Kirjoittaja: Matti Vanhanen

Poro ja sienet

Poro ja sienet sopivat mainiosti yhteen makujensa puolesta. Se ei ole yllättävää, kun muistamme sienten olevan loppukesästä porojen halutuimman ja tärkeimmän ravinnon. Leikkisästi voisi sanoa, että kun eräät kasvattajat ylpeästi nimittävät tuotteitaan viljapossuiksi ja toiset rypsipossuiksi korostaakseen ravinnon tekevän heidän lihastaan tavanomaisesta poikkeavaa, poromiehet voisivat joukolla kutsua tuotettaan herkkutattiporoksi.

Sieniä voidaan käyttää poronlihan kanssa ainakin kolmella eri tavalla. Ensinnäkin sieniä voidaan käyttää mausteena eli antamaan lisämakua pororuoalle. Niitä voidaan lisätä mm. porojauhelihaan, poronkäristyslihaan ja porokeittoon.

Toiseksi sienistä voidaan tehdä mainioita lisäkkeitä poroaterialle. Sienikastikkeet, -muhennokset sekä -paistokset ovatkin erinomaisia lisäkkeitä, joilla ateriaan saadaan sekä makua että nykyisin niin paljon ylistettyä terveellisyyttä.

Kolmas tapa yhdistää sieniä ja poroa on tehdä sienistä yksi aterian ruokalajeista. Sienikeitto on varmaankin niistä yleisin, mutta sienimunakaskin toimii yhtenä osana ateriaa ja jälkiruoaksi voi tarjota niinkin yllättävän herkun kuin sienijäätelön.

Melkein kaikki ruokasienet sopivat yhdistettäviksi poroaterioihin, mutta aivan parhaasta päästä ovat tatit, suppilovahvero, kantarelli ja korvasieni. Nämä sienet onkin valittu Deliporon tuotevalikoimaan sienimestari Esko Holopaisen suosituksesta. Pitkän linjan Lapista lähtöisin oleva keittiömestari Esko on vuosikymmeniä kerännyt sieniä ja käyttänyt niitä niin omassa kuin ravintoloidenkin keittiöissä. Vuodesta 2009 lähtien hän on tarjonnut lähinnä ravintoloille sienten välityspalvelua yrityksessään Sienestä Oy. Yritys ostaa sieniä hyväksytyiltä poimijoilta ennen kaikkea Kainuun ja Pohjois-Pohjanmaan alueella, mutta myös Pohjois-Savosta ja Pohjois-Karjalasta sekä Etelä-Lapista. Sienet tulevat Kontiomäellä sijaitsevaan laitokseen lajittelua, puhdistusta ja esikäsittelyä sekä pakkaamista ja lähettämistä varten. Tavoitteena on tehdä sienet käyttövalmiiksi niin, että ravintolassa säästytään työläiltä, aikaa ja tilaa vaativilta esikäsittelyiltä ja päästään suoraan ruoan valmistusvaiheeseen. Motto: pakasteesta pannuun. Samat edut ovat tarjolla niille Deliporon asiakkaille, jotka eivät syystä tai toisesta hanki sieniään itse keräämällä.

Lue lisää Deliporon valikoimaan kuuluvista sienistä >

Tilaa sähköpostiisi ilmoitus seuraavista blogiartikkeleista >

Kuningasrapua aussien tapaan

Australian mantereen eteläpuolella olevasta Tasmanian merestä pyydetään runsaasti sekä kalaa että äyriäisiä. Siellä elää muun muassa Tasmanian jättiläisrapu, jota kutsutaan myös nimellä kuningasrapu (Giant Tasmanian King Crab). Se ei juurikaan muistuta Kamtsatkan, Alaskan ja Norjan vesien kuningasrapua eikä muitakaan kuningasravuiksi yleisesti kutsuttuja lajeja. Australiassa tasmanialainen jätti on suosittu ja arvostettu äyriäinen.

Kun punaisen kuningasravun jalkojen lihat saadaan kuoristaan irti kokonaisina ja niistä siksi syntyy näyttäviä annoksia, useimpien muiden rapulajien syötävä liha on kehon suojana olevan kuoren alla ja saadaan esiin pieninä palasina, mistä syystä sitä käsitellään ravunlihamassana. Näin myös Tasmanian jättiläisen kohdalla. Mutta olisiko siinä ideaa, että valmistaisi kuningasravun pienistä jalkapaloista aterian aussireseptin mukaan?

Australialaiset ovat varsin rentoa ja sosiaalista väkeä, mitä kuvastanee myös oheisen reseptin mitoitus peräti 16 hengen partya varten! Pienempää ateriaa tekevän pitää itse muuntaa annetut määrät oman tarpeensa mukaisiksi. Pienenä ohjeena aussit kertovat kahvikupin olevan 250 ml, teelusikan 5 ml ja ruokalusikan 20 ml. On sitten toinen asia, tarvitseeko mittoja kovin täsmällisesti noudattaa vai riittääkö suuntaa antava soveltaminen.

Crabmeat Supreme
Ainekset:

1 kupillinen pilkottua sipulia
1 kupillinen silputtu vihreää paprikaa
1 kupillinen silputtua selleriä
500 g voita
1 kg ravun lihaa, esimerkiksi kuningasravun pienten jalkojen lihaa pienittynä
1/2 kupillista pilkottua persiljaa
4 tlk suolaa
1 tlk Tabascoa
2 sitruunan mehu
60 g säilykepaprikaa valutettuna ja pilkottuna
1,5 kg purkillinen pieniä sieniä valutettuna
1 kupillinen sherryä
1 kupillinen vehnäjauhoja
1 tlk pippuria
4 kupillista maitoa
1 kupillinen murennettuja suolakeksejä

Ohje:

1. Kypsennä isolla paistinpannulla puolessa voimäärästä sipuli, pippuria ja selleri, mutta älä ruskista.
2. Nosta pannu pois liedeltä ja lisää ravun liha, persilja, 2 tlk suolaa, Tabasco, sitruunamehu, paprikat, sienet ja sherry.
3. Yhdistä kattilassa vehnäjauhot, loput suolasta sekä pippuria, laita kattila liedelle kuumenemaan.
4. Lisää kattilaan maitoa vähän kerrassaan ja kypsennä kunnes seos on hyvin sekoittunut.
5. Ota kattila pois liedeltä ja sekoita joukkoon loput voista pieninä erinä ja sekoita, kunnes voi on sulanut.
6. Yhdistä rapupaistos paistinpannusta kattilaan ja sekoita huolellisesti.
7. Kaada seos vuokaan ja sirottele suolakeksimurut sen pintaan.
8. Paista 160 °C uunissa noin 20 minuuttia.

Tämä resepti on mukaillen suomennettu osoitteesta http://www.sea-ex.com/recipes/recipe/crab-supreme.htm.

Suomalaisia ja norjalaisia reseptejä:

kuningasravun valmistusohjeet

 

 

 

 

Lue lisää kuningasravusta >

Kuningasrapua voit ostaa verkkokaupastamme:

verkkokauppaan

 

 

Tilaa sähköpostiisi ilmoitus seuraavista blogiartikkeleista >

Poronlihan säilyvyys

Poronlihan ja kaiken muunkin lihan säilyvyydestä näyttää ainakin sosiaalisessa mediassa vallitsevan varsin erilaisia käsityksiä. Yritän tässä tuoda esiin asiapohjaista tietoa niin, että se olisi helposti ymmärrettävää. Tekstin olen tarkastuttanut kunnan terveystarkastajalla sen varmistamiseksi, ettei siinä pitäisi olla asiavirheitä.

Pakkausmerkinnät ja niiden väliset erot

Aluksi kertauksena vähän pakkausmerkinnöistä. Säilyvyys ilmaistaan joko parasta ennen- tai viimeinen käyttöpäivä -merkinnällä.

Pakastetun poronlihan ja muidenkin elintarvikkeiden parasta ennen -päivämäärä tarkoittaa vähimmäissäilyvyysaikaa. Pakasteiden säilyvyys vaatii säilytystä -18 °C -lämpötilassa tai kylmemmässä. Parasta ennen -päivämäärä ei tarkoita, että liha olisi pilaantunutta tai syötäväksi kelpaamatonta tämän jälkeen vaan se voi olla käyttökelpoista selvästi pidempään. Olen syönyt neljäkin vuotta pakasteessa ollutta poroa kykenemättä havaitsemaan mitään vikaa ulkonäössä, rakenteessa tai maussa.  Poronliha on pakastettuna kiitollinen tuote, sillä se on vähärasvaista eli siinä ei juurikaan ole härskiintymiselle altista rasvaa.

Viimeinen käyttöpäivä tarkoittaa sitä päivää, johon asti jääkaapissa eli ohjeiden mukaisessa lämpötilassa (lihalle alle 6 °C) säilytetty elintarvike on turvallista syödä. Jos tuote on ollut liian lämpimässä, se ei välttämättä säily ilmoitettuun päivään asti ja oikein säilytetty tuote voi olla syömiskelpoista vielä ilmoitetun päivämäärän jälkeenkin.

Elintarvikkeen syömäkelpoisuutta voi varsin hyvin arvioida aistinvaraisesti. Jos mitään muutoksia ei voi katsoessa havaita ja jos elintarvikkeessa on hyvä tuoksu, se on syötävissä. Jos taas elintarvike näyttää pilaantuneelta tai on vaihtanut väriä tai jos siinä on paha tai pistävä haju, se kannattaa jättää syömättä vaikka viimeiseen käyttöpäivään olisi vielä aikaa. Kaikkia vaarallisia bakteerieja ei kuitenkaan voi aistinvaraisesti varmasti havaita, esimerkkinä salmonella, jota ei poronlihassa kylläkään esiinny.

Lihan pilaantuminen johtuu mikrobien suuresta määrästä ja erityisesti niiden lisääntymisestä

Elintarvikkeen ja tässä erityisesti tarkastellun lihan säilyminen tai pilaantuminen johtuu pääsääntöisesti siinä olevien mikrobien määrästä. Mikrobeja ovat bakteerit, virukset, sienet eli homeet ja hiivat sekä jotkin loiset kuten alkueläimet. Lihan säilymisen kannalta bakteerit ovat tärkeimpiä, mutta eivät ainoita. Poron kuten muidenkin eläinten elimistössä on iso joukko bakteereja, joiden varassa mm. ruoansulatus toimii. Elävän poron elimistö säätelee bakteerien määrää sopivaksi. Jos bakteerit lisääntyvät liikaa, poro sairastuu ja voi myös kuolla, jolloin sen liha ei tietenkään ole ihmisravinnoksi kelpaavaa. Tämä on äärimmäisen harvinaista. Kun poro teurastetaan, sen lihassa on väistämättä aina bakteereja. Säilyvyyden kannalta tärkeää on, kuinka paljon niitä on.

Parhaiten lihan säilymistä edistetään pitämällä se hyvin alhaisessa lämpötilassa

Kuolleen poron elimistö ei enää säätele bakteerien määrää ja nämä pyrkivät silloin lisääntymään. Tärkein lisääntymisnopeutta säätävä tekijä on lämpötila. Jos liha pakastetaan, bakteerien lisääntyminen pysähtyy kokonaan eli lihan pilaantuminenkin pysähtyy. Jos lämpötila on alhainen, 0-5 °C, lisääntyminen on hidasta ja liha säilyy kelvollisena syötäväksi ainakin useita päiviä. Mikäli lämpötila nousee vaikka huoneenlämpöön tai vielä korkeammaksi, olosuhteet bakteerien lisääntymiselle ovat hyvät ja liha pilaantuu siten hyvinkin nopeasti. Vaarallisin lämpötila-alue on 6-60 °C. Jos liha kuumennetaan yli 70 °C, suurin osa bakteereista kuolee ja lihan pilaantuminen pysähtyy. Kuitenkin vain lyhyeksi ajaksi ennen kuin bakteereita pääsee jäähtyneeseen lihaan siihen jääneistä itiöistä tai ulkopuolelta ja niiden lisääntyminen käynnistyy taas.

Suositeltavaa on, että poronlihaa säilytetään ennen pakastamista ja sulattamisen jälkeen mahdollisimman alhaisessa lämpötilassa. Lihan ottaminen huoneenlämpöön juuri ennen sen kypsentämistä ei vielä tunnissa aiheuta mikrobimäärän haitallista lisääntymistä. Lihan käsittelyssä, mm. astioissa on syytä noudattaa hyvää käsihygieniaa ja varmasti puhdasta astiaa. Veri ja muu neste kannattaa pestä pois ja liha kuivata vaikka talouspaperilla. Jos varmuuden haluaa maksimoida tai aikaa on niukasti, lihan voi lämmittää vedenpitävässä muovipussissa, jonka panee huoneenlämpöiseen tai vaikka lämpimämpäänkin veteen. Sitä ei kuitenkaan saa jättää veteen seisomaan, vaan kypsentäminen pitää aloittaa viivyttelemättä.

Poronlihassa on lähtökohtaisesti vähän mikrobeja

Porot teurastetaan syksyllä tai talvella, jolloin ulkoilman lämpötila on alhainen eikä siten ole negatiivisesti vaikuttamassa lihan säilyvyyteen. Lämpötila viranomaisten hyväksymässä ja valvomassa poroteurastamossa on noin 2 °C. Varsin pian teurastuksen jälkeen ruhot kuljetetaan tarkoitusta varten hyväksytyllä kalustolla samoin hyväksyttyyn ja valvottuun leikkaamoon. Ruhoja riiputetaan pari vuorokautta noin 2 °C lämpötilassa ennen lihan leikkaamista, mikä tapahtuu noin 7 °C lämpötilassa. Leikkaamisen jälkeen ruhonosat vakumoidaan ja mahdolliset lihapakettikokonaisuudet pakataan aatopahvilaatikoihin, minkä jälkeen lihat viedään pakastustunneliin. Tunnelin lämpötila on -34 °C ja ilmaa kierrätetään voimakkailla puhaltimilla, minkä avulla pakastuminen tapahtuu nopeasti ja tasaisesti. Pakastumisen jälkeen liha siirretään tunnelista pakastehuoneisiin, joiden lämpötilan perussätö on – 20 °C. Tiloissa on automaattinen, rekisteröivä lämpötilan seuranta ja lämpötilan noustessa korkeammaksi kuin -18°C järjestelmä tekee hälytyksen.

Näin käsitellyn Deliporon myymän poronlihan mikrobipitoisuus on minimaalinen ja kun katkeamaton kylmäketju pidetään voimassa kotipakastimeen asti, lihassa valmiina oleva mikrobipitoisuus heti sulattamisen jälkeen on mahdollisimman vähäinen.

Lue myös: Pakastetun poronlihan sulattaminen >

Tilaa sähköpostiisi ilmoitus seuraavista blogiartikkeleista >

 

verkkokauppaan

 

 

 

Kuningasrapua japanilaisittain

Saarivaltion asukkaina japanilaiset syövät paljon kalaa ja äyriäisiä. Kuningasrapua pyydetään jonkin verran Japanin mereltäkin, mutta varsin iso osa syötäväksi niistä tulee Venäjältä tai Alaskasta.

Japanilaisilla on useita vakiintuneita tapoja valmistaa kala- ja äyriäisaterioita. Tässä esitämme hyvin yksinkertaisen ja helpon ohjeen, joka on suosittu varsinkin kesäaikana, kun ulkona voi grillailla.

Ainekset:

kuningasravun jalkapaloja kuoresta poistettuina, myös valmiiksi keitetyt palat käyvät
ponzu sitrus-soijakastiketta
kevätsipulia

Ohje:

1. Valmista dippikastike hienontamalla kevätsipuli ja sekoittamalla se ponzu-kastikkeeseen riittävän kokoisessa kulhossa.
2. Grillaa kuningasravun jalkapaloja keskikuumassa grillissä noin 5 min per puoli. Hiiligrilli antaa rapuun mukavasti hieman savun makua.
3. Pieni ravun liha suupaloiksi joko repimällä tai leikkaamalla.

Aseta ravun palat tarjoiluvadille ja dippikastikekulho sen viereen. Tarjoa ruokailuun syömäpuikot tai haarukat.

Ponzu on raikas sitrus-soijakastike, jota Japanissa käytetään monipuolisesti mm. kalan ja äyriäisten kastikkeena. Sitä saa Suomessakin valmiina hyvinvarustetuista ruokakaupoista, mutta ellei sitä löydy kotipaikkakunnaltasi, voit myös tehdä sitä itse.

Ponzu kastikkeen ainekset:

3/4 dl soijakastiketta
3/4 dl sitruunamehua tai sekoitus sitruunan, appelsiinin ja grapen mehua
sitruunan kuorta raastettuna
2 rkl sakea tai riisiviinaetikkaa tai vettä
2 tlk sokeria
1/2 dl merilevää tai ruohosipulia silputtuna

Ohje:

Sekoita ainekset puhtaassa astiassa ja anna vetäytyä yön yli jääkaapissa. Siivilöi merilevä tai ruohosipuli kastikkeesta ennen tarjoilua.

Tämä resepti on käännetty mukaillen osoitteesta https://www.justonecookbook.com/bbq-king-crab/.

Suomalaisia ja norjalaisia reseptejä:

kuningasravun valmistusohjeet

 

 

 

 

Lue lisää kuningasravusta >

Kuningasrapua voit ostaa verkkokaupastamme:

verkkokauppaan

 

 

 

Tilaa sähköpostiisi ilmoitus seuraavista blogiartikkeleista >

 

Kerro tästä muille:

 

Luonnon olosuhteet vaikuttavat poronlihan laatuun ja kokonaismäärään

Aiemmin kuvasimme luonnon olosuhteiden vaikutusta siihen, milloin poronlihaa saadaan toimituksiin ja milloin ei. Vaikutukset eivät rajoitu siihen, vaan ulottuvat myös sekä lihan laatuun että kokonaistarjontaan.

Poronlihan laatuun vaikuttavia tekijöitä

Poro syö kesäaikana jopa yli 300 kasvia tai kasvinosaa. Loppukesästä ja alkusyksystä tärkein ravinto ovat sienet. Jos sieniä on runsaasti, porojen paino nousee ja kunto kehittyy suotuisasti. Tällöin lihakin on parhaimmillaan. Huonona sienikesänä porot joutuvat korvaamaan sienet muulla ravinnolla, jolloin niiden paino jää vähäisemmäksi eikä lihan laatukaan ole aivan hyvien vuosien veroinen.

Jos vasominen esimerkiksi kylmän kevään vuoksi tapahtuu normaalia myöhemmin, vasat eivät välttämättä ehdi kasvaa täyteen kokoonsa ennen erotusaikaa. Tällöin sienien saatavuudella on todella suuri merkitys vasojen kokoon ja lihan laatuun.

Poro kerää kesän ja syksyn aikana vararavintoa talvea ja kylmää varten. Energia kerääntyy poron nahan ja lihasten väliin ns. pintarasvaksi. Sydäntalven aikana ravintoa on hankalampi saada kuin sulan maan aikana ja mitä kovempia pakkasia on, sitä nopeammin vararavinto kuluu. Hyvänä sienisyksynä pintarasvaa kertyy runsaasti, mutta huonona vuonna rasvan määrä ja siten varautuminen pakkasiin jää vähäisemmäksi. Tällä on merkitystä sekä ravinnon kaivamiseen ja porojen yleiseen selviämiseen talvesta että erityisesti kantavien vaamien kuntoon vasomisen onnistumiseksi.

Poronlihan kokonaistarjontaan vaikuttavia tekijöitä

Kevättalven hanget ovat joskus kovia ja vaikka porojen liikkuminen hangella on silloin helppoa, ruoan kaivaminen voi olla hyvin vaikeaa, jopa mahdotonta. Lisäruokinta on tällöin välttämätöntä porojen selviämiselle yli talven.

Myöhäinen kevät ja varsinkin samalla vallitseva hankikeli voivat merkitä, että vasat syntyvät hangelle  ja niistä iso osa menehtyy.

Huonokuntoiset vaamit voivat jäädä hedelmöitymättä eli poromiesten kielellä jäädä runoiksi. Ja nekin, jotka ovat tulleet tiineiksi, kokevat usein keskenmenon tai synnyttävät kuolleen vasan.

Kesällä räkkä eli verta imevien hyönteisten parvet saattavat kiusata poroja ja häiritä niiden ravinnon hankintaa, mikä voi merkittävästi huonontaa porojen yleiskuntoa. Jos sen jälkeen tulee huono syksy, vaikutus saatavaan poronlihaan, myös määrällisesti, on väistämätön.

Poronhoitoalueella elää melkoinen määrä poroja ravintonaan käyttäviä petoja. Maakotka on rauhoitettu ja suden, ahman, karhun ja ilveksen pyynti on säädeltyä. Petovahingot vaihtelevat vuodesta ja alueesta toiseen, mutta ovat kokonaisuutena merkittävät.

Jos syksyllä sataa vettä juuri ennen nopeasti tulevia pakkasia, lumen alle voi syntyä jääkerros, joka huomattavasti haittaa porojen mahdollisuuksia kaivaa ruokaa lumen alta.

Paksu lumipeite tekee lumen läpi ruoan kaivamisen poroille vaikeaksi ja monesti nimenomaan vasojen voimat eivät siihen riitä. Niiden kunto huononee ja porokuolematkin ovat mahdollisia.

Lue myös luonnon olosuhteiden vaikutuksesta poronlihan toimituksiin >

Kuningasrapua kantonilaisittain

Kiinalla on pitkä rannikko ja sen myötä kalaa ja äyriäisiä syödään runsaasti. Kuningasrapua maan omilta vesiltä ei saada, joten tätä suosittua herkkua joudutaan tuomaan Venäjältä ja Alaskasta, mutta myös Norjasta.

Suuressa maassa ei ole yhtenäistä kiinalaista keittiötä vaan eri alueilla on omanlaisensa ruokakulttuuri. Kantonin keittiö kuuluu tunnetuimpiin ja arvostetuimpiin ja kun alue sijaitsee Etelä-Kiinan meren tuntumassa, äyriäiset ovat sen olennainen osa. Tässä on ohje kuningasravusta kantonilaisittain. Jos yhtään pidät kiinalaisesta ruoasta, ihastut varmaan tähän.

Ainekset:

kuningasravun jalkapaloja
1 rkl maissitärkkelystä (Maizena)
1 kpl sitruunaruohon varsi puhdistettuna ja pilkottuna
3 kpl valkosipulin kynsiä pilkottuna
1 pieni salottisipuli hienoksi pilkottuna
8 kpl kevätsipuleita 4-5 cm paloiksi katkottuina
2 rkl vettä
maapähkinäöljyä

Kastike:

2 rkl raputahnaa soijaöljyssä
1/2 rkl seesamöljyä
1 rkl kalakastiketta
1 rkl osterikastiketta
1 rkl sokeria
2 rkl tuoretta raastettua inkivääriä

Ohjeet:

1. Leikkaa kuningasravun jalkapalojen kuori auki ja ota ravun liha kuoresta.
2. Päällystä ravunlihapalat maissitärkkelyksellä ja pane odottamaan.
3. Valmista kastike sekoittamalla kaikki ainesosat keskenään ja pane odottamaan.
4. Kuumenna wokkipannu keskilämpöiseksi, pane pannulle maapähkinäöljyä, lisää salottisipuli ja kypsennä minuutin verran.
5. Lisää sitruunaruoho ja kypsennä pari minuuttia.
6. Lisää valkosipuli ja kypsennä, kunnesvalkosipulin hyvä tuoksu voimistuu. Lisää pannuun valmistamasi kastike ja sekoita hyvin.
7. Lisää pannuun päällystetyt ravunlihapalat, peitä pannu kannella ja kypsennä noin 5 minuuttia.
8. Poista kansi, sekoita ja lisää kevätsipulit sekä 2 rkl vettä. Sekoita taas, peitä pannu kannella ja kypsennä, kunnes ravun liha ei enää ole läpikuultavaa. Jatka sekoittamista ja varo, ettei kastike pala kiinni pannuun. Tarjoa välittömästi valkoisen riisin kera.

Monia kastikkeeseen tarvittavia aineksia löytyy hyvin varustetuista ruokakaupoista, mutta varmimmin aasialaisia elintarvikkeita maahantuovista ja myyvistä yrityksistä kuten viivoan.fi.

Tämä resepti on käännetty mukaillen osoitteesta https://sonatural.hk/en/cantonese-style-steaming-alaskan-king-crab-with-garlic-recipe/

Suomalaisia ja norjalaisia reseptejä:

kuningasravun valmistusohjeet

 

 

 

 

Lisää tietoa kuningasravusta voit lukea tästä >

Kuningasrapua voit ostaa verkkokaupastamme:

verkkokauppaan

 

Poromiehen poronkäristys

Mitähän mahtaa tarkoittaa termi aito poronkäristys? Onko ylipäätään mahdollista, että on vain yksi aito resepti, kun samaa ruokalajia on ainakin satoja, luultavasti jopa tuhansia vuosia tehty laajalla alueella eri puolilla pohjoisjkalottia ja vähän etelämpänäkin? Kun käristystä ovat alun perin tehneet porokarjansa mukana vaeltaneet paimentolaiset, mahtaisikohan itsensä poromiehen poronkäristys olla edelleenkin lähinnä sitä alkuperäisintä? Tätä pohtiessani mieleen tuli keskustelu Deliporon alkuvuosilta.

Kymmenisen vuotta sitten olin porotalouden kehityshankkeen tilaisuudessa, jossa hankkeen vetäjän ja muutaman asiantuntijan lisäksi läsnä oli kymmenkunta poromiestä, jotka kaikki olivat myös pienjalostuslaitosten omistajia tai osakkaita. Keskustelussa tuli esille mm. syksyn erotuskauden rankka työmäärä ja levon vähäisyys. Runsaan kahden kuukauden aikana työtä tehdään seitsemänä päivänä viikossa aamukuuden pimeästä iltapimeään. Poroja kerätään erotuksiin, erotuksissa teuraat ja eloporot erotetaan toisistaan, teuraat kuljetetaan teurastamolle, jossa ne nyljetään eli teurastetaan, ruhot kuljetetaan leikkaamoon, liha leikataan ja pakataan sekä pakastetaan, asiakkaiden tilaukset kerätään ja lähetetään. Kulkuneuvojen huolto ja tankkaus, sekä teurastamon että leikkaamon huolellinen siivous jokaisen käyttökerran jälkeen, leikkaamon laitteiden huolto ja kaikkeen edellä mainittuun liittyvä paperityö täyttävät päivät siihen asti, kun joulukuussa lyhyen päivän valo ei enää riitä porojen kokoamiseen. Iso osa työstä on myös fyysisesti todella rankkaa.

Aikana ennen moottorikelkkoja, mönkijöitä ja moottoripyöriä liikuttiin suksilla ja sen myötä maastossa myös yövyttiin laavulla usein, jopa viikkoja kerrallaan. Nykyisin saatetaan yöpyä kämpissä, mutta vain etäisimmissä kohteissa ja poikkeustapauksissa. Lähes joka päivä tullaan kotiin yöksi.

Kuuntelin selostusta hiljaa ja arvostukseni poromiesten työtä kohtaan nousi entisestään. Sitten mieleeni heräsi kysymys, miten poromiehet noin intensiivisen vaiheen aikana huolehtivat energian riittävyydestä eli miten ruokahuolto toimii. Enemmistö kertoi, varsinkin vanhempien miesten suulla, että päivä alkaa aamuvarhaisella poronkäristyksen voimalla ja metsästä palattua syödään yleensä porokeittoa. Ei välttämättä aivan joka päivä, mutta hyvin usein kuitenkin. Maastossa tai laitoksella juodaan kahvia muutaman kerran päivässä ja siinä samalla syödään voileipiä tai muuta valmista evästä. Nuoremmilla poromiehillä ruokavalio tuntui olevan vähän joustavampi ja monipuolisempi.

Miten poromies tai hänen emäntänsä valmistaa poronkäristyksen

Seuraavaksi kysyin, mitä käristykseen laitetaan ja mitä sen kanssa nautitaan. Kaikki käyttivät leikkaamossa valmiiksi siivuttua käristyslihaa ja rasvana poron omaa pintarasvaa eli kuuta, Joku kertoi lisäävänsä mukaan voita makua antamaan. Mausteena käytettiin pääosin pelkkää suolaa, muutama sanoi lisäävänsä vähän pippuria. Kysyin, käyttikö kukaan sipulia, muita mausteita tai sianrasvaa ja sain vastaukseksi tuhahduksia ja päänpyörityksiä.

Kun liha on rasvassa käristetty ruskeaksi, pataan lisätään vettä ja lihan annetaan hautua hyvä tovi.

Käristyksen kanssa poromiehet kertoivat syövänsä perunamuussia ja puolukoita. Aamulla juomana tuntui kaikilla olevan sama kuin päivällä: vahva musta kahvi.

Yksi miehistä kertoi emäntänsä tekevän käristystä ja muussia parin päivän annoksen kerralla ja aamulla vain lämmittävän sen. Nyökyttelyä tuli ilman sanallisia kommentteja.

Olisikohan tuossa nyt kuvattuna ainakin yksi aitojen joukkoon kelpaava valmistustapa, poromiehen poronkäristys.

Jos sinua kiinnostaa lukea erilaisista paistorasvoista, valmistusastioista, hauduttamisesta, maustamisesta jne., löydät tekstin tästä >

Mitä lihaa käristyksiin voidaan käyttää, miten käristysliha siivutaan ja mihin kannattaa suhtautua kriittisesti kerrotaan tässä >

 

Käristysliharesepteihin

 

 

 

 

Poronkäristyslihaa voit tilata verkkokaupasta:

verkkokauppaan

Kuningasrapua amerikkalaisittain

Amerikassa lähes kaikki myynnissä oleva kuningasrapu on valmiiksi keitetty joko pyyntialuksella tai heti satamaan saavuttua ja sen jälkeen pakastettu. Se taas tarkoittaa, että amerikkalaiset valmistusohjeet eivät sisällä kypsentämistä vaan ainoastaan ravun lihan kuumentamisen osana aterian valmistamista.

Sulata

Sulata kuningasravun jalat yön yli jääkaapissa. Jos kiire yllättää, voit sulattaa ne myös kylmän, juoksevan veden alla varsin nopeasti.

Kuumenna

Kuumentamistapoja on useita. Amerikassa yleisin lienee käyttää kaksiosaista höyrykattilaa. Ulommaisen osan pohjalle lasketaan kuumennettava vesi sekä hiukan suolaa ja sen sisälle pannaan sisempi osa, joka ei ulotu ulommaisen osan pohjalle eli veteen asti ja jonka pohjassa ja reunoilla on pieniä reikiä höyryä varten. Päällimmäiseksi tulee kansi. Ravun palat laitetaan kattilaan vasta, kun vesi kiehuu ja niiden kuumentaminen vie aikaa noin 10 minuuttia. Ohjeissa ei tuoda esiin eikä minulla ole siitä kokemusta, kauanko raa´an ravunlihan kypsentäminen höyryttämällä kestäisi. Kypsyyttä voi tietysti kokeilla ottamalla pala ravun lihaa ja halkaisemalla se esimerkiksi 15 minuutin höyryttämisen jälkeen. Amerikassa käytetään myös isoja hummerikattiloita, joiden pohjalle laitetaan metallinen kehikko pitämään kypsennettävä äyriäinen höyryssä veden yläpuolella. Käy hyvin myös kuningasravulle, kunhan kehikko on tarpeeksi tiheä eivätkä ravun jalat pääse veteen.

Toinen suositeltu tapa on kuumentaminen uunissa. Asettele ravun palat matalalle uunipellille vierekkäin, lisää kuumaa vettä enintään 0,5 cm verran sekä hiven suolaa ja peitä pelti mahdollisimman tiiviisti alumiinifoliolla. Kuumenna 180 °C uunissa 7-10 minuuttia. Ravun jalkojen joukkoon voit halutessasi lisätä sitruunaviipaleita tai voidella jalat ennen pellille asettamista öljyllä, johon olet puristanut pari valkosipulin kynttä.

Kolmas tapa kuumentaa ravun liha on keittäminen vähäsuolaisessa vedessä 5-6 minuuttia. Amerikkalaisissa ja aasialaisissa ohjeissa keittämistä suositellaan usein välttämään, koska sen väitetään vievän osan aromeista mennessään ja erityisesti vähentävän kuningasravun herkullista makeutta. Tarkoittaako suositus välttää juuri toiseen kertaan keittämistä jää arvoitukseksi, koska keittämistä heti pyynnin jälkeen perustellaan nimenomaan tuoreuden ja aromien säilymisellä. Raakapakastetun, sulaneen ravun keittäminen kypsäksi vie aikaa noin 10 minuuttia.

Neljäs tapa on grillaaminen. Voitele ravunlihapalat öljyllä, että ne eivät tartu alustaan ja grillaa niitä keskilämmöllä noin 5 minuuttia per puoli.

Viides käytetty tapa on kuumentaa ravun liha mikroalltouunissa.

Tarjoa

Amerikkalaiset syövät paljon hummeria ja klassinen tapa tarjota sitä on yksinkertainen: keitetty tai höyrytetty hummeri jokaisen lautaselle, viereen tarpeelliset työkalut ja kuppi voisulaa, johon hummerin palaset kastetaan ennen suuhun laittamista. Paahtoleipää on usein myös tarjolla, myös salaattia.

Sama klassinen yksinkertaisuus on huippusuosittua myös kunigasravun kanssa: lämmitettyjä kuningasravun paloja, voisulaa ja sitruunalohko kullekin syöjälle. Jos kuningasrapu on tarkoitettu pääruokalajiksi, tarjoa lisäksi salaattia, leipää, kypsennettyjä vihanneksia tms.

Inspiraatioita tähän ohjeeseen on löytynyt mm. sivuilta
https://whatscookingamerica.net/Q-A/KingCrab.htm ja
https://www.thehungrymouse.com/2011/07/09/how-to-cook-king-crab/ sekä
https://www.alaskankingcrab.com/blogs/resources/how-to-cook-alaskan-king-crab.

Suomalaisia ja norjalaisia reseptejä:

kuningasravun valmistusohjeet

 

 

 

 

Lisää tietoa kuningasravusta voit lukea tästä >

Kuningasrapua voit ostaa verkkokaupastamme:

verkkokauppaan

 

Luonnon olosuhteet vaikuttavat poronlihan saatavuuden aikatauluihin

Porotalous toimii luonnonolosuhteiden mukaisesti, voi jopa sanoa että niiden armoilla. Mitä se sitten tarkoittaa käytännössä?

Joudumme verkkokaupassa esimerkiksi asettamaan varauksia tomitusaikatauluille ja niiden pitävyydelle, mikä on varmaankin vierasta elektroniikkaa, vaatteita, työkaluja ym. koko ajan saatavissa olevia tuotteita verkkokaupasta ostamaan tottuneille. Niissähän toimituskin lähtee nopeimmillaan jo tilauspäivänä.

Massatuotantolihoja kuten nautaa, sikaa ja kanaa teurastetaan tasaisesti ympäri vuoden ja niitä on aina saatavissa. Poronliha tulee riistan tavoin markkinoille syksyllä ja alkutalvesta eikä poroerotuksia ja –teurastuksia voida etukäteen vain päättää. Seuraavassa on esimerkkejä yleisimmistä olosuhteiden vaikutuksista. Toivon niiden lisäävän ymmärtämystä porotaloudesta.


Poronlihan toimitusaikatauluihin vaikuttavia tekijöitä

Kesäaikana porot laiduntavat hajallaan metsissä. Pieniä laumoja voi syntyä, mutta ne yleensä myös hajoavat helposti. Yksittäisten porojen kokoaminen yhteen on erittäin työlästä ja hidasta eivätkä näin kerätyt laumat tahdo pysyä koossa. Kun syksyllä pakkaset alkavat, porot kerääntyvät laumoihin uudelleen vaistojensa ohjaamina, lisääntymis- eli rykimäaikaan valmistautuen. Tällöin porojen kokoaminen poroerotusta varten, poromiesten termeillä ilmaistuna ettoaminen on nopeaa ja helppoa. Erotusten aloittaminen on siksi riippuvaista riittävän kylmien säiden tulosta, mitä ei kovin pitkälle etukäteen voi ennustaa.

Mutta koskaan ei voida etukäteen varmasti tietää, paljonko poroja kuhunkin erotukseen saadaan kootuksi eli paljonko lihaa heti sen jälkeen on toimitettavaksi.

Syyskauden aikana säät ovat yleensä kylmiä, mutta joskus myöhemminkin syksyllä kohdalle sattuu suoranainen lämpöaalto. Sen seurauksena porot hajaantuvat taas kuka minnekin ja erotusten pitämiseen saattaa tulla tuntuvakin tauko.

Nykyisin porojen kokoaminen tapahtuu ajan ja työmäärän säästämiseksi kevythelikopteria käyttäen. Myrskyn tai huonon näkyvyyden aikana helikopteri ei voi nousta ilmaan tai sen toiminta on tehottomana epätarkoituksenmukaista. Kun alkutalvesta tulee vähän lunta, mutta se ei riitä peittämään aluskasvillisuutta kokonmaan, maasto on kirjavaa eikä poroja kunnolla havaitse ilmasta käsin. Joskus ettoamista joudutaan lykkäämään, kunnes joko lumi sulaa tai lumipeite kasvaa riittävästi.

Varsinkin silloin, kun säät edellä mainitusti ovat hidastaneet poroerotusten pitämistä, harvoja helikoptereila tarvittaisiin yhtä aikaa monessa paikassa ja aina joku joutuu odottamaan vuoroaan. Päiväkin lyhenee syksyllä nopeasti eikä lentoaikaa ole kuin muutama tunti päivässä.

Pohjoisissa paliskunnissa päivä on joulukuussa jo niin lyhyt, ettei päivänvalo riitä ettoamiseen eikä erotuksiin. Lihan saantiin saattaa tulla tauko.

Jos alkutalvesta pysyvä lumi tulee sulaan maahan, jängät ja vesistöt eivät ehdi jäätyä ja liikuminen niillä voi mönkijöillä ja moottorikelkoilla olla vaikeaa pitkällekin talveen.

Jos alueella on rakkamaastoa, louhikossa moottorikelkoilla pääsee liikkumaan vasta, kun lunta on tullut riittävästi. Joidenkin paliskuntien alueella tällaista maastoa on runsaasti ja ne voivatkin aloittaa poroerotukset huomattavasti monia muita myöhemmin.

Lopuksi on tarpeen todeta, että erityisesti kauden ensimmäisinä viikkoina luonnon olosuhteiden lisäksi toimitusaikatauluja voi venyttää tilausten suuri määrä. Pullonkaulaksi voi muodostua joko lihan riittävä saanti heti ensimmäisistä erotuksista, käsittelykapasiteetti leikkaamossa tai kuljetuskapasiteetti. Vilkkaimpina viikkoina kaikkien tulleiden tilausten toimittaminen yhtä aikaa ei valitettavasti vain ole mahdollista. Tällöin toimitukset tapahtuvat tilausjärjestyksessä ellei asiakas ole ajoissa ilmoittanut meille tilauksensa kiireellisyydestä.

Lue myös luonnon olosuhteiden vaikutuksesta poronlihan laatuun ja kokonaismäärään >

Poronlihan hinta 2018

Poronlihan hinta syksyllä 2018 on samalla tasolla kuin se oli syksyllä 2017. Poronlihan tarjonnan ei arvioida juuri poikkeavan viime vuodesta eli suuria paineita sen enempää hintojen korottamiseen kuin laskemiseenkaan ei näytä olevan.

Poronhoitoalue on laaja, lähes kolmannes Suomen pinta-alasta. On luonnollista, että olosuhteet ja kehitys paliskunnasta toiseen vaihtelevat ja erot voivat olla suuriakin. Tänä syksynä vaikein tilanne on itäisissä palkisissa, sillä niissä vasaprosentti (vasojen määrä suhteessa naarasporoihin) on jäänyt osin hyvinkin alhaiseksi. Vastakohtana ovat ainakin Utsjoen paliskunnat, joiden tilanne näyttää erinomaiselta.

Poronlihan hinnanmuodostus menee kuitenkin niin, että pääosin kaikki seuraavat alkusyksyn neuvotteluissa koko teurasmääränsä kaupasta isojen ostajien kanssa sopineiden paliskuntien saavuttamaa tasoa. Pienjalostuslaitoksilla ja suoramyyjillä voi olla poikkeamaa yleisestä linjasta, mutta yleensä varsin vähän.

Suurin poronlihan jalostaja, ruotsalais-suomalainen Polarica (johon Lapin Liha sulautui jokin vuosi sitten) tuo maahan tuntuvan määrän poronlihaa Siperiasta. Ilman sitä kysyntä ja tarjonta eivät olisi tasapainossa eikä vientiä Pohjoismaiden ulkopuolelle juuri voitaisi harjoittaa. Kuluttajat tekevät sitten omat ratkaisunsa siitä, mitä poroa ja mihin hintaan ostavat.

Deliporon myymät tuotteet näkyvät kaikki hintoineen verkkokaupassa.

 

vertaile hintoja

 

 

 

 

 

verkkokauppaan

 

Pakastetun poronlihan sulattaminen

Pakastetun poronlihan sulattaminen oikealla tavalla tuo meille kysymyksiä varsinkin silloin, kun joku asia ei ole mennyt kohdalleen.

Poronliha tulee riistan tapaan markkinoille varsin lyhyen ajan sisällä syksyllä ja alkutalvesta. Siksi lähes kaikki liha pakastetaan ja myös toimitetaan pakastettuna. Ruoanlaittoa varten liha joudutaan sulattamaan.

Suositeltavat sulatustavat

Yleisin ja suositeltava tapa on sulattaa poronliha hitaasti jääkaapissa omassa vakuumissaan. Hitaassa sulattamisessa lihan solut eivät mene rikki ja liha säilyy mehevänä. Tapa on myös ympäristöystävällinen, sillä isomman lihamäärän sulattamisen aikana jääkaappi ei juuri tarvitse sähköenergiaa. Haittapuolena on sulamisen vaatima pitkähkö aika.

Kun poronlihan käyttöön ei ole osattu varautua ajoissa ja liha täytyy nopeasti saada kypsennettäväksi, sulattaminen tapahtuu parhaiten kylmässä tai ainakin viileässä vedessä lihan omassa avaamattomassa vakuumissa. Lämmön johtuminen on vähän tehokkaampaa eli sulaminen vähän nopeampaa, kun liha on juoksevan veden alla. Ilman vakuumia lihaa ei pidä veteen laittaa seisomaan, laatu kärsii eikä arvokas liha enää ole parhaimmillaan.

Ammattikokit ovat tietysti testanneet, miten hitaasti jääkaapissa ja nopeasti vedessä sulaneen lihan maku eroaa toisistaan. Vastaus on, että makueroa ei voi havaita.

Ei-suositeltavat tavat

Sulattamista huoneenlämmössä ei pidetä suotavana. Lämpöerot lihan pinnalla ja sisällä ovat tuntuvia ja liha on alttiina mikrobien lisääntymiselle.

Missään tapauksessa lihaa ei pidä sulattaa mikroaaltouunissa. Pakastevakuumeissa yleisesti käytettävä muovi ei ole mikronkestävää, joten siitä irtoaa kitkerää makua lihaan eikä siihen irronnut muovikaan ole ihmiselle terveellistä. Liha sulaa myös epätasaisesti, pinta voi jo osin kypsyä vaikka sisus on vielä jäässä. Ja lihasta voi tulla reikäistä. Aivan yhtä huono vaihtoehto olisi lihan sulattaminen mikrossa vakuumista poistettuna.

Jäisenä kypsennykseen?

Useimmille vieraalta tuntuva ajatus lienee lihan paneminen uuniin kypsymään jäisenä. Usein hirven tai muun riistaeläimen näin kypsennettyä paistia on kutsuttu routapaistiksi tai jääpaistiksi. Kypsennystapaa ovat viime aikoina tuoneet esiin joulukinkun tuottajat. Kypsennysaika on todella pitkä ja sitä jatkaa vielä mausteliemessä liottaminen kypsennyksen jälkeen. Lopputulosta sen käyttäjät ylistävät maukkaaksi. Omia kokemuksia minulla ei ole.

Poronlihaa on perinteisesti pantu kypsymään jäisenä porokeittoon, missä se luontevasti sulaakin varsin nopeasti ja kypsyy käytännössä sulan lihan vaatimassa ajassa. Ja lihaa on vuoltu poronkäristyspataan joko jäisenä tai ainakin kohmeisena ties kuinka kauan.

 

verkkokauppaan

Kuningasrapu, kokemuksia käsittelystä

Kuningasravun käsittelystä minulla ei vielä ihan hirveän paljon kokemuksia ole, mutta jonkin verran kuitenkin. Olen laittanut siitä ruokaa useita kertoja ja kuningasrapuun vasta tutustuvalle tai sitä harkitsevalle toivon tästä olevan ainakin vähän apua.

Kuningasravun jalkojen kuoret

Ensimmäisenä tulee mieleen, että ennakko-odotukset ravun jalkojen kuorista menivät uusiksi. Kuoret eivät olekaan kovia vaan varsin pehmeitä ja niitä on helppo leikata sekä kunnon keittiösaksilla että terävällä keittiöveitsellä, vaikkapa juuresveitsellä. Leikkaaminen on vaivatonta olipa jalka raaka tai kypsä. Kuorissa olevia piikkejä kannattaa kunnioittaa ja varoa, niistä voi saada ikäviä haavoja käsiinsä.

Poikkeuksen edellä kerrotusta tekevät saksiraajat, joiden kuori on kovaa ja vaikeasti rikottavissa lihan saamiseksi esiin. Tehtävää helpottavat pähkinäsakset, joilla kuoren saa murretuksi.

Lihan irrotus kuoresta

Norjalaisissa ohjeissa neuvotaan, kuinka liha otetaan ulos kuoren päästä kuorta muuten rikkomatta tai leikkaamalla kuori pitkiltä sivuilta ensin auki. Ensimmäistä tapaa en ole rohjennut vielä kokeillakaan. Kuoren olen leikannut auki joskus ennen kypsentämistä ja joskus sen jälkeen. En ole kokenut tapojen poikkeavan merkittävästi toisistaan. Jos keitän jalat, avaan jatkossa kuoren sen jälkeen. Jos panen jalat grilliin tai uuniin, avaan kuoren ensin.

Ongelmaksi olen kokenut sekä lihan ollessa raakaa että kypsennettyä sen, että liha on aika vaikeaa saada koko pituudeltaan irti kuoresta ehjänä ja kauniina kuten ammattilaisten ottamissa kuvissa. Liha kun tuntuu olevan tiukasti kiinni kuoressa. Eipä tuo ole suuresti haitannut, sillä annos on näyttänyt herkulliselta silloinkin, kun ravun jalkaliha on ollut punaisen ja valkoisen mosaiikkia. Ja ulkonäkö vain paranee, kun annokseen lisätään jotain vihreää.

kuningasrapuleipiä

Kysyin neuvoa lihan irrottamiseen arvostetulta kalakokilta Jarmo Vähä-Savolta. Onnistuminen vaatii kapeakärkisellä, terävällä veitsellä varovaista ja kärsivällistä irrottamista, erityisesti nivelten kohdalta. Naurahtaen Jarmo neuvoi puolileikillään vielä toisenkin konstin: leikkaa jalan kuori pitkittäin auki ja tarjoa rapu siinä kuoren osassa, jossa se on kiinni. Anna syöjien itse irrottaa liha, kokonaisena tai palasina.

Pari kertaa minulle on sattunut sellainen unohdus, että lustopiikki on jäänyt poistamatta. Kun olen lihaa leikannut annosta varten, lustopiikki on aiheuttanut lihan turhaa repeämistä.. Vahinko on tosin ollut vain kosmeettista. Lustopiikki on niin iso ja niin pehmeä, että sen huomaa viimeistään silloin, kun se joutuu suuhun eikä se silloinkaan aiheuta mitään vaaraa.

Ravun jalkojen lihan ja kuorien suhde

Minua on kiinnostanut, paljonko rapupaketin yhdessä kilossa on ravun lihaa ja paljonko kuorta. Olen punninnut keittämäni määrän kokonaisena ja sitten jäljelle jääneet kuoret lihan syömisen jälkeen. Otokseni ei ole laaja eikä minulla ole ollut kovin isokokoisten rapujen jalkoja mitattavana, mutta kaikkien kolmen pakettiversion ja eri mittausten tulokset ovat mahtuneet rajoihin lihaa 67-75 %, kuoret 25-33 %. Mittaamatta sanoisin näppituntumana, että kokonaisessa kalassa lihan ja ruotojen suhde sekä monessa luullisessa lihassa lihan ja luiden suhde on varsin saman tapainen.

Lue kuningasravun käsittelyohjeet >

Lue lisää kuningasravusta >

 

 

kuningasravun valmistusohjeet

Kuningasravun lajit ja esiintymisalueet

Jokin aika sitten näin televisiossa luonto-ohjelman Patagoniasta. Yllätyksekseni ohjelmassa näytettiin kuningasravun pyytämistä. Sain siitä kimmokkeen selvittää lisää kuningasravun alueellista esiintymistä. Ensimmäisenä opin, että kuningasrapuja on noin 40 eri lajia! Toisena, että niitä löytyy monelta puolelta maapalloa.

Meillä tuttu kuningasrapu, toiselta nimeltään kamtsatkanrapu, on lähtöisin Kamtsatkan niemimaan vesiltä. Eli Beringin mereltä Tyynen Valtameren pohjoisosista. Venäläiset siirsivät 1960-luvulla rapua Barentsin merelle, Muurmanskin vuonon alueelle parantaakseen ja monipuolistaakseen tämän alueen kalastuksen tuotantoa. Kuningasravulla ei ollut alueella luonnollisia vihollisia ja se sopeutui olosuhteisiin hyvin sekä lähti leviämään rannikkoa myöten sekä itään että länteen. Norjan vesille Varangin vuonoon se saapui 1977. Saaliseläimenä vieraslaji kuningasrapu on hyödyllinen, mutta se muuttaa Jäämeren ekolsysteemiä arveluttavasti syömällä asuinalueeltaan merenpohjan lähes tyhjäksi.

Beringin meren alueella laji on luonnollisesti levinnyt myös itään päin eli Alaskan vesille, missä se on erittain merkittävä saaliseläimenä. Rapu tunnetaan siellä ja laajalti muuallakin nimillä Alaskan kuningasrapu ja punainen kuningasrapu. Ravun pyynti syystalvella Alaskan myrskyisillä merillä  on yksi Yhdysvaltojen vaarallisimmista ammateista. Kalastajia menehtyy joka vuosi hukkumalla, hypotermiaan tai onnettomuuksissa. Kalastajia näyttä kuitenkin riittävän, sillä ansiot ovat hyvät.

Alaskan vesillä asustaa kolme muutakin kuningasrapulajia. Punaisen jälkeen toiseksi tärkein on sininen kuningasrapu, joka on keskimäärin jopa punaista suurempi kooltaan. Sen kanta romahti kuitenkin 1980-luvulla ja sitä saadaan nykyisin vain sivutuotteena punaista kuningasrapua pyydettäessä. Sininen kuningasrapu on tunnettu erittäin suurista saksistaan.

Kolmas laji on nimeltään kultainen kuiningasrapu eli ruskea kuningasrapu. Se on selvästi pienempi kuin kaksi edellä mainittua ja siinä on suhteessa vähemmän lihaa, jonka maku on hieman makeampi kuin punaisen ja sinisen ravun. Neljäs laji on edellistäkin selvästi pienempi helakanpunainen kuningasrapu (scarlet king grab), jonka liha on kaikkein makeinta. Tällä lajilla ei juuri ole kaupallista merkitystä.

Punainen kuningasrapu on levinnyt myös Kamtsatkan niemimaan länsipuolelle Ohotan merelle ja siitä etelään Japanin merelle, mutta näillä alueilla pyyntimäärät eivät ole kovin suuria.

Alussa mainitussa ohjelmassa näkemäni rapu on mitä ilmeisimmin Perun kuningasrapu. Sen esiintymisalue ulottuu Amerikan mantereen eteläpuolelta länsirannikkoa pitkin aina Kaliforniaan asti. Sillä on vaihtelevaa kaupallista merkitystä koko rannikon mitalla.

Eteläinen kuningasrapu on eteläisen jäämeren länsialueella tulokaslaji, joka mahdollisesti on myös sieltä lähtöisin. Tiedemiehet pitävät luultavana sen väistymistä aikanaan pohjoisemmaksi veden lämpötilan laskettua liian kylmäksi. Ilmastomuutoksen ja meren lämpötilan noustua, vaikka vielä marginaalisesti, sen arvellaan palanneen etelämmäksi syvänteisiin. Se leviää lähes räjähdyksenomaisesti ja syö alueeltaan lähes kaiken elollisen, kasvit ja eläimet. Koska noissa kylmissä vesissä ei ole pitkiin aikoihin esiintynyt suuria petoja, lajisto on kehittynyt hyvin monimuotoiseksi, mutta on nyt vakavasti uhattuna. Kun eteläinen kuningasrapu elää syvällä ja hyvin kylmässä vedessä, se ei ainakaan toistaiseksi ole merkittävä saaliseläin ihmiselle.

Suurimmat kuningasrapusaaliit saadaan Alaskan ja Venäjän merialueilta. Suurimpia kulutusalueita ovat USA ja Aasia, niiden perässä tulee Eurooppa.

Poronkäristyslihasta monenlaisia ruokia

Oletko koskaan tullut ajatelleeksi, että voit tehdä poronkäristyslihasta monenlaisia ruokia? Poronkäristyslihalla  tarkoitan tässä  valmiiksi siivuttua, poronkäristyksen valmistamiseen tarkoitettua poronlihaa.

Monikäyttöisyyttä tukee käristyslihan verraten tasalaatuinen koostumus ja ohuista siivuista koostuva rakenne. Lihamäärä on helppo annostella ja liha kypsyy nopeammin kuin suurina paloina. Eroja toki löytyy eri leikkaamoiden tuotteiden välillä johtuen muun muassa käytetystä lihasta ja siivujen paksuudesta.

Poronkäristyksiäkin tehdään monella tavalla. Perinteinen poronkäristys ja pottuvoi lienee yleisin lähtökohta, mutta paistamiseen käytetty rasva, haudutusaika, maustaminen ja erilaiset lisäkkeet tarjoavat mahdollisuuden erilaisiin lopputuloksiin. On ehkä syytä kerrata, että poronkäristykseen pätee sama kuin kaikkiin muihinkin ruokiin: hyvä ateria tulee vain hyvistä raaka-aineista. Jos etsit vain halvinta tai helppotöisiä eineksiä, et todennäköisesti saa parasta.

Poronkäristysten lisäksi käristyslihaa voi käyttää moniin muihinkin ruokalajeihin, mikä tekee siitä yllättävänkin monikäyttöisen raaka-aineen.

Porokeittoon käytetään yleensä keittolihaa luineen. Mutta jos kokista tuntuu, vaikka keiton kypsymisen lähestyessä, että lihaa ei ole tarpeeksi, käristyslihan lisäämisellä voi pelastaa tilanteen. Tai jos käytettävissä on vain niukkalihaisia poron keittoluita, käristysliha on yksi hyvä vaihtoehto keiton lihaisuuden aikaansaamiseksi. Tietysti käristysliha voi olla ainoakin liha keitossa, reseptejä niihinkin löytyy.

Pataruoissa on samanlainen tilanne, perusliha niissä on paisti, luullinen tai luuton. Mutta jos jostain syystä lihan osuus näyttää jäävän liian pieneksi, sitä voi kätevästi kasvattaa käristyslihalla. Maistuvaa pataruokaa saa myös, vieläpä varsin nopeasti, käyttämällä siinä pelkästään poronkäristyslihaa.

Lihakastikkeen voi helposti tehdä käristyslihasta. Muita mahdollisia pääruokia ovat vaikka omeletit, pastat ja risotot.

Viime vuosina ovat kasvavaa suosiota saaneet pikkuruoat kuten crepit, pizzat, tortillat, wrapit ja piiraat. Niissä on alun perin käytetty jotain muuta lihaa, mutta mukavia uusia makuelämyksiä niihin saa poronlihalla. Ne ovat monesti myös melko helppoja valmistaa.

Eikä kaikkea ole vielä keksitty! Pane luovuutesi likoon! Kokeile rohkeasti omia ideoitasi, mikään ei ole sen hauskempaa ruoanlaitossa. Ja jos löydät jotain todella hienoa, jaa se meidän kaikkien poronlihan ystävien kanssa!

Lue lisää poronkäristyslihasta >

Lue lisää poronkäristyksestä ruokana >

Poronkäristyslihareseptejä

Poronkäristysliha

 

Hyvä poronkäristysliha on hyvän poronkäristyksen ehdoton perusedellytys.

MISTÄ LIHASTA PORONKÄRISTYS VOIDAAN TEHDÄ

Alun perin käristystä on tehty mistä tahansa poronlihasta. Ruoanlaittotapojen kehittyessä ja monipuolistuessa liha on alettu valita valmistustavan mukaan ja käristykseenkin on yhä useammin valittu siihen parhaiksi havaittuja ruhonosia.

Monien mielestä nopeasti kypsyvä ja takuumurea paisti on paras käristyksen raaka-aine. Paistikäristyksen maineeseen saattaa tosin vaikuttaa se, että pyrkiessään mahdollisimman edulliseen hintaan osa tuottajista on tarjonnut käristyslihaksi lähes kaikenlaista lihaa paksuine kalvoineenkin ja ero paistilihaan on ollut silmiinpistävä. Paistikäristyksen maku on aika mieto ja pidempään haudutettuna se helposti murenee pieneksi silpuksi.

Poromiehet itse ovat hyvin pitkään kypsentäneet paistin paistina ja mieluusti vuolleet lapaa käristyslihaksi. Monille Lapissa liikkuneille lapakäristys on tullut tutuksi laadukkaana ruokana, joka on myös edullisempaa kuin paistikäristys. Lavassa ei ole paksuja kalvoja, mutta hiukan ohuita kuitenkin samoin kuin hiukan rasvaa. Nämä antavat lihaan makua.

Kun raavaiden porojen sijasta suurin osa teurastettavista poroista on nykyisin vasoja, poromiehet ovat alkaneet lisätä lapaan muitakin etupään lihoja: etuselkää, rintaa, kylkeä, etupotkaa jne. Etupään lihojen rasvat ja ohuet kalvot antavat lihalle maukkaan maun ja sopivasti purtavan suutuntuman. Liha ei murene pidemmässäkään haudutuksessa. Tämä on se poronkäristysliha, jota poromiehet itse nykyään syövät, ja jota he ylpeinä tarjoavat parhaille vierailleenkin. Myös parhaat ravintolat eri puolilla Lappia käyttävät juuri tätä käristyslihaa.

Maultaan yhtä hyvää, mutta hiukan enemmän rasvaa sisältävää ja hinnaltaan edullisempaa käristyslihaa saadaan jättämällä lapa pois ja käyttämällä pelkästään vasan etupään lihoja. Syötävää käristystä saa toki muistakin ruhonosista. Erinomaista tulee vaikka potkasta tai kylkirullasta.

Tavanomaisen lihan lisäksi käristystä voi tehdä myös vasan maksasta sekä sydämestä. Kummassakin on selvästi erilainen maku kuin normaalissa lihassa ja selvä enemmistö maistelleista on sanonut näistä pitäneensä.

KÄRISTYSLIHAN SIIVUAMINEN

Paitsi marketeista, valmiiksi siivuttua poronkäristyslihaa saa useimmilta pienjalostajilta. Tämän joukon parhaimmistolta Deliporokin lihansa hankkii. Laadukas käristysliha leikataan yleensä 1–2 mm paksuiseksi, ja se on valmista käytettäväksi sellaisenaan. Liha voidaan laittaa pannulle kohmeisena (jopa jäisenä, mitä emme kuitenkaan suosittele epätasaisen ruskistumisen vuoksi) tai täysin sulaneena.

Käristysliha voidaan myös leikata jäätyneestä/kohmeisesta lihasta itse. Lihan soveliaimmaksi siivutuslämpötilaksi on mitattu -6 °C, jolloin liha ei enää ole umpijäässä vaan kohmeinen. Toisin sanoen lihan sulaminen on alkanut, mutta se vielä varsin kovaa. Omaan havaintoon kannattaa luottaa, asteluku on enemmänkin ammattilaisia varten. Leikkaamiseen tarvitaan terävä keittiöveitsi tai puukko. Terävä on tärkeä sana. Leikatessa toteaa helposti, onko liha vielä liian jäässä – jolloin leikkaaminen on raskasta – tai onko se jo turhankin paljon sulanut. Tällöin ohuita siivuja ei enää tahdo saada vaan tulee helposti paksuja klimppejä.

Jotkut ohutta siivua haluavat leikkavat mielestään liian paksuksi siivutetusta käristylihasta ohuita siivuja poikkisuuntaan tai vinottain.

VALMIIT JA NOPEAT PORONKÄRISTYKSET, SÄILYKKEET, RIISTAKÄRISTYKSET – PIDÄ VARASI!

Ruoanlaiton nopeuttamiseksi ja helpottamiseksi poronkäristystäkin on tehty sekä valmiiksi että puolivalmiiksi tuotteeksi. Tällöin on jouduttu tekemään kompromissi käristyksen maun suhteen verrattuna tuoreesta lihasta valmistettuun ruokaan. Kannattaa myös tutkia pakkausmerkinnöistä, paljonko hinnalla saa itse lihaa ja paljonko valmisteeseen sisältyy suolavettä.

Poronkäristystä saa myös purkitettuna täyssäilykkeenä. Senkin maku poikkeaa varsin paljon aidosta, tuoreesta poronlihasta valmistetusta käristyksestä. Toki tuote tarjoaa ulkomailla asuville mahdollisuuden hankkia käristystä ja puolustaa siksi paikkaansa.

Markkinoilla on poronkäristyslihan tapaista lihaa tarjolla mm. riistakäristyksen, tunturikäristyksen ja metsästäjänkäristyksen nimellä. Osa tuotteista on kokonaan valmistettu tarhatusta uusiseelantilaisesta saksanhirvestä, osassa joukkoon on lisätty hirven ja/tai poronlihaa. Saksanhirven liha on hinnaltaan edullista, mutta ei suinkaan maultaan poronlihan veroista.

Sherryä poron kanssa

Poron kanssa ruokajuomaksi käy viini. Tai olut. Tai vesi. Mutta että sherry?

Espanjassa tapaksien palan painikkeena on yleisesti viinin lisäksi myös sherry, olipa tapakset tehty sitten meren elävistä tai lihasta.

Maailman johtaviin juomataloihin lukeutuvan Pernod Ricardin kanssa yhteistyötä tekevä Andalusian auringossa -kirjan ja -ruokablogin kirjoittaja Ariela Säkkinen sai tehtäväkseen järjestää syyskuun lopussa median edustajille sherrytastingin. Tilaisuuteen osallistuisi myös erään sherrytalon edustaja. Ariela päätti sherryn ystävänä tarjota jotain vähän erikoisempaa ja yhdistää suomalaisia makuja, erityisesti savustettua lihaa sherryn kanssa.

Ariela kertoi meiltä hankkimiensa tuotteiden olleen tasting-pöydässä paitsi yllätyksen, myös suuren hitin. Näin hän kirjoitti tilaisuudesta seuraavana päivänä:

”Eilen johdatettiin Helsingissä lehdistön ja blogien edustajia löytöretkelle sherryn ja ruoan maailmaan. Kaikkihan tietävät, että kyllähän se sherry tapaksien kaverina viihtyy, mutta onko sinulla tullut koskaan mieleen tullut yhdistää sitä riistaan :-o?

Kyllä muuten toimii! Hyvä nyrkkisääntö on, että mitä tummempi ja riistaisempi liha, sitä tummemmasta sherrystä se tykkää.

Illan osanottajat hurmaantuivat kylmäsavuporopaististamme ja hirvisalamistamme, joiden kanssa suosikiksi nousi Valdespinon puolimakea Oloroso Blend Medium.”

Tässä on mainio vinkki alkupalatarjoiluksi, joka varmasti yllättää ruokavieraasi. Positiivisesti. Ja Markus Maulavirran reseptejä maistuville alkupaloille löydät tästä >

Poronlihan hinta 2017

Poronlihan hinta 2017 on tavalliseen tapaan riippuvainen poronlihan saatavuudesta.

Olosuhteet poronhoitoalueen eri osissa ovat tänä vuonna poikenneet jopa tavanomaista enemmänkin toisistaan. Joillakin alueilla on suorastaan vasakato, toisessa ääripäässä olevilla taas oikein hyvä vasavuosi. Ennuste on, että kaiken kaikkiaan poronlihaa tulee markkinoille viime vuotista vähemmän.

Hintakehitys on epäyhtenäinen. Hyvin lihaa tuottavilla alueilla lihan hinta näyttäisi pysyvän viime vuotisella tasolla, kun taas lihamäärän niukkuus on nostanut hintoja toisaalla, joskin varsin maltillisesti.

Luusta keitetty liemi on terveyspommi

Olen ”aina” tiennyt, että paras lihakeitto syntyy luullisesta lihasta sitä pitkään keittämällä. Ja että paras liharuoan kastike syntyy niin ikään luista lientä pitkään keittämällä. Erityisen mieluisaa minulle on aina ollut hitaasti ja kauan padassa haudutettu luullinen liha kuten potka.

Uusi näkökulma avautui hyvän ystäväni äskettäin lähettämästä linkistä artikkeliin, jossa esitettiin käytännön havaintojen ja viimeaikaisten tutkimusten perusteella luusta keitetyllä liemellä olevan myös monia merkittäviä vaikutuksia elimistömme terveydelle ja hyvinvoinnille.

Lihasta ja luista keitetty ruoka on ollut tärkeänä osana ravintoa monessa alkuperäiskulttuurissa ja vanhimmat todisteet tästä ovat yli 20 000 vuoden takaa. Eri puolilla maailmaa luulientä on myös käytetty lääkkeenä vaivoihin ja niiden ehkäisyyn jo kauan sitten.

Hyödyllisiä luusta keitetyn liemen ainesosia ovat monet elimistölle tärkeät aminohapot kuten kollageeni, gelatiini, glukosamiinit, glysiini, proliini ja glutamiini. Lisäksi luissa on monia mineraaleja. Luuytimessä on jopa kahta eri kollageenia. Erityisen tärkeitä nämä ainesosat ovat lihasten, luiden, rustojen, nivelten ja nivelsiteiden kehittymiselle ja uusiutumiselle.

Artikkelissa esitellään luuliemen monia vaikutusalueita kuten ihon terveys, metabolinen oireyhtymä, verenkiertoelimet, lihakset ja suorituskyky, luut ja nivelet, keskikehon terveys, ruoansulatus, eräiden myrkkyjen eliminointi, maksa ja munuaiset, silmien terveys, aivojen hyvinvointi, mieliala, nukkuminen ja immuunijärjestelmä.

Asiasta enemmän kiinnostuneet voivat lukea amerikkalaisen Chris Kesserin artikkelin The Bountyful Benefits of Bone Broth: a Comprehensive Guide osoitteessa https://chriskresser.com/the-bountiful-benefits-of-bone-broth-a-comprehensive-guide/.

Deliporon myy kilon erissä keittolihaa luineen, minkä lisäksi sekä puolen vasan että etu- ja takaneljännespaketeissa on keittoluita sekä muutakin keittoihin käyvää, kuten kaula- ja potkakiekkoja.

Uunissa ja ehkä erityisesti padassa kypsennettävää luullista lihaa on eri paketeissa lapa luullisena, putkiluupaisti, kaulakiekot sekä potkakiekot. Potkakiekkoja myydään myös erikseen kilon erinä.

Porokastike on poronluusta tuntikausia keitetty ja sitten juureksilla sekä mausteilla täydennetty liemi, aivan Kesserin artikkelissaan kuvaama terveyspommi valmiina tuotteena.

Poron sisäelimet – kieli, maksa, munuaiset, sydän

Poron sisäelimet kieli, maksa, munuaiset ja sydän ovat kulinaristien suosiossa. Niillä on maun lisäksi myös terveellisiä ominaisuuksia, mutta niiden syömisessä on myös ymmärrettävä noudattaa kohtuutta.

Poron kieli

Kieli on poron rasvaisin osa ja osin siksi erittäin maukas. Se vaatii varsin pitkän kypsennysajan. Keittämisen lisäksi kieltä voidaan savustaa, mutta todella onnistunutta savukieltä saa harvoin.

Kieli voidaan keittämisen jälkeen kuoria ja käsittääkseni suurin osa ihmisistä suosii sitä. Osa on kuitenkin sitä mieltä, että kuori on olennainen osa makunautintoa.

Poron kieli sopii hyvin alkupalaksi ja myös leikkeleeksi. Lienee yleisempää tarjota poron kieltä kylmänä kuin lämpimänä. Kieltä käytetään myös osana annosta, jossa on muutakin poronlihaa.

Deliporo myy poron kieltä 5 kpl erissä.

Lopuksi kevennys. Mitä on poron kieli englanniksi? Tietysti poro language.

Poronkielireseptejä näet tästä >

Poron maksa

Maksan ystäville poronvasan maksa on erityisesti mieleen. Se kypsyy nopeasti joko grillissä tai paistinpannulla ja kannattaa ehdottomasti jättää punertavaksi eikä ylikypsentää. Toinen vaihtoehto on sitten reilu, pitkäaikainen kypsennys esimerkiksi padassa.

Erinomaisen maun lisäksi maksassa on runsaasti A-vitamiinia ja rautaa. A-vitamiini on rasvaliukoinen vitamiini, jota ei kehity elimistössä vaan se on saatava ulkopuolelta. Elimistö tarvitsee sitä riittävän määrän, mutta liikamäärä on pahaksi.

Poron ja hirven maksaan kerääntyy teollisuuden päästöistä syntynyttä dioksiinia, joka on hitaasti hajoava ja haitallinen yhdiste. Eniten meillä puhutaan dioksiinista kuitenkin Itämeren lohen, taimenen ja silakan yhteydessä. Kalojen dioksiinipitoisuudet voivat ylittää EU:n asettamat enimmäisrajat, mutta Suomella ja Ruotsilla on erivapaus niiden käyttämiseksi ravintona ehdolla, että kuluttajille esitetään selvät suositukset noiden kalojen syömisen  enimmäismäärästä. Suuria pitoisuuksia on kertynyt isokokoisiin silakoihin, joiden sijasta neuvotaan mieluummin syömään pienikokoisia kaloja.

Toinen poron ja hirven maksaan kertyvä haitallinen aine on kadmiun, sinkinsukuinen luonnossa esiintyvä myrkyllinen raskasmetalli. Sekin poistuu elimistöstä hitaasti, mistä syystä liikamäärän saamista on syytä välttää.

Maksan ystäville annamme Eviran informaation pohjalta pari neuvoa, joita noudattamalla edellä mainittujen haitallisten aineiden kertymisen pitäisi pysyä terveyttä haittaavan tason alapuolella.
1. Syö vain vasan, älä raavaan poron maksaa. Deliporo myy vain vasan maksaa.
2. Älä syö vasan maksaakaan liian usein. Jos rajoitat sen neljään syömiskertaan vuodessa, vaaraa ei pitäisi olla.

Poron maksan ja munuaisten reseptejä voit katsoa tästä >

Poron munuaiset

Vasan munuaiset ovat kooltaan pieniä eikä niillä ole ollut juurikaan kysyntää. Tuote ei ole vakiovalikoimassamme, mutta syksyllä poroerotusten aikaan voimme sitä erikoistilauksesta toimittaa.

Munuaisiin pätee suurin piirtein sama, mitä edellä on kirjoitettu maksasta. Kypsentäminen, haitalliset aineet ja syömäsuositukset pätevät myös munuaiseen.

Poron sydän

Poron sydän on tiheäsyinen ja kiinteä lihas. Sen maku on omaperäinen ja suutuntuma muista lihaksista selvästi poikkeava. Sydän voidaan grillata nopeasti, mutta se vaatii keitettäessä varsin pitkän kypsennyksen. Ilmakuivattu sydän on myös perinteinen Lapin herkku. Deliporon valikoimassa kuivattua sydäntä ei ole kuivausvaiheen riskialttiuden vuoksi.

Sydän sopii leikkeleeksi sellaisenaan ja myös lisättäväksi patoihin, höystöihin, keittoihin, muhennoksiin ja kastikkeisiin.

Deliporo myy poron sydäntä kolmen sydämen pakettina.

Resepti poron sydämelle löytyy tästä >

 

Poron lapa

Poromiehet ovat wanhoina hywinä aikoina suosineet poronkäristyksen raaka-aineena lapaa. Siitä on ollut helppo vuolla siivuja käristykseen niin maastossa kuin kotikeittiössäkin.

Poron lapa on maukas ja monikäyttöinen ruhonosa ruoanlaitossa. Se sopii käristyksen lisäksi esimerkiksi pataruokiin ja keittoihin. Nimitys lapapaisti kertoo, että sitä voidaan käyttää myös paistin tapaan. Lavassa on enemmän kalvoa kuin paistissa ja siksi sen kypsennysaika on pidempi kuin paistin. Käristyslihassa tämä tarkoittaa myös, että lapa kestää murenematta selvästi pidempää haudutusta kuin paistiliha. Ja kalvothan antavat myös makua.

Nykyisin monet kotikokit suosivat luutonta lihaa sen helpon käsiteltävyyden vuoksi. Kulinaristeille on kuitenkin tyypillistä arvostaa luullista lihaa ja silloin samalla pitkäaikaista haudutusta alhaisessa lämpötilassa, jolloin luusta saadaan lihaan lisää makua. Poronlihan tuottajista osa leikkaa lavan luuttomaksi, osa toimittaa lavan luullisena. Deliporon lihantoimittaja on valinnut jälkimmäisen leikkaustavan: puolen vasan sekä etuneljännespaketissa poron lapa on luullisena. Valinta on tehty, että luullista lihaa olisi paketeissa riittävästi sitä haluaville. Lavastahan on kotioloissakin varsin helppo leikata luu pois, jos sitä nimenomaan haluaa.

Lapareseptejä löydät tästä >

Työelämän hyvinvointi ja palkitseminen motivoinnin välineenä

Työelämän hyvinvointi yrityksessä kokonaisuutena voidaan mitata ja ilmaista indeksillä 0-100 %. Lisäksi pystytään mittaamaan indeksiin vaikuttavia osa-alueita.

Professori Marko Kesti, Lapin yliopiston työelämän laatuun keskittyneen tutkimusryhmän johtaja kertoo havaintonaan suomalaisten yritysten keskimääräisen indeksin olevan noin 60 %. Se on hänen mukaansa osoitus huomattavasta tuottavuuspotentiaalista. Mittaamista ja sen pohjalla tehtävää kehityskonsultointia tekee ainakin Kestin kumppaneineen perustama yhtiö Mcompetence Oy www.mcompetence.fi.

Kestin mukaan olemme Suomessa hyviä työturvallisuuden ylläpitämisessä ja melko hyviä työn perustehtävien järjestämisessä.

Parantamisen varaa löytyy henkilöstön motivoinnissa ja innovatiivisuuden hyödyntämisessä. Palkitsemiskäytäntöjä ei Kestin mukaan käytetä motivaatiokeinoina riittävästi eikä monipuolisesti. Käyttöön pitäisi ilmeisesti ottaa lisää motivoivia palkitsemismuotoja.

Työelämän hyvinvointi ja sen vaikutus yrityksen tuottavuuteen

Työelämän hyvinvointi eli työelämän laatu ja sen vaikutus yrityksen tuottavuuteen ja kannattavuuteen on monimutkainen asia. Sen mittaaminen vaatii monitieteellistä lähestymistä, käyttäytymistieteiden ja taloustieteiden yhdistämistä. Lapin yliopistossa on tehty kansainvälisesti uraauurtavaa työtä professori Marko Kestin johdolla ja saatu sekä tieteellisesti todennettuja tutkimustuloksia että lukuisissa yrityksissä käytännössä toimivaksi havaittuja mittaustuloksia. Saatavilla tuloksilla voidaan sekä selittää henkilöstön suorituskyvyn vaikutusta yrityksen toteutuneeseen tulokseen että ennakoida suunniteltujen kehitystoimenpiteiden vaikutusta siihen.

Työelämän laadun mittaamiseksi henkilöstön hyvinvointikyselyn pohjalta on kehitetty indeksi, jonka osina ovat itsearvostustekijät
-fyysinen turvallisuus ja emotionaalinen turvallisuus
-päämäärät ja luovuus
-yhteenkuuluvuus ja identiteetti.

Nopea, helppo ja havainnollinen tie saada käsitys kehitetyistä työkaluista on katsoa kaksi lyhyttä videoa:

Työelämän laadun indeksi
Opetusvideo henkilöstötuottavuusteoriasta

https://www.youtube.com/watch?v=0xYMqNcxv1Y  4 min 11 sek

Jos ensimmäinen video aluksi tuntuu yritysmaailmassa työskentelevälle kovin teoreettiselta, katsomista loppuun asti voin kuitenkin lämpimästi suositella, sillä lopputulos eli uusi mittaustyökalu on varsin helposti ymmärrettävä ja looginen.

Tästä jatkan piakkoin.

Mäti, herrojen herkku

Suomalainen siian ja muikun mäti vetävät täysin vertoja sammen mädille eli kaviaarille. Näin sanoi mielipiteenään Samppanja-kirjan tekijä Jukka Sinivirta kertoessaan eräässä tilaisuudessa samppanjan ja kaviaarin historiasta kuninkaallisten herkkuna. Pienemmästä jyväkoosta johtuen suutuntuma ei ole identtinen kaviaarin kanssa, mutta maussa oma mätimme ei häviä kaviaarille yhtään eikä siitä tarvitse maksaa huippukallista hintaa.

Siian ja muikun ohella yleisiä mätikaloja ovat made ja kirjolohi. Onpa Suomessa toiminnassa kaksi laitosta, joissa tuotetaan sammen kaviaaria. Lohenkalastajat syövät ainakin itse lohen mätiä ja silakan mätiä näkee joskus harvoin kalatiskeillä. Hauen, ahvenen ja muiden kotoisten kalojen mädit ovat minulle ruokana tuntemattomia. Ulkomailta meille tuodaan havaintojeni mukaan ainakin siian mätiä Kanadasta ja pienessä määrin turskan mätiä Norjasta.

Mäti syödään yleisimmin miedosti suolattuna ja usein sipuliin sekoitettuna sekä mustapippurilla maustettuna paahtoleivän tai blinien kanssa. Kermaa tai smetanaa käytetään makua pyöristämässä. Kaupasta olen saanut mädillä maustettua silliä. Punalihaisten itse pyydettyjen kalojen mätiä olen syönyt myös keitettynä, samoin ravun mätiä.

Vanha kevennys kertoo, että ”alkupalat olivat mätiä”. Varmaan muitakin sanaleikkejä mädin ympärillä on olemassa. Mäti kuuluu arvostetuimpien kylmien alkupalojen joukkoon sekä meillä että muualla. Se sopii juhlapöytään, mutta kotioloissa sitä kyllä syödään arkenakin, varsinkin kalastavien perheissä. Mätiä kannattaa kokeilla myös uuniperunan täytteenä.

Tämä naaraskalojen tuottama munamassa säilyy hyvin pakastettuna, mutta sulatuksen jälkeen se kannattaa käyttää parin päivän sisällä. Kerran sulatettua mätiä ei ole syytä pakastaa uudelleen, ettei sen mehevyys katoa. Usein mäti on valmiiksi suolattua, kun se purkitetaan ja pakastetaan. Kun osa syöjistä haluaa mätinsä niukasti ja toinen osa reilusti suolattuna, osa kalastajista pakkaa mädin ilman suolaa ettei se ole ”aina väärin suolattua”.

Kun Deliporossa lähdimme laajentamaan tuotevalikoimaa poronlihasta muihin arktisiin herkkuihin, mäti kuului itsestään selvänä valintoihin. Puhdasvetisen Inarijärven siian mätiä saimme hankituksi, mutta tänä syksynä sen pariksi ajateltua muikun mätiä ei juuri ollut saatavissa. Katsomme tilannetta vuoden kuluttua uudelleen.

Jos kaviaari on kuninkaallisten herkku, mäti on herrojen herkku, mutta sopii myös kaikkien meidän suomalaisten herkuksi.

 

 

Kuningasrapu, Jäämeren uusin herkku

Norja on Euroopan tärkeimpiä kalastusvaltioita. Sen sillilaivasto tuottaa maan suurimman saaliin rahassa mitattuna ja turska sekä sei ovat myös suurimpien listan kärkipaikoilla. Lohen merikasvatuksessa norjalaiset yhtiöt ovat maailmanmarkkinoiden valtiaita. Kalastusta harjoitetaan koko rannikon mitalla ja lisäksi Lofoottien sekä muiden saarten vesillä. Uusin tulokas saaliskalojen ja -äyriäisten joukossa on kuningasrapu.

kuningasrapouPohjoisimmassa Norjassa Varangin vuonon kalastajien verkkoihin ilmestyi vuonna 1977 uusia, isoja otuksia, joita ei heti tunnistettu ja jotka herättivät henkiin vanhat tarinat merihirviöistä. Kookkaat äyriäiset osoittautuivat olevan kuningasrapuja, jotka eivät olleet Jäämeren tyypillisiä asukkeja. Tyynen valtameren pohjoisosien äyriäiset olivatkin neuvostoliittolaisten 1960-luvulta lähtien Kuolanvuonon edustalle Muurmanskin lähistölle siirtoistuttamia tulokkaita. Näiden kuningasrapujen alkuperä oli Kamtsatkan niemimaan rannikolla ja niitä on kutsuttu myös kamtsatkanravuiksi. Tavoitteena siirroilla oli monipuolistaa Barentsin meren kalastajien saaliita ja lisätä sinne arvokas uusi laji.

Kuningasrapu lähti leviämään istutuspaikoiltaan sekä itään että länteen. Lännessä alueen laajentuminen Varangin vuonoon kesti yli kymmenen vuotta ja tämä vesialue on osoittautunut lajille suotuisaksi. Tulokas osoittautui hyvänmakuiseksi ja sille alkoi löytyä markkinoita, aluksi tosin enimmäkseen Japanista ja Yhdysvalloista. Tämä yhdessä lajin lisääntymisen kanssa on tehnyt siitä koko ajan tärkeämmän saaliin vuonon kalastajille. Niin lukemattomien kokkien kuin maallikoidenkin mielestä kuningasrapu on tällä hetkellä suurinta herkkua, mitä Jäämeri tarjoaa.

Ei niin paljon hyvää ettei jotain pahaakin. Kuningasrapu sotkee perinteisiä pyydyksiä kuten trooleja ja verkkoja sekä syö kaloja siimapyydyksistä. Tilanne on ristiriitainen, sillä Norjassa pyritään yhtä aikaa edistämään kuningasravun pyyntiä ja hillitsemään vahingollisen vieraslajin leviämistä. Rapuhan syö pohjasta lähes kaiken löytämänsä ja siten muuttaa sen elinympäristöä.

Kuningasrapu on jatkanut leviämistään länteen päin ja ohittanut Nordkappin jo muutama vuosi sitten. Norjassa arvuutellaan jo, milloin kanta saavuttaa Oslon vuonon, mutta siihen tulee menemään kyllä melkoisen pitkä aika. Maassa käydään osin tunteikastakin keskustelua suhtautumisesta lajiin.

Suurimpiin äyriäisiin kuuluva kuningasrapu voi kasvaa jopa 15 kg painavaksi ja sen jalat yli metrin mittaisiksi. Valtaosa saaliiksi päätyvistä ravuista on muutaman kilon painoisia. Tärkein kalastuskausi Norjassa on marras-joulukuu.

Parasta kuningasravuissa ovat isot jalat. Niiden käsittely on helppoa ja niissä on eniten lihaa. Pienissä jaloissa
on vähän vähemmän lihaa ja kuningasravun-jalkojaniiden käsittely on vähän työläämpää, mutta maku on yhtä hyvä kuin suurissa jaloissa. Jäljelle jää jalkojen irrottamisen jälkeen jalan tyviosia ja vähän muutakin ja niitä voidaan kutsua sekapaloiksi. Jalan tyviosien liha on erinomaisen maukasta sekin, mutta lihakset ovat kuorien ja rustojen väleissä sekä takana ja siksi niiden esiin kaivaminen on melkoista askartelua. Hummerihaarukka tai muu hyvin kapea haarukka on suureksi avuksi. Kiireettömällä aterialla tämä kaivelu on mukavaa yhdessäoloa ja muistuttaa muutenkin perinteistä suomalaista jokiravun syöntiä. Kokeneen kalaravintolakokin mukaan se taskuravun tavoin palkitsee syöjänsä.

Myymme kuningasrapua kolmena pakettiversiona ja toimitamme mukana Michelin-kokki Jarmo Vähä-Savon laatimat valmistusohjeet. Niillä pyrimme auttamaan ensikertalaista kotikokkiakin saamaan ravusta täyden nautinnon irti.

 

Riekko on makia lintu

Lapissa sanotaan otsikon mukaisesti, että riekko on makia lintu. Makialla ei tarkoiteta makeaa vaan maistuvaa eli hyvänmakuista.

Riekko asustaa tunturimaastossa, mutta kyllä sitä metsässäkin tapaa. riekon-paaLintu on melko peloton ja häirityksi tultuaan lentää vain lyhyen matkan, kymmenistä sinne sataan metriin, joskus toki vähän pidemmällekin. Kesällä höyhenpeite on ruskeankirjava, mutta talvella vitivalkoinen. Ei ole tavatonta, että hiihtäessä riekon huomaa vasta, kun se lähtee aivan suksenkärkien edestä lentoon. Talvella riekko nukkuu kiepissä lumihangessa. On aika hauskaa seurattavaa, kun se pudottautuu lennosta hankeen ja suorastaan katoaa silmistä saman tien. Tyypillistä on, että riekot liikkuvat ja yöpyvät pienissä parvissa.

Pääasiassa riekkoa pyydetään ansoilla, mutta se on myös monien lintukoirametsästäjien mieluista saalista. Ansalla pyydetyn riekon liha säilyy ehyenä eikä syödessä tarvitse varoa haulia. Ammattimaisia riekonpyytäjiä löytyy lähinnä Enontekiöltä, Utsjoelta ja Inarin pohjoisosista. Valtaosa riekoista päätyy ravintoloiden ruokalistoille ja niiden kalleimpiin annoksiin.

Deliporo on nyt ottanut tuotevalikoimaansa riekon, niin että kotikokeillekin tarjoutuu mahdollisuus kokeilla tätä harvinaista herkkua ja vaikkapa ottaa se pysyvästikin erikoisuudekseen valikoituja ruokavieraita varten.

Riekko on keskisuuri lintu, mutta syötävää lihaa siinä ei ole kovin paljon. Onnistuneesti kypsennettynä se on erinomaisen hyvää. Ensikertalaisen tyypillisin virhe riekon laittamisessa on päästää liha kuivumaan. Onnistumista auttamaan Michelin-kokki Jarmo Vähä-Savo on tehnyt asiakkaitamme varten valmistusohjeet, jotka toimitamme riekon mukana.

Riekko kuuluu itseoikeutetusti sarjaan arktisia herkkuja. On aika paljon makuasia, mihin järjestykseen eri herkut asettaa, mutta riekko kuuluu varmasti harvinaisimpiin ja arvokkaimpiin niistä. Testikysymys: monestiko muuten olet itse syönyt riekkoa?

Koko joukko muitakin arktisia herkkuja on tullut Deliporon verkkokaupan valikoimaan samaan aikaan riekon kanssa. Meiltä löytyy nyt kuningasrapua, mätiä, useampia pohjoisten vesien kalatuotteita ja karitsaa. Lienee tarpeetonta kerrata, että poronlihavalikoimamme on tiettävästi markkinoiden laajin ja että hilla on myös ollut ohjelmassamme jo vuosikaudet.

Riekko ja muutkin arktiset herkut toimitetaan pakastettuina. Tuotteet säilyvät hyvin ja kuljetukset onnistuvat vaikka monenkin tuoteryhmän tuotteita yhdistäen. Säilyvyys kotona on myös taattu ja hidas sulattaminen jääkaapissa antaa käyttöön tuoreen vertaisen lihan tai kalan.

 

 

Poronlihan hinta 2016

Poronlihan hinta 2016 on samalla tasolla kuin hinta viime vuonna. Hintataso määräytyy vuosittain syys-lokakuun vaihteessa isojen jalostajien ja koko lihamääränsä yhdellä sopimuksella myyvien paliskuntien välisessä kaupankäynnissä. Nyt kauppoja on jo tehty ja viime vuotisilla hinnoilla, aivan ennalta odotetusti. Erityisiä paineita sen enempää hinnan nostamiseen kuin laskemiseenkaan ei ole ollut.

Nyt sitten vain kuluttajakin etsimään, kuka myy poronlihaa halvimmalla kilohinnalla ja tekemään kauppoja. Vai onko se sittenkään paras tapa valita?

Onhan niitä, jotka valitsevat punaviinikseen halvimman Alkosta löytyvän. Ja niitä, jotka vielä minimoivat hinnan juoman sisältämän alkoholimäärän mukaan. Mutta viiniä hyvän aterian kanssa yhteen sovittavilla onkin useita erilaisia valintaperusteita hinnan lisäksi.

Joidenkin mielestä ”poronliha on aina poronlihaa, ei niissä mitään eroja ole”. Eli heidän mielestään hinta ratkaisee. Tämän ”totuuden” nimeen vannoville olen oppinut antamaan vihjeen saksanhirven lihasta, joka on paljon poronlihaa halvempaa. Ja vielä halvempiakin vaihtoehtoja löytyy, vaikka sika-nauta jauhelihaa.

On aivan fiksua selvittää, mikä on poronlihan hinta 2016. Yhtä fiksua on varmistaa, että teet hintavertailun asiantuntevasti ja omien tarpeidesi kannalta oikein. Lataa luettavaksi – tietysti ilmaiseksi – neljä vinkkiä vertailun tekijälle >

 

Poronliha on erinomainen yrityksen joululahja

Poronliha on erinomainen yrityksen joululahja. Monesta hyvästä syystä.

Poronliha on hienointa maassamme tuotettua lihaa. Se on omaperäisen maukasta, mureaa ja terveellistä. Laadukas liha on myös eettinen ja ekologinen vaihtoehto sekä sopii lähes kaikille, jopa allergisille.

Poronlihaa osataan arvostaa. Lahjan saaja ymmärtää, että hänelle annettu lahja on valittu harkiten ja että siihen on haluttu panostaa.

Poronliha sopii erinomaisesti joululahjaksi, koska sen voi saman tien ottaa osaksi joulupöydän antimia. Raaka liha pitää tietysti kypsentää, mutta savuporo, kuivaliha ja salamit vain nostetaan tarjolle. Tietysti viimeeksimainituista voi tehdä pieniä omia ruokalajejakin muiden joukkoon salaattien, leivän, vihannesten jne. kanssa. Tällainen ruokalahja koetaan koko perheen saamaksi lahjaksi.

Varsin harvassa joulupöydässä on valmiina poronlihaa, mikä lisää saadun lahjan arvoa ja korostaa sen erottumista.

Joululahjana poronliha on ainakin Lapin eteläpuolella mukava yllätys, se on erittäin tervetullutta ja se rikastaa joulupöydän makumaailmaa.

Suomalainen poronliha on myös järkevä ja suorastaan isänmaallinen valinta, erityisesti näin taloudellisesti vaikeina aikoina.

 

Poronlihalahjojen hinnat

Suomalainen poronliha on parasta maassamme tuotettua lihaa ja sitä on niukasti, vain 0,5 % kaikesta Suomessa syödystä lihasta. Sen kysyntä ylittää tarjonnan.

Poronlihasta tehdyt lahjatuotteemme on kaikki tehty käsityönä ja tilausten perusteella. Apuna ei ole pitkälle vietyä automaatiota eikä tuhansien kappaleiden sarjoja. Sama pätee myös myymiimme marja- ja yrttivalmisteisiin.

Edellä olevista syistä poronlihasta ei voi tehdä markkinoiden halvimpia lahjatuotteita, mutta laadukkaita poronlihalahjoja löytyy useista hintaluokista, alkaen jo alle 20 €.

Tutustu valikoikaamme, jossa on savuporoa, poron kuivalihaa, pakastettua poronlihaa, porosalamia ja porosäilykettä. Toki myös muita Lapin tuotteita. Osa tuotteista vaatii kylmäsäilytystä, osa ei.

Tuotteet löytyvät tästä >

Ruokalahja on hyvä joululahja

Ruokalahja on hyvä joululahja yrityksille, monien mielestä jopa paras. Käytännössä ehdottomasti yksi suosituimmista yrityslahjoista. Oletko muuten koskaan tullut ajatelleeksi, kuinka paljon yrityksissä käytetään aikaa ja vaivaa joululahjojen valintaan? Vaikka kysymyksessä on sinänsä pieni tehtävä, sillä on melkoisen suuri merkitys. Siksi valinta saa hankinnan kokonaisarvoon nähden poikkeuksellisen paljon huomiota.

Valinnanvaraa yrityksellä on joululahjoja etsiessään valtavasti. On paljon erilaisia tuoteryhmiä, joista voi löytyä hyvin onnistunut lahja. Valintaprosessi on aina yksilöllinen, mutta usein käydään läpi koko joukko erilaisia vaihtoehtoja ja varsin usein mukana on myös ruokalahjoja.

Ruokalahjan merkittävä etu useimpiin muihin vaihtoehtoihin verrattuna on, että suoraan joulupöytään sopiva lahja on yhteinen lahja sen saajan koko perheelle. Kaikki pääsevät nauttimaan lahjasta ja sen antaja saa paljon pisteitä valinnastaan.

On yrityksiä, jotka antavat saman joululahjan joka vuosi, esimerkiksi kinkun tai hedelmäkorin. On toisia yrityksiä, jotka antavat samantapaisen, mutta joka vuosi kuitenkin varioitavan lahjan, esimerkiksi erilaisen juustotarjottimen tai eri viinin. Suurin osa yrityksistä näyttää kuitenkin pitävän periaatteena, että joka vuosi valitaan aivan erilainen lahja ja kerran käytetty ei tule kysymykseen uudelleen ennen kuin muutaman vuoden päästä. Tämä variointi voi tapahtua paitsi ruokalahjojen kesken, myös ruokalahjojen ja monen muun tuoteryhmän välillä.

Ruokalahjoja on monenlaisia ja valinnan voi tehdä esimerkiksi lahjan saajien mukaan. Se, mikä sopii raavaille miehille ei välttämättä sovi nuorille naisille ja päin vastoin.

Ruokalahja on hyvä joululahja, se täyttää monet hyvän lahjan tunnusmerkit, mutta sillä voi olla myös rajoituksensa. Näitä asioita pyrin valottamaan lyhyessä artikkelissani, jonka voit lukea tästä linkistä »

Tutustu Deliporon yrityslahjatarjontaan »  Kerro tarpeistasi ja anna meidän auttaa valitsemaan sopivin lahja yrityksellesi.

10 neuvoa, joilla yrityslahjan valinta onnistuu

Useimmat yritykset muistavat tärkeimpiä sidosryhmiään joululahjalla. Olipa kysymys henkilöstöstä, asiakkaista, hallituksen jäsenistä tai yhteistyökumppaneista, lahjaa tuskin annetaan pelkästään vanhan tai hyvän tavan vuoksi vaan sille asetetaan tietty tavoite. Joululahjan antamisen tavoitteena on yleensä ihmisten kiittäminen kuluneen vuoden työpanoksesta tai yhteistyöstä ja motivoiminen sen jatkumiseen uuden vuoden aikana. Tavoitteen saavuttamista voidaan mitata lahjan saajalle syntyvällä tunteella: kokeeko hän mieluisan yllätyksen, onko lahja hänen mielestään ”ok” vai onko hän pettynyt. Yrityslahjan valinta on ehkä pieni, mutta varmasti tärkeä tehtävä.

Valtaosa yrityksistä osaa varmasti valita antamansa lahjan hyvin, mutta ei tehne pahaa tuoda esiin ja kerrata, mistä näkökulmasta valintaa nimenomaan kannattaa tarkastella.

Tärkein asia on varmistua, että lahjan saaja aidosti kokee sen antajan arvostavan häntä ja hänen panostaan yhteisessä työyhteisössä. Arvostetuksi tulemisen tunne on voimakkaasti myönteinen. Sen vastakohtana on pettymys siihen, ettei häntä pidetä kuin jonkin tyhjänpäiväisen ”lahjan” arvoisena. Myöskin pettymys on voimakas tunne ja heijastuu työ- tai yhteistyösuhteeseen.

Merkittävä muutos joululahjapolitiikassa on aina jonkinasteinen kipupiste ja se on hyvä hoitaa huolellisesti. Jos esimerkiksi yrityksen taloudellisen tilanteen vuoksi lahjaa ei aikaisempien vuosien tapaan anneta tai jos lahja on selvästi aiempaa vaatimattomampi, yrityksen johdon kannattaa hyvissä ajoin etukäteen tuoda asia sidosryhmien tietoon ja mielellään ei vain tiedoksi vaan keskusteltavaksi. On hyviä esimerkkejä siitä, että henkilökunta hyväksyy joululahjan kokonaan pois jättämisenkin, jos työnantaja puolestaan sitoutuu tekemään kaikkensa irtisanomisten välttämiseksi. Parhaimmillaan yhteen hiileen puhaltamisen henki vahvistuu.

Jos kysymyksessä on nuori yritys tai jos vaikka yritysjärjestelyjen vuoksi rakenteelliset ja toiminnalliset muutokset ovat suuria, johdolla on vapaammat kädet luoda haluamansa joululahjapolitiikka. Tällöin on hyvä pohtia asiaa pidemmän ajan kuin yhden vuoden perspektiivistä. On parempi aloittaa johdonmukainen tapa toimia tekemällä yrityslahjan valinta huolellisesti kuin valita pikaisesti vain jotain ja joutua ei-haluttuun tilanteeseen seuraavina vuosina.

Olen käynyt yrityslahjan valintaa läpi pitkän kokemukseni ja lukuisten keskustelujen pohjalta, nimenomaan lahjan saajan näkökulmasta asiaa katsoen. Tuloksena on kertynyt 10 neuvoa, joilla yritän auttaa varmistamaan lahjavalinnan onnistumisen. Tätä koskevan lyhyen artikkelin voit lukea kokonaan lataamalla sen alla olevasta linkistä.

Asiakkuudenhallintaan kuuluu myös joulumuistaminen

Myynnin ja markkinoinnin tehtävänä on paitsi hankkia uusia asiakkaita, myös huolehtia vanhoista. Tapoja asiakkuuden säilyttämiseen ja vahvistamiseen on paljon, yhtenä niistä pian taas ajankohtainen joulumuistaminen.

5 joulumuistamisen muodosta ja niiden sopivuudesta erilaisiin tilanteisiin voit lukea enemmän kirjoittamastani artikkelista. Summaan siinä pitkäaikaisia kokemuksiani eri rooleissa: myynnistä ja markkinoinnista vastaavana, toimitusjohtajana ja yrittäjänä.

Toivon artikkelin helpottavan ja ehkä nopeuttavankin päätöksentekoasi.

nappula_250x35