmestyi vuonna 1977 uusia, isoja otuksia, joita ei heti tunnistettu ja jotka herättivät henkiin vanhat tarinat merihirviöistä. Kookkaat äyriäiset osoittautuivat olevan kuningasrapuja, jotka eivät olleet Jäämeren tyypillisiä asukkeja. Tyynen valtameren pohjoisosien äyriäiset olivatkin neuvostoliittolaisten 1960-luvulta lähtien Kuolanvuonon edustalle Muurmanskin lähistölle siirtoistuttamia tulokkaita. Näiden kuningasrapujen alkuperä oli Kamtsatkan niemimaan rannikolla ja niitä on kutsuttu myös kamtsatkanravuiksi. Tavoitteena siirroilla oli monipuolistaa Barentsin meren kalastajien saaliita ja lisätä sinne arvokas uusi laji.

Kuningasrapu lähti leviämään istutuspaikoiltaan sekä itään että länteen. Lännessä alueen laajentuminen Varangin vuonoon kesti yli kymmenen vuotta ja tämä vesialue on osoittautunut lajille suotuisaksi. Tulokas osoittautui hyvänmakuiseksi ja sille alkoi löytyä markkinoita, aluksi tosin enimmäkseen Japanista ja Yhdysvalloista. Tämä yhdessä lajin lisääntymisen kanssa on tehnyt siitä koko ajan tärkeämmän saaliin vuonon kalastajille. Niin lukemattomien kokkien kuin maallikoidenkin mielestä kuningasrapu on tällä hetkellä suurinta herkkua, mitä Jäämeri tarjoaa.

Ei niin paljon hyvää ettei jotain pahaakin. Kuningasrapu sotkee perinteisiä pyydyksiä kuten trooleja ja verkkoja sekä syö kaloja siimapyydyksistä. Tilanne on ristiriitainen, sillä Norjassa pyritään yhtä aikaa edistämään kuningasravun pyyntiä ja hillitsemään vahingollisen vieraslajin leviämistä. Rapuhan syö pohjasta lähes kaiken löytämänsä ja siten muuttaa sen elinympäristöä.

Kuningasrapu on jatkanut leviämistään länteen päin ja ohittanut Nordkappin jo muutama vuosi sitten. Norjassa arvuutellaan jo, milloin kanta saavuttaa Oslon vuonon, mutta siihen tulee menemään kyllä melkoisen pitkä aika. Maassa käydään osin tunteikastakin keskustelua suhtautumisesta lajiin.

Suurimpiin äyriäisiin kuuluva kuningasrapu voi kasvaa jopa 15 kg painavaksi ja sen jalat yli metrin mittaisiksi. Valtaosa saaliiksi päätyvistä ravuista on muutaman kilon painoisia. Tärkein kalastuskausi Norjassa on marras-joulukuu.

Parasta kuningasravuissa ovat isot jalat. Niiden käsittely on helppoa ja niissä on eniten lihaa. Pienissä jaloissa
on vähän vähemmän lihaa ja kuningasravun-jalkojaniiden käsittely on vähän työläämpää, mutta maku on yhtä hyvä kuin suurissa jaloissa. Jäljelle jää jalkojen irrottamisen jälkeen jalan tyviosia ja vähän muutakin ja niitä voidaan kutsua sekapaloiksi. Jalan tyviosien liha on erinomaisen maukasta sekin, mutta lihakset ovat kuorien ja rustojen väleissä sekä takana ja siksi niiden esiin kaivaminen on melkoista askartelua. Hummerihaarukka tai muu hyvin kapea haarukka on suureksi avuksi. Kiireettömällä aterialla tämä kaivelu on mukavaa yhdessäoloa ja muistuttaa muutenkin perinteistä suomalaista jokiravun syöntiä. Kokeneen kalaravintolakokin mukaan se taskuravun tavoin palkitsee syöjänsä.

Myymme kuningasrapua kolmena pakettiversiona ja toimitamme mukana Michelin-kokki Jarmo Vähä-Savon laatimat valmistusohjeet. Niillä pyrimme auttamaan ensikertalaista kotikokkiakin saamaan ravusta täyden nautinnon irti.

 

Riekko on makia lintu

Lapissa sanotaan otsikon mukaisesti, että riekko on makia lintu. Makialla ei tarkoiteta makeaa vaan maistuvaa eli hyvänmakuista.

Riekko asustaa tunturimaastossa, mutta kyllä sitä metsässäkin tapaa. riekon-paaLintu on melko peloton ja häirityksi tultuaan lentää vain lyhyen matkan, kymmenistä sinne sataan metriin, joskus toki vähän pidemmällekin. Kesällä höyhenpeite on ruskeankirjava, mutta talvella vitivalkoinen. Ei ole tavatonta, että hiihtäessä riekon huomaa vasta, kun se lähtee aivan suksenkärkien edestä lentoon. Talvella riekko nukkuu kiepissä lumihangessa. On aika hauskaa seurattavaa, kun se pudottautuu lennosta hankeen ja suorastaan katoaa silmistä saman tien. Tyypillistä on, että riekot liikkuvat ja yöpyvät pienissä parvissa.

Pääasiassa riekkoa pyydetään ansoilla, mutta se on myös monien lintukoirametsästäjien mieluista saalista. Ansalla pyydetyn riekon liha säilyy ehyenä eikä syödessä tarvitse varoa haulia. Ammattimaisia riekonpyytäjiä löytyy lähinnä Enontekiöltä, Utsjoelta ja Inarin pohjoisosista. Valtaosa riekoista päätyy ravintoloiden ruokalistoille ja niiden kalleimpiin annoksiin.

Deliporo on nyt ottanut tuotevalikoimaansa riekon, niin että kotikokeillekin tarjoutuu mahdollisuus kokeilla tätä harvinaista herkkua ja vaikkapa ottaa se pysyvästikin erikoisuudekseen valikoituja ruokavieraita varten.

Riekko on keskisuuri lintu, mutta syötävää lihaa siinä ei ole kovin paljon. Onnistuneesti kypsennettynä se on erinomaisen hyvää. Ensikertalaisen tyypillisin virhe riekon laittamisessa on päästää liha kuivumaan. Onnistumista auttamaan Michelin-kokki Jarmo Vähä-Savo on tehnyt asiakkaitamme varten valmistusohjeet, jotka toimitamme riekon mukana.

Riekko kuuluu itseoikeutetusti sarjaan arktisia herkkuja. On aika paljon makuasia, mihin järjestykseen eri herkut asettaa, mutta riekko kuuluu varmasti harvinaisimpiin ja arvokkaimpiin niistä. Testikysymys: monestiko muuten olet itse syönyt riekkoa?

Koko joukko muitakin arktisia herkkuja on tullut Deliporon verkkokaupan valikoimaan samaan aikaan riekon kanssa. Meiltä löytyy nyt kuningasrapua, mätiä, useampia pohjoisten vesien kalatuotteita ja karitsaa. Lienee tarpeetonta kerrata, että poronlihavalikoimamme on tiettävästi markkinoiden laajin ja että hilla on myös ollut ohjelmassamme jo vuosikaudet.

Riekko ja muutkin arktiset herkut toimitetaan pakastettuina. Tuotteet säilyvät hyvin ja kuljetukset onnistuvat vaikka monenkin tuoteryhmän tuotteita yhdistäen. Säilyvyys kotona on myös taattu ja hidas sulattaminen jääkaapissa antaa käyttöön tuoreen vertaisen lihan tai kalan.

 

 

Poronlihan hinta 2016

Poronlihan hinta 2016 on samalla tasolla kuin hinta viime vuonna. Hintataso määräytyy vuosittain syys-lokakuun vaihteessa isojen jalostajien ja koko lihamääränsä yhdellä sopimuksella myyvien paliskuntien välisessä kaupankäynnissä. Nyt kauppoja on jo tehty ja viime vuotisilla hinnoilla, aivan ennalta odotetusti. Erityisiä paineita sen enempää hinnan nostamiseen kuin laskemiseenkaan ei ole ollut.

Nyt sitten vain kuluttajakin etsimään, kuka myy poronlihaa halvimmalla kilohinnalla ja tekemään kauppoja. Vai onko se sittenkään paras tapa valita?

Onhan niitä, jotka valitsevat punaviinikseen halvimman Alkosta löytyvän. Ja niitä, jotka vielä minimoivat hinnan juoman sisältämän alkoholimäärän mukaan. Mutta viiniä hyvän aterian kanssa yhteen sovittavilla onkin useita erilaisia valintaperusteita hinnan lisäksi.

Joidenkin mielestä ”poronliha on aina poronlihaa, ei niissä mitään eroja ole”. Eli heidän mielestään hinta ratkaisee. Tämän ”totuuden” nimeen vannoville olen oppinut antamaan vihjeen saksanhirven lihasta, joka on paljon poronlihaa halvempaa. Ja vielä halvempiakin vaihtoehtoja löytyy, vaikka sika-nauta jauhelihaa.

On aivan fiksua selvittää, mikä on poronlihan hinta 2016. Yhtä fiksua on varmistaa, että teet hintavertailun asiantuntevasti ja omien tarpeidesi kannalta oikein. Lataa luettavaksi – tietysti ilmaiseksi – neljä vinkkiä vertailun tekijälle >

 

Poronliha on erinomainen yrityksen joululahja

Poronliha on erinomainen yrityksen joululahja. Monesta hyvästä syystä.

Poronliha on hienointa maassamme tuotettua lihaa. Se on omaperäisen maukasta, mureaa ja terveellistä. Laadukas liha on myös eettinen ja ekologinen vaihtoehto sekä sopii lähes kaikille, jopa allergisille.

Poronlihaa osataan arvostaa. Lahjan saaja ymmärtää, että hänelle annettu lahja on valittu harkiten ja että siihen on haluttu panostaa.

Poronliha sopii erinomaisesti joululahjaksi, koska sen voi saman tien ottaa osaksi joulupöydän antimia. Raaka liha pitää tietysti kypsentää, mutta savuporo, kuivaliha ja salamit vain nostetaan tarjolle. Tietysti viimeeksimainituista voi tehdä pieniä omia ruokalajejakin muiden joukkoon salaattien, leivän, vihannesten jne. kanssa. Tällainen ruokalahja koetaan koko perheen saamaksi lahjaksi.

Varsin harvassa joulupöydässä on valmiina poronlihaa, mikä lisää saadun lahjan arvoa ja korostaa sen erottumista.

Joululahjana poronliha on ainakin Lapin eteläpuolella mukava yllätys, se on erittäin tervetullutta ja se rikastaa joulupöydän makumaailmaa.

Suomalainen poronliha on myös järkevä ja suorastaan isänmaallinen valinta, erityisesti näin taloudellisesti vaikeina aikoina.

 

Poronlihalahjojen hinnat

Suomalainen poronliha on parasta maassamme tuotettua lihaa ja sitä on niukasti, vain 0,5 % kaikesta Suomessa syödystä lihasta. Sen kysyntä ylittää tarjonnan.

Poronlihasta tehdyt lahjatuotteemme on kaikki tehty käsityönä ja tilausten perusteella. Apuna ei ole pitkälle vietyä automaatiota eikä tuhansien kappaleiden sarjoja. Sama pätee myös myymiimme marja- ja yrttivalmisteisiin.

Edellä olevista syistä poronlihasta ei voi tehdä markkinoiden halvimpia lahjatuotteita, mutta laadukkaita poronlihalahjoja löytyy useista hintaluokista, alkaen jo alle 20 €.

Tutustu valikoikaamme, jossa on savuporoa, poron kuivalihaa, pakastettua poronlihaa, porosalamia ja porosäilykettä. Toki myös muita Lapin tuotteita. Osa tuotteista vaatii kylmäsäilytystä, osa ei.

Tuotteet löytyvät tästä >

Ruokalahja on hyvä joululahja

Ruokalahja on hyvä joululahja yrityksille, monien mielestä jopa paras. Käytännössä ehdottomasti yksi suosituimmista yrityslahjoista. Oletko muuten koskaan tullut ajatelleeksi, kuinka paljon yrityksissä käytetään aikaa ja vaivaa joululahjojen valintaan? Vaikka kysymyksessä on sinänsä pieni tehtävä, sillä on melkoisen suuri merkitys. Siksi valinta saa hankinnan kokonaisarvoon nähden poikkeuksellisen paljon huomiota.

Valinnanvaraa yrityksellä on joululahjoja etsiessään valtavasti. On paljon erilaisia tuoteryhmiä, joista voi löytyä hyvin onnistunut lahja. Valintaprosessi on aina yksilöllinen, mutta usein käydään läpi koko joukko erilaisia vaihtoehtoja ja varsin usein mukana on myös ruokalahjoja.

Ruokalahjan merkittävä etu useimpiin muihin vaihtoehtoihin verrattuna on, että suoraan joulupöytään sopiva lahja on yhteinen lahja sen saajan koko perheelle. Kaikki pääsevät nauttimaan lahjasta ja sen antaja saa paljon pisteitä valinnastaan.

On yrityksiä, jotka antavat saman joululahjan joka vuosi, esimerkiksi kinkun tai hedelmäkorin. On toisia yrityksiä, jotka antavat samantapaisen, mutta joka vuosi kuitenkin varioitavan lahjan, esimerkiksi erilaisen juustotarjottimen tai eri viinin. Suurin osa yrityksistä näyttää kuitenkin pitävän periaatteena, että joka vuosi valitaan aivan erilainen lahja ja kerran käytetty ei tule kysymykseen uudelleen ennen kuin muutaman vuoden päästä. Tämä variointi voi tapahtua paitsi ruokalahjojen kesken, myös ruokalahjojen ja monen muun tuoteryhmän välillä.

Ruokalahjoja on monenlaisia ja valinnan voi tehdä esimerkiksi lahjan saajien mukaan. Se, mikä sopii raavaille miehille ei välttämättä sovi nuorille naisille ja päin vastoin.

Ruokalahja on hyvä joululahja, se täyttää monet hyvän lahjan tunnusmerkit, mutta sillä voi olla myös rajoituksensa. Näitä asioita pyrin valottamaan lyhyessä artikkelissani, jonka voit lukea tästä linkistä »

Tutustu Deliporon yrityslahjatarjontaan »  Kerro tarpeistasi ja anna meidän auttaa valitsemaan sopivin lahja yrityksellesi.

10 neuvoa, joilla yrityslahjan valinta onnistuu

Useimmat yritykset muistavat tärkeimpiä sidosryhmiään joululahjalla. Olipa kysymys henkilöstöstä, asiakkaista, hallituksen jäsenistä tai yhteistyökumppaneista, lahjaa tuskin annetaan pelkästään vanhan tai hyvän tavan vuoksi vaan sille asetetaan tietty tavoite. Joululahjan antamisen tavoitteena on yleensä ihmisten kiittäminen kuluneen vuoden työpanoksesta tai yhteistyöstä ja motivoiminen sen jatkumiseen uuden vuoden aikana. Tavoitteen saavuttamista voidaan mitata lahjan saajalle syntyvällä tunteella: kokeeko hän mieluisan yllätyksen, onko lahja hänen mielestään ”ok” vai onko hän pettynyt. Yrityslahjan valinta on ehkä pieni, mutta varmasti tärkeä tehtävä.

Valtaosa yrityksistä osaa varmasti valita antamansa lahjan hyvin, mutta ei tehne pahaa tuoda esiin ja kerrata, mistä näkökulmasta valintaa nimenomaan kannattaa tarkastella.

Tärkein asia on varmistua, että lahjan saaja aidosti kokee sen antajan arvostavan häntä ja hänen panostaan yhteisessä työyhteisössä. Arvostetuksi tulemisen tunne on voimakkaasti myönteinen. Sen vastakohtana on pettymys siihen, ettei häntä pidetä kuin jonkin tyhjänpäiväisen ”lahjan” arvoisena. Myöskin pettymys on voimakas tunne ja heijastuu työ- tai yhteistyösuhteeseen.

Merkittävä muutos joululahjapolitiikassa on aina jonkinasteinen kipupiste ja se on hyvä hoitaa huolellisesti. Jos esimerkiksi yrityksen taloudellisen tilanteen vuoksi lahjaa ei aikaisempien vuosien tapaan anneta tai jos lahja on selvästi aiempaa vaatimattomampi, yrityksen johdon kannattaa hyvissä ajoin etukäteen tuoda asia sidosryhmien tietoon ja mielellään ei vain tiedoksi vaan keskusteltavaksi. On hyviä esimerkkejä siitä, että henkilökunta hyväksyy joululahjan kokonaan pois jättämisenkin, jos työnantaja puolestaan sitoutuu tekemään kaikkensa irtisanomisten välttämiseksi. Parhaimmillaan yhteen hiileen puhaltamisen henki vahvistuu.

Jos kysymyksessä on nuori yritys tai jos vaikka yritysjärjestelyjen vuoksi rakenteelliset ja toiminnalliset muutokset ovat suuria, johdolla on vapaammat kädet luoda haluamansa joululahjapolitiikka. Tällöin on hyvä pohtia asiaa pidemmän ajan kuin yhden vuoden perspektiivistä. On parempi aloittaa johdonmukainen tapa toimia tekemällä yrityslahjan valinta huolellisesti kuin valita pikaisesti vain jotain ja joutua ei-haluttuun tilanteeseen seuraavina vuosina.

Olen käynyt yrityslahjan valintaa läpi pitkän kokemukseni ja lukuisten keskustelujen pohjalta, nimenomaan lahjan saajan näkökulmasta asiaa katsoen. Tuloksena on kertynyt 10 neuvoa, joilla yritän auttaa varmistamaan lahjavalinnan onnistumisen. Tätä koskevan lyhyen artikkelin voit lukea kokonaan lataamalla sen alla olevasta linkistä.

Asiakkuudenhallintaan kuuluu myös joulumuistaminen

Myynnin ja markkinoinnin tehtävänä on paitsi hankkia uusia asiakkaita, myös huolehtia vanhoista. Tapoja asiakkuuden säilyttämiseen ja vahvistamiseen on paljon, yhtenä niistä pian taas ajankohtainen joulumuistaminen.

5 joulumuistamisen muodosta ja niiden sopivuudesta erilaisiin tilanteisiin voit lukea enemmän kirjoittamastani artikkelista. Summaan siinä pitkäaikaisia kokemuksiani eri rooleissa: myynnistä ja markkinoinnista vastaavana, toimitusjohtajana ja yrittäjänä.

Toivon artikkelin helpottavan ja ehkä nopeuttavankin päätöksentekoasi.

nappula_250x35

Henkilöstön joulumuistamista valmistellaan jo

Vaikka elokuu lasketaankin vielä kesäkuukaudeksi, monessa yrityksessä mietitään jo täyttä päätä henkilöstön joulumuistamista.

Joulumuistamisen tarkoituksena on kertoa jokaiselle työntekijälle, että työnantaja arvostaa häntä ja hänen työpanostaan. Muistamisella pyritään sitouttamaan ja motivoimaan henkilöstöä.

Muistaminen voi tapahtua monella tavalla, esimerkiksi järjestämällä pikkujoulu, tarjoamalla yhteinen joululounas, antamalla joululahja, antamalla rahaa hyväntekeväisyyteen tai antamalla henkilökunnalle päivä palkallista vapaata joulun alla.

Lue lisää joulumuistamisen eri tavoista ja niiden keskinäisestä vertailusta ilmaiseksi ladattavasta artikkelista.

 

nappula_lataa2

Lehdistötiedote 11.11.2015

PAKASTEITA VERKKOKAUPASTA KAIKKIALLE MAAHAN? KYLLÄ!

DELIPORO TARJOAA KYLMÄÄ KYYTIÄ PORONLIHALLE LAPISTA ETELÄÄN.

 

Ensimmäisenä – ja edelleen ainoana – verkkokauppana Suomessa 10 vuotta toiminut inarilainen www.deliporo.fi toimittaa kautta maan pakastettuja elintarvikkeita kuluttaja-asiakkaille.

Deliporon myymä poronliha toimitetaan elintarvikekuljetuksiin hyväksytyllä kalustolla katkeamattomana kylmäketjuna joko asiakkaan valitsemaan noutopisteeseen, jossa tuotteet säilytetään pakastehuoneessa odottamassa asiakasta, tai asiakkaan kanssa sovittuun tapaamispaikkaan, missä tuotteet luovutetaan asiakkaalle.

Noutopisteitä on ympäri maata noin 70, pääasiassa Suomen Lähikaupan Valintataloja tai Siwoja. Asiakkaat ovat kokeneet palvelun erinomaiseksi ja myymälöiden henkilökuntakin pitää sitä mieluisana.

”Siwan ja Valintatalon tehtävä on turvata lähiympäristönsä asukkaiden lähipalveluita. Palveluilla, kuten arkea helpottavilla pakettipalveluilla, tuomme lisää sujuvuutta arkeen ja täydennämme kauppojemme tarjontaa. Deliporo on hyvä esimerkki yhteistyöstä, jossa tuomme asiakkaidemme ulottuville korkealaatuisia erikoistuotteita”, palvelujohtaja Petri Toivonen Suomen Lähikaupasta kertoo.

Oulun Autokuljetus Oy kuljettaa poronlihan Ivalosta Vantaalle KWH Freeze Oy:n pakasteterminaaliin, josta Esa Kuokka Oy jakelee sen osin omalla ja osin yhteistyöverkostonsa kalustolla noutopisteinä toimiviin ruokakauppoihin ympäri maan osana muita pakastekuljetuksia.

Vaihtoehtoinen kuljetustapa on sodankyläläisen LaCotra Oy:n kylmäkalustollaan ajamat eri reitit Lapista etelään, jolloin Deliporon asiakkaat voivat hakea tilaamansa tuotteet suoraan autosta etukäteen sovittuna aikana ja sovitusta pysähdyspaikasta reitin varrella.

Lapissa paljon hiihtelevä helsinkiläinen Erkki Tikkanen on käyttänyt usein Deliporon palvelua. ”Aiemmin toin Lapin mökiltä palatessani poroa itse, mutta aina oli pieni pelko puserossa sen säilymisestä. Deliporon löydettyäni poronlihan käyttö perheessämme on kasvanut moninkertaiseksi. Olen tilannut poroa sekä hilloja ainakin 20 kertaa, arkeen ja juhlaan, ja aina saanut huippulaatuisia tuotteita kätevästi noudettavaksi läheisestä ruokakaupasta. Tämä menee ykköseksi kaikista verkkokauppakokemuksistani”.

 

Huom!

Pioneerityötä verkkokaupan pakastetoimituksissa tekevät merkittävässä määrin juuri noutopisteinä toimivat ruokakaupat. Katso tästä medianne levikkialueella olevat edelläkävijät »

Reittikuljetusten kulku levikkialueellenne näkyy täältä »

 

Deliporo Oy

Deliporo on 10 vuotta toiminut laajaa valikoimaa laadukasta poronlihaa suoraan kotitalouksille myyvä verkkokauppa osoitteessa www.deliporo.fi. Lisätietoja antaa toimitusjohtaja Matti Vanhanen, matti.vanhanen@deliporo.fi, 0400 433 023.

 

Suomen Lähikauppa Oy

Suomen Lähikaupalla on kaksi valtakunnallista kauppaketjua: Siwa ja Valintatalo. Kauppoja on noin 650, henkilöstöä 4 100 ja asiakkaina lähes kaikki suomalaiset. Yhtiön liikevaihto oli vuonna 2014 noin miljardi euroa. Lisätietoja antaa palvelujohtaja Petri Toivonen, petri.toivonen@lahikauppa.fi, puh. 020 700 3142.

 

 

Näin  noutopisteverkosto syntyi

Kun poronlihan verkkokauppaa www.deliporo.fi vuonna 2005 valmisteltiin, sen käynnistymisen ehdoton edellytys oli löytää tapa kuljettaa pakastettu poronliha Lapista asiakkaille.

Deliporon perustaja Matti Vanhanen kertoo: ”Lähdin selvittämään mahdollisuuksia heittämällä kysymyksen koko joukolle kuljetusalan toimijoita.  Esiin nousi pakastejakelun keskusliikkeistä riippumattomiin yrityksiin kuuluva Esa Kuokka Oy. Tapaaminen järjestyi ja neuvottelun päätteeksi Esa Kuokka ilmoitti alaistensa epäilevistä mielipiteistä huolimatta olevansa valmis kokeilemaan yhteistyötä”.

Aluksi paketit vietiin asiakkaille kotiin asti, mutta lähes heti todettiin sen olevan liian vaikeaa. Kauppoihin, ravintoloille ja suurkeittiöille pakasteita vieville autoille oli työlästä poiketa tiukasti aikataulutetuilta reiteiltä etsimään yksityisosoitteita, mutta vielä haastavampaa oli saada sovituksi asiakkaiden kanssa jonkun läsnäolo pakettia vastaanottamassa. Pakasteita kun ei voi jättää minnekään.

Keskusteluissa Esa Kuokan kanssa noutopisteverkosto nähtiin paremmaksi vaihtoehdoksi ja sellaista lähdettiin yhteistyössä etsimään. Saatuaan kiitoksia avustaan ja rakentavasta suhtautumisestaan Esa Kuokka perusteli toimintaansa: ”En minä juuri mitään voi Deliporon pienillä volyymeillä sinänsä tienata, mutta etsimällä ratkaisuja vaikeisiin kysymyksiin ja kokeilemalla niitä pienessä mittakaavassa saatan löytää asioita, joilla pystyn tehostamaan koko toimintaani ja ansaitsemaan sitä kautta”.

”Monelle ovelle piti kolkutella, ennen kuin kiinnostunut taho lopulta löytyi”, kertoo Vanhanen. ”Tradeka katsoi noutopisteenä toimimisen sopivan strategiaansa lähipalveluiden tarjoajana ja yhteistyö aloitettiin koeluonteisesti Euromarketeissa. Hyvin sujunut ensimmäinen syksy johti verkoston laajenemiseen muutamiin Valintataloihin ja Siwoihin.  Seuraavana kesänä pilotti nähtiin niin onnistuneeksi, että Suomen Lähikaupaksi nimensä muuttanut kauppaketju oli valmis vakinaistamaan yhteistyön.”

Noutopisteitä löytyy nyt Lohjalta etelässä Rovaniemelle pohjoisessa ja Uudestakaupungista lännessä Joensuuhun idässä. Merkittävät kaupungit ovat katettuina, mutta pienillä paikkakunnilla peittoa ei tietenkään täysin kattavasti voi olla. Niitä palvelemme paremmin reittikuljetuksilla.

 

Kaikki lehdistötiedotteet Deliporon juhlavuodelta löytyvät täältä https://www.deliporo.fi/arkisto/lehdistotiedotteet/ »

 

Lisätietoja: Deliporo Oy, toimitusjohtaja Matti Vanhanen, p. 0400 433 023, matti.vanhanen@deliporo.fi

Lehdistötiedote 21.10.2015

ELÄKELÄINENKIN VOI OLLA EDELLÄKÄVIJÄ

Uusia asioita tekevät vain nuoret? Ei sen aina niin tarvitse olla. Eläkkeelle juuri jäänyt Matti Vanhanen perusti kymmenen vuotta sitten poronlihan verkkokaupan www.deliporo.fi, joka monella tavalla oli edelläkävijä maamme vielä nykyiseen verrattuna harvalukuisten verkkokauppojen joukossa. Tavoitteena ei ollut tarjota kevyen kustannusrakenteen perusteella poroa edullisemmin kuin perinteiset ruokakaupat, vaan monipuolisempaa valikoimaa ja ehdottomasti korkealaatuista lihaa, erikoisherkkuja. Deliporo lähti myös ratkaisemaan pakastetun elintarvikkeen logistiikkaa laajalle asiakaskunnalle ympäri maata. Tuotteiden lisäksi asiakkaille tarjottiin alusta asti hyvä reseptivalikoima ja pian myös palvelu hyvin yhteensopivan viinin valitsemiseksi poroaterioille yhteistyössä Viinilehden kanssa. Alussa asiakkaat saattoivat tilata haluamiaan ruhonosia itselleen sopivan määrän, mikä teki ostotapahtumasta kaksiportaisen, kun kauppahinta määrittyi vasta tuotteiden keräämisen ja punnituksen jälkeen. Verkkokauppa piti rakentaa räätälintyönä. vaikka parin vuoden kuluttua asiakkaiden ostokäyttäytymisen perusteella opittiinkin tekemään valmiita, määräpainoisia ja -hintaisia pakettikokonaisuuksia.

Miten eläkeläinen uskalsi lähteä perustamaan uutta liiketoimintaa, joka käytti uusinta teknologiaa, mutta vielä ilman valmiiksi kehitettyjä verkkokaupparatkaisuja?

Koodauskolutusta jo 60 -luvulla ja ensimmäinen Suomeen hankittu tietokone, jossa oli näyttöruutu

Matti Vanhanen kertoo taustastaan kaksi merkittävästi tekemiseensä vaikuttanutta kokemusta. ”Valmistumisen jälkeen ensimmäinen työpaikkani oli Sitran rahoiittama Graafisen tietojenkäsittelyn projekti, jonka tavoitteena oli löytää käyttäjäläheisiä ihmisen ja tietokoneen vuorovaikutusmahdollisuuksia suomalaiselle teollisuudelle. Esimeheni professori Hans Andersin oli mestari tietämään, miten tietokoneita ymmärtämätön henkilö ajetaan sisään tuohon maailmaan. Hän pani minut tekemään ensimmäisen, hyvin yksinkertaisen ohjelmani silloin uudella Basic-ohjelmointikielellä. Tekemäni ohjelma toimi, tajusin tietokoneen toimintaperiaatteen ja olin oppinut alkeet koodauksesta, joka on nyt tulossa pakolliseksi aineeksi kaikille pruskoululaisille. Tietojenkäsittelyammattilaista minusta ei ollut tarkoituskaan tulla, mutta sen jälkeen ei ole tarvinnut pelätä eikä arastella tietokoneisiin liittyviä asioita. Verkkokaupan eri ratkaisujen tekemisessä on suuresti auttanut ymmärrys siitä, mitä tai miten voidaan tai kannattaa tehdä.”

Samaan työpaikkaan liittyy myös merkkipaalu suomalaisessa tietojenkäsittelyssä. ”Tein yhdessä tietokonemaahantuojan, Nokia Elekroniikan edustajan kanssa määrittelyn ja tilauksen oman projektini puolesta ensimmäiseen Suomeen toimitettuun tietokoneeseen, jossa oli näyttöruutu. Tilaus käsitti monta sivua tiheästi koneella kirjoitettua tekstiä, jokainen pikkunippelikin piti luetella erikseen. Tilaus tehtiin joulukuussa 1969 ja kone lisävarusteineen saapui alkuvuodesta 1970. Kun kone koottin ja jännittyneinä käynnistettiin, se toimi niin kuin odotettiinkin”, kertoo Vanhanen.

Yli 20 vuoden teollissuyrityksissä työskentelyn jälkeen Matti Vanhanen siirtyi vuonna 1991 pääomasijoittajaksi. Tehtävä sisälsi teknologiayritysten analysointia mitä moninaisimmilta toimialoilta ja 15 vuoden aikana parinkymmenen sijoituskohteen kehittämistä niiden hallituksissa. Vanhanen kertoo: ”Kaupallisen koulutuksen pohjaltakin oppii ymmärtämään myös teknologioita, jos vain haluaa ja ennakkoluulottomasti perehtyy asioihin. Minullekin on tullut oppia muun muassa puolijohteista, radioaktiivisen säteilyn mittauksesta, lääketieteen teknologioista, ympäristöteknologiasta, paperikoneista ja etälukutekniikasta.”

Kokemustaustan avulla Vanhasen oli henkisesti helppoa lähteä ratkomaan poronlihakaupan ongelmia, vaikka niistä ei etukäteen kovin paljon tiennytkään. Kymmenen vuoden jälkeen tietääkin jo melko tavalla.

Sukupolvenvaihdos tekee Deliporosta poromiesten poronlihakaupan

Matti Vanhasen yhtiökumppaniksi verkkokauppaa kehittämään ja pyörittämään lähti hänen serkkunsa, entinen autokauppias Pertti Vanhanen Rovaniemeltä. Pertti on kuitenkin vähentänyt työpanostaan ja jäänyt viimeisen vuoden aikana kokonaan eläkkeelle.

Deliporon osakkaaksi tulee syksyn aikana poromies Jarmo Mikkola Ivalosta. Jarmo on verkkokaupan tärkein lihantoimittaja ja huolehtii Deliporon tilausten keräämisestä, pakkaamisesta ja lähettämisestä. Hän on Tolosen kylässä sijaitsevan, maan johtavan poronlihan pienjalostuslaitoksen Ivalojoen Poro Oy:n osakas ja hallituksen puheenjohtaja ja Ivalon Paliskunnan varaporoisäntä.

Muutaman vuoden siirtymäaikana Matti Vanhanen siirtää tietämyksensä verkkokaupasta, markkinoinnista, logistiikasta ja muista tärkeistä asioista Jarmo Mikkolalle sekä muille tarpeeliisille henkilöille ja nämä lunastavat sitten yhtiön koko osakekannan itselleen.

Lisätietoja: Deliporo Oy, toimitusjohtaja Matti Vanhanen, p. 0400 433 023, matti.vanhanen@deliporo.fi

Lehdistötiedote 1.10.2015

KYMMENEN VUOTTA PORONLIHAN VERKKOKAUPPAA

Deliporo toimittaa laadukasta poronlihaa kotitalouksille kaikkialle maassamme.

 

Kaikki alkoi ongelmien ratkaisemisesta

Kymmenen vuotta sitten eteläisessä Suomessa vain parhaista fine dining -ravintoloista sai hyvästä poronlihasta tehtyä ruokaa, jonka hinta ohjasi asiakkaiksi lähinnä yritysten arvovieraat isäntineen. Tavalliselle kuluttajalle löytyi ruokakaupoista yleensä vain halvinta poronkäristystä. Parempaa valikoimaa ja laadukasta poroa sai etsiä kissojen ja koirien kanssa.

Samaan aikaan Norja sulki tulleilla rajansa suomalaiselta poronlihalta, jonka markkinoista näin kerralla putosi neljännes pois.

Ylä-Lapissa lapsuutensa asunut, juuri eläkkeelle jäänyt kauppatieteiden maisteri Matti Vanhanen katseli ongelmia positiivisesti: onko tässä taas se vanha tilanne, jossa mahdollisuudet niin onnistuneesti naamioituvat ongelmiksi?

Vanhanen päätti tarttua poroa sarvista ja perusti poronlihaa netin kautta suoraan kuluttajille myyvän Deliporo Oy:n. Verkkokauppa www.deliporo.fi avattiin lokakuussa 2005. Verkkokauppoja ei silloin ollut vielä kovin paljon ja ne myivät tyypillisesti vaatteita, cd-levyjä, elektroniikkaa, matkoja, pääsylippuja ja kirjoja. Ruokaa myi vain kaksi verkkokauppaa, nekin jakelivat lähinnä kuivia päivittäistavaroita kuten hedelmiä ja juomia suppealle alueelle pääkaupunkiseudulla. Poronliha asetti erilaisia vaatimuksia verkkokauppajärjestelmälle, joka jouduttiin rakentamaan räätälintyönä. Ja logistiikka pakasteille piti rakentaa nollasta.

Vanhanen rakensi ja kehitti Rovaniemelle perustettua yhtiötä Helsingistä käsin, kunnes kolme vuotta sitten paluumuuttajana asettui yrityksineen Inariin Saariselälle.

 

Miksi juuri verkkokauppa?

Kun piti saattaa yhteen joukko poromiehiä ja toinen joukko hajallaan ympäri maata olevia poronlihan ystäviä, Vanhanen näki silloin vasta yleistymässä olevan Internetin tarjoavan siinä täysin uudenlaisia mahdollisuuksia.

Pyrkimyksenä oli yhdistää tuottajat ja kuluttajat ilman monia väliportaita ja organisoida tilaaminen, toimittaminen ja lihan käsittely kotona mahdollisimman helpoksi.

Verkkokaupan valitseminen käytännön toimintamuodoksi kehittyi ajatukseksi kuin itsestään.

 

 Liikkeelle lähdettiin nollasta

Vanhanen pyrki alusta alkaen saamaan yhteistyöhön parhaat osaajat ja laadukkaimmat toimijat. Paliskuntain yhdistyksessä nähtiin uudenlainen markkinointi merkittävänä mahdollisuutena koko porotaloudelle. Poronlihan pienjalostuksen uranuurtaja Pentti Juotasniemi johti lihan leikkaus- ja pakkausmäärittelyjen tekemistä, mukana pienjalostajien ykkösketju Hannu Lahtela Pohjois-Sallasta, Mikkolan veljekset Ivalosta, Jarmo Kynkäänniemi Yli-Iistä ja Matti Pääkkölä Raattamasta. Tunnustettuina porokokkeina konseptia kehittämässä olivat Markus Maulavirta, Lapland Hotelsin Tero Mäntykangas, kokkimaajoukkueen jäsen Oula Hänninen ja ensimmäinen vuoden porokokin tittelin voittanut Jussi Kumpulainen.

Tuotteen laatu saatiin kerralla kohdalleen, pari vuotta meni kyllä ennen kuin kehitettiin tapa tehdä paketeista määräpainoisia ja -hintaisia. Lihaa toimittivat aluksi kaikki mukana olleet pienjalostajat, mutta varsin pian päätoimittajaksi valikoitui Ivalojoen Poro sen käsittelemän ison lihamäärän ja yksinkertaisen logistiikan vuoksi.

 

Mitä Deliporo tekee?

-Tarjoaa kotitalouksille hyvän valikoiman laadukasta suomalaista poronlihaa kautta maan.
-Toimittaa pakastetun lihan katkeamattomassa kylmäketjussa asiakkaalle asti.
-Tarjoaa asiakkaalle monenlaisia lisäpalveluja kuten monipuoliset ruokaohjeet, yli 100 pororeseptiä, viininvalintapalvelun ja olutsuositukset pororuoille sekä omien ruokalistojen tuottamismahdollisuuden. Porokokkauskurssejakin yhtiö on järjestänyt.
-Pyrkii edistämään alusta asti hyvistä raaka-aineista itse tehtyä, hyvää ja terveellistä ruokaa.
-Toimii pororuokakulttuurin edistäjänä ja rikastajana.

 

Poronlihaa on vähän, mutta se on parasta maassamme tuotettua lihaa

Poronlihaa tulee vuosittain markkinoille n. 2 miljoonaa kg eli noin 0,5 % kaikesta syömästämme lihasta. 2/3 tästä määrästä syödään Lapissa. Etelään päätyvästä lihasta puolet menee ravintoloihin, loput kauppojen kautta kuluttajille. Kaupalle poronliha on todella pieni tuote. Sillä ei juuri ole merkitystä eikä siihen kannata panostaa. Tuloksena on kapea valikoima ja toimintaa ohjaa edullinen hinta. Tästä taas seuraa, ettei laatuun voida panostaa.

Poronliha on kuitenkin parasta suomalaista lihaa
-omaperäisen maukasta
-mureaa
-vähärasvaista ja muutenkin terveellistä
-ekologista.

 

Lisätietoja: Deliporo Oy, toimitusjohtaja Matti Vanhanen, p. 0400 433 023, matti.vanhanen@deliporo.fi

Olut pororuokien valmistuksessa

 

Olut sopii mainiosti sekä pororuokien
valmistukseen Stallhagen matlagning med öl_63X9809että poron kanssa ruokajuomana nautittavaksi.

Olutta kannattaa käyttää ruoanvalmistuksessa varovasti kokeillen. Oleellista on, ettei olut saisi peittää perusraaka-aineen makua. Varsinkin oluen mausteena olevan humalan kanssa kannattaa kotikokin olla varovainen. Humala tuo ruokaan kitkeryyttä ja oluen viljapohjaisuus maltaista mausteisuutta. Liiallisesti käytettyinä voimakkaasti humaloidut oluet voivat pilata koko maukkaan lopputuloksen.

Olutta voidaan käyttää ainakin poronlihan marinoinnissa, kastikkeissa ja liemissä. Ja tietysti myös kokin pitämisessä hyvällä mielellä, mikä aina parantaa ruoan laatua.

Oluessa on sopivasti happamuutta, että se toimii sellaisenaan marinadina. Joskus jopa tuntuu, että olut mureuttaa lihan nopeammin kuin monet muut tavalliset marinadit. Olut ei myöskään muuta poronlihan omaa makua, vaan ikään kuin syventää sitä.

Vinkki: Vasan ulkopaistin marinointi parin tunnin ajan tummassa lagerissa ennen grillaamista tekee lihasta aivan yhtä mureaa kuin sisäpaisti.

Olut sopii suorastaan loistavasti pororuokien kastikepohjan valmistamiseen.

Poronlihan hauduttamiseen olut käy myös erinomaisesti. Suosituin pororuoka poronkäristys kypsyy maukkaimmaksi riittävässä, ainakin puolen tunnin haudutuksessa, kun liemeen lisätään puoli pulloa olutta. Samoin olut mukana luullisen lihan kuten potkan, niskan tai lavan haudutuksessa parantaa sekä mureutta että makua.

Vinkki: Lisää savuolutta (esim. Aecht Schlenkerla Rauchbier Märzen) poronlihapadan liemeen ja tarjoa samaa olutta ruokajuomaksi.

Katso myös: Olut poroaterian juomana >

Olut poroaterian juomana

Deliporon alkuvuosina järjestimme Ruoka ja olutyleisölle mahdollisuuden osallistua pororeseptien laatimiskilpailuun. Ehdokkaista kilpailijoita valitessamme kysyimme heiltä erilaisia kysymyksiä pororuoista. Yksi kysymys kuului: kumpaa tarjoat poronlihan kanssa, olutta vai viintä? Vastaukset menivät aika lailla 50-50.

Viinilehti oli ensimmäisestä yhteydenotosta lähtien halukas yhteistyöhön kanssamme ja jo useiden vuosien ajan sivustollamme on ollut pääsy heidän asiantuntijoidensa rakentamaan viininvalintapalveluun poroaterioille.

Heti perään aloimme etsiä yhteistyökumppania vastaavaan palveluun oluen valinnassa pororuoille. Kumppani löytyi, mutta lähes välittömästi hän siirtyi pois olutbisneksestä eikä voinut jatkaa. Sama toistui vielä kahden seuraavan ehdokkaan vaihtaessa työtehtäviä ja joutuessa liian koviin ajankäyttöpaineisiin, jolloin asia jäi lepäämään.

Nyt olemme päässeet projektissa eteenpäin Olutliiton puheenjohtajan ja tunnetun olutkirjoittajan Heikki Kähkösen kanssa ja sivustollamme ovat käytettävissä hänen laatimansa olutsuositukset tyypillisimmille poroaterioille.

Poronliha on erittäin monipuolista raaka-aineena ja olut on hyvin monipuolinen ruokajuomana. Se mukautuu erilaisiin ruoan, lisäkkeiden, maustamisten ja kastikkeiden yhdistelmiin ja sopii siksi luontevasti yleisjuomaksi läpi kokonaisen aterian. Oluista löytyy sopiva vaihtoehto käytännössä jokaiselle poroaterialle.

Olut on luonteeltaan tuoretuote ja sitä kautta paljolti paikallinen tai alueellinen juoma. Tästä syystä suositukset on rajattu tärkeimpiin eurooppalaisiin ja erityisesti suomalaisiin oluihin, kiinnittäen erityishuomiota pienpanimoiden käsityöoluisiin. Aluksi oli tunturipurojen raikas Lapin Kulta, tänään tarjolla on olutmerkkien ja –tyyppien suuri kirjo, josta löytyy sopiva kotimainen olut vaativaankin makuun.

Olut sopii myös poronlihan valmistamiseen eri tavoin, mutta siitä kerromme lisää myöhemmin.

Tutustu olutsuosituksiimme tässä »

Esimerkkejä toimittamistamme lahjoista

Alla on esimerkkejä viime vuosina toimittamistamme joululahjoista. Asiakkaiden identiteettiä emme luonnollisesti voi paljastaa, mutta pääasia onkin kertoa, millaisia tuotteita asiakkaat ovat valinneet ja millaisia toimituksia olemme hoitaneet.

Henkilöstölle ja sidosryhmille tilattuja lahjoja:

Teollisuusyritys
lahjan saajia 50, toimitusosoitteita 2
pakastettuna vasan sisäpaisti n. 600 g, porokastiketta 0,5 l, poron kylmäsavupaistia 100 g, porosalamia 100 g

Teknologiayritys
lahjan saajia 70, toimitusosoitteita 1
porosalamia 2 x 100 g, hillahyytelöä 2 dl

Sähkönjakeluyritys
lahjan saajia 115, toimitusosoitteita 4
poron kylmäsavupaistia 3 x 100 g, kuusenkerkkäsiirappia 1 dl, karpalokastiketta 2,5 dl, marjamakeisrasia 100 g

Vakuutusyhtiö
lahjan saajia 18, toimitusosoitteita 12
pakastettuna poron putkiluupaisti n. 2,5 kg

Rahoitusyritys
lahjan saajia 394, toimitusosoitteita 15
hillakastiketta 2,5 dl, karpalohyytelöä 2 dl, kuusenkerkkäsiirappia 1 dl, hillahilloa 1 dl

Teollisuusyritys
lahjan saajia 222, toimitusosoitteita 3
poron kylmäsavupaistia 3 x 100 g

Sähköurakoitsija
lahjan saajia 100, toimitusosoitteita 1
porosäilyke 400 g (yrityksen kokoamaan lahjakoriin)

Palveluyritys
lahjan saajia 555, toimitusosoitteita 51
poron kylmäsavupaistia 2 x 100 g, porosalamia 100 g

Teollisuusyritys
lahjan saajia 100, toimitusosoitteita 1
porosalamia 100 g, porizo-porosalamia 100 g

Tilitoimisto
lahjan saajia 60, toimitusosoitteita 1
hillahyytelöä 1 dl, kuusenkerkkähyytelöä 1 dl, karpalokastiketta 2,5 dl

Elintarvikealan yritys
lahjan saajia 170, toimitusosoitteita 1
poron kylmäsavupaistia 2 x 100 g, hillahyytelöä 1 dl, kuusenkerkkäsiirappia 1 dl

 

Avainasiakkaille tilattuja lahjoja:

Palveluyritys
lahjan saajia 10, toimitusosoitteita 1
pakastettuna poropihvipaketti 3,5 kg

Teknologiayritys
lahjan saajia 10, toimitusosoitteita 1
porosäilykettä 2 x 400 g puukotelossa, jossa lahjan antajan logo

Asiantuntijayritys
lahjan saajia 14, toimitusosoitteita 10
pakastettuna poropihvipaketti 3,5 kg

Asiantuntijayritys
lahjan saajia 20, toimitusosoitteita 1
porosäilyke 2 x 400 g verkapussissa, lapinleuku yrityksen logolla, kuksa yrityksen logolla, erikseen hankittu lahjapakkaus

 

Lue myös:

Millainen on hyvä henkilökunnan joululahja? »
Miten avainasiakaslahja poikkeaa henkilöstön lahjasta »

 

Siirry Yrityslahjat Lapista -sivulle »

Punainen liha ja sen terveellisyys

Punaisen lihan terveellisyydestä ja nimenomaan sen syömisen yhteydestä suolistosyöpiin on viime viikkoina käyty vilkasta keskustelua mediassa. Tilastollisella analyysillä yhteys näyttää ilmeiseltä, mutta syytä ei lääketieteellisesti ole kyetty löytämään eikä sitä tunneta.

Tunnettu esimerkki pelkän tilastollisen korrelaation virhemahdollisuudesta on tutkimustulos, että jäätelön syönti lisää hukkumisonnettomuuksia. Helteillä syödään lisääntyvästi jäätelöä ja toisaalta uidaan paljon, mistä johtuen hukkumisiakin on kylmiä päiviä enemmän, mutta jäätelön synti ei itsessään aiheuta hukkumisia.

Lääketieteellisen tutkimuksen vaikeus on siinä, että ihminen on erittäin monimutkainen kokonaisuus, joka on samanaikaisesti altis erittäin suurelle määrälle erilaisia tekijöitä. Kun halutaan tukia yhden tekijän vaikutusta elimistöön, esimerkiksi johonkin tautiin, joudutaan tekemään suuri määrä olettamuksia ja rajaamaan pois paljon sellaisia tekijöitä, joiden yhteisvaikutusta tutkittavan tekijän kanssa ei lainkaan tunneta. Näin rajaukset voivat aiheuttaa vääristymiä ja saadaan keskenään ristiriitaisia, jopa täysin päinvastaisia tutkimustuloksia. Näin mm. kananmunat, maito ja kahvi tieteellisesti tutkittuina ovat olleet milloin epäterveellisiä ja milloin terveellisiä.

Suhtaudun itse varauksella nyt esillä oleviin punaisen lihan syyllistämisiin, mutta en kiistä, etteikö syy-seuraus-suhdetta olisi tai ainakin voisi olla. Kun talvi piakkoin tulee ja päähineet otetaan käyttöön, ajattelin panna tässä asiassa jäitä hattuun.

Suosituksia punaisen lihan nauttimisen vähäisistä enimmäismääristä viikossa pidän yliampuvina, vaikka ainakin yksipuolisen lihansyönnin vähentämistä pidän varteenotettavana asiana. Olisiko kohtuullisuus tässäkin asiassa hyvä ohjenuora. Vähemmän, mutta parempaa.

Lihavalmisteilla sanotaan olevan suurempi vaikutus kuin kokolihalla. Ja lihan laadulla ainakin osa tutkijoista katsoo olevan merkitystä. Puhtaassa luonnossa luonnonravinnolla elävän poron lihan uskon olevan terveellisempää myös suoliston kannalta kuin massatuotettujen eläinten lihan.

Olisi kyllä mielenkiintoista nähdä tilastoja siitä, onko väestöllä paljon makkaroita syövillä alueilla Keski-Euroopassa enemmän suolistosyöpiä kuin muilla eurooppalaisilla. Ja onko niitä poronlihaa paljon syövissä poronomistajasuvuissa enemmän kuin Lapin muussa väestössä.

 

Uusi kausi käynnistyy – poronlihan hinta määräytymässä

Uusi kausi on käynnistymässä. Tavallisesti tässä vaiheessa on kauden hintataso poronlihalle jo selvinnyt suurten ostajien ja paliskuntien välisissä kaupoissa. Tietämäni mukaan nyt on kaupat tehty vain yhden ostajan ja yhden paliskunnan välillä. Heijastuuko tilanteeseen sitten viime vuoden poronlihan loppuminen kesken tai siperialaisen poronlihan saatavuuden rajallisuus tai aivan joku muu, mutta tehdyssä kaupassa suurin ostaja maksoi lihasta noin 10 % viimevuotista enemmän. Tarjouskilpailussa hävinnyt on sen perusteella päättänyt toistaiseksi olla tekemättä muita tarjouksia ja tarvittaessa rajoittaa ostamansa poronlihan määrää. Kaupankäynti näyttää keskeytyneen.

Kentällä tuntuu vallitsevan epätietoisuus. Ivalon paliskunnassa Ivalojoen Poro Oy:n osakkaat eivät myy suurille ostajille juuri mitään vaan pääasiallinen asiakaskunta muodostuu Saariselän ravintoloista, paikallisista kuluttajista Ivalossa sekä osaltaan Deliporosta.

Olemme tänään tehneet lihantoimittajamme kanssa sopimuksen, että panemme tuotteet myyntiin verkkokaupassa viime vuotisin hinnoin sillä varauksella, että voimme korottaa niitä kesken kauden, mikäli yleinen hintataso nousee. Tilaukset toimitamme tietysti tilausvahvistuksen mukaisin hinnoin. Muutamissa tuotteissa on koostumusmuutoksia, esimerkiksi puolen vasan paketin paino on nostettu 12 kg:aan isokokoisten vasojen vuoksi.