Kirjoittaja: Matti Vanhanen

Henkilöstön joulumuistamista valmistellaan jo

Vaikka elokuu lasketaankin vielä kesäkuukaudeksi, monessa yrityksessä mietitään jo täyttä päätä henkilöstön joulumuistamista.

Joulumuistamisen tarkoituksena on kertoa jokaiselle työntekijälle, että työnantaja arvostaa häntä ja hänen työpanostaan. Muistamisella pyritään sitouttamaan ja motivoimaan henkilöstöä.

Muistaminen voi tapahtua monella tavalla, esimerkiksi järjestämällä pikkujoulu, tarjoamalla yhteinen joululounas, antamalla joululahja, antamalla rahaa hyväntekeväisyyteen tai antamalla henkilökunnalle päivä palkallista vapaata joulun alla.

Lue lisää joulumuistamisen eri tavoista ja niiden keskinäisestä vertailusta ilmaiseksi ladattavasta artikkelista.

 

nappula_lataa2

Lehdistötiedote 11.11.2015

PAKASTEITA VERKKOKAUPASTA KAIKKIALLE MAAHAN? KYLLÄ!

DELIPORO TARJOAA KYLMÄÄ KYYTIÄ PORONLIHALLE LAPISTA ETELÄÄN.

 

Ensimmäisenä – ja edelleen ainoana – verkkokauppana Suomessa 10 vuotta toiminut inarilainen www.deliporo.fi toimittaa kautta maan pakastettuja elintarvikkeita kuluttaja-asiakkaille.

Deliporon myymä poronliha toimitetaan elintarvikekuljetuksiin hyväksytyllä kalustolla katkeamattomana kylmäketjuna joko asiakkaan valitsemaan noutopisteeseen, jossa tuotteet säilytetään pakastehuoneessa odottamassa asiakasta, tai asiakkaan kanssa sovittuun tapaamispaikkaan, missä tuotteet luovutetaan asiakkaalle.

Noutopisteitä on ympäri maata noin 70, pääasiassa Suomen Lähikaupan Valintataloja tai Siwoja. Asiakkaat ovat kokeneet palvelun erinomaiseksi ja myymälöiden henkilökuntakin pitää sitä mieluisana.

”Siwan ja Valintatalon tehtävä on turvata lähiympäristönsä asukkaiden lähipalveluita. Palveluilla, kuten arkea helpottavilla pakettipalveluilla, tuomme lisää sujuvuutta arkeen ja täydennämme kauppojemme tarjontaa. Deliporo on hyvä esimerkki yhteistyöstä, jossa tuomme asiakkaidemme ulottuville korkealaatuisia erikoistuotteita”, palvelujohtaja Petri Toivonen Suomen Lähikaupasta kertoo.

Oulun Autokuljetus Oy kuljettaa poronlihan Ivalosta Vantaalle KWH Freeze Oy:n pakasteterminaaliin, josta Esa Kuokka Oy jakelee sen osin omalla ja osin yhteistyöverkostonsa kalustolla noutopisteinä toimiviin ruokakauppoihin ympäri maan osana muita pakastekuljetuksia.

Vaihtoehtoinen kuljetustapa on sodankyläläisen LaCotra Oy:n kylmäkalustollaan ajamat eri reitit Lapista etelään, jolloin Deliporon asiakkaat voivat hakea tilaamansa tuotteet suoraan autosta etukäteen sovittuna aikana ja sovitusta pysähdyspaikasta reitin varrella.

Lapissa paljon hiihtelevä helsinkiläinen Erkki Tikkanen on käyttänyt usein Deliporon palvelua. ”Aiemmin toin Lapin mökiltä palatessani poroa itse, mutta aina oli pieni pelko puserossa sen säilymisestä. Deliporon löydettyäni poronlihan käyttö perheessämme on kasvanut moninkertaiseksi. Olen tilannut poroa sekä hilloja ainakin 20 kertaa, arkeen ja juhlaan, ja aina saanut huippulaatuisia tuotteita kätevästi noudettavaksi läheisestä ruokakaupasta. Tämä menee ykköseksi kaikista verkkokauppakokemuksistani”.

 

Huom!

Pioneerityötä verkkokaupan pakastetoimituksissa tekevät merkittävässä määrin juuri noutopisteinä toimivat ruokakaupat. Katso tästä medianne levikkialueella olevat edelläkävijät »

Reittikuljetusten kulku levikkialueellenne näkyy täältä »

 

Deliporo Oy

Deliporo on 10 vuotta toiminut laajaa valikoimaa laadukasta poronlihaa suoraan kotitalouksille myyvä verkkokauppa osoitteessa www.deliporo.fi. Lisätietoja antaa toimitusjohtaja Matti Vanhanen, matti.vanhanen@deliporo.fi, 0400 433 023.

 

Suomen Lähikauppa Oy

Suomen Lähikaupalla on kaksi valtakunnallista kauppaketjua: Siwa ja Valintatalo. Kauppoja on noin 650, henkilöstöä 4 100 ja asiakkaina lähes kaikki suomalaiset. Yhtiön liikevaihto oli vuonna 2014 noin miljardi euroa. Lisätietoja antaa palvelujohtaja Petri Toivonen, petri.toivonen@lahikauppa.fi, puh. 020 700 3142.

 

 

Näin  noutopisteverkosto syntyi

Kun poronlihan verkkokauppaa www.deliporo.fi vuonna 2005 valmisteltiin, sen käynnistymisen ehdoton edellytys oli löytää tapa kuljettaa pakastettu poronliha Lapista asiakkaille.

Deliporon perustaja Matti Vanhanen kertoo: ”Lähdin selvittämään mahdollisuuksia heittämällä kysymyksen koko joukolle kuljetusalan toimijoita.  Esiin nousi pakastejakelun keskusliikkeistä riippumattomiin yrityksiin kuuluva Esa Kuokka Oy. Tapaaminen järjestyi ja neuvottelun päätteeksi Esa Kuokka ilmoitti alaistensa epäilevistä mielipiteistä huolimatta olevansa valmis kokeilemaan yhteistyötä”.

Aluksi paketit vietiin asiakkaille kotiin asti, mutta lähes heti todettiin sen olevan liian vaikeaa. Kauppoihin, ravintoloille ja suurkeittiöille pakasteita vieville autoille oli työlästä poiketa tiukasti aikataulutetuilta reiteiltä etsimään yksityisosoitteita, mutta vielä haastavampaa oli saada sovituksi asiakkaiden kanssa jonkun läsnäolo pakettia vastaanottamassa. Pakasteita kun ei voi jättää minnekään.

Keskusteluissa Esa Kuokan kanssa noutopisteverkosto nähtiin paremmaksi vaihtoehdoksi ja sellaista lähdettiin yhteistyössä etsimään. Saatuaan kiitoksia avustaan ja rakentavasta suhtautumisestaan Esa Kuokka perusteli toimintaansa: ”En minä juuri mitään voi Deliporon pienillä volyymeillä sinänsä tienata, mutta etsimällä ratkaisuja vaikeisiin kysymyksiin ja kokeilemalla niitä pienessä mittakaavassa saatan löytää asioita, joilla pystyn tehostamaan koko toimintaani ja ansaitsemaan sitä kautta”.

”Monelle ovelle piti kolkutella, ennen kuin kiinnostunut taho lopulta löytyi”, kertoo Vanhanen. ”Tradeka katsoi noutopisteenä toimimisen sopivan strategiaansa lähipalveluiden tarjoajana ja yhteistyö aloitettiin koeluonteisesti Euromarketeissa. Hyvin sujunut ensimmäinen syksy johti verkoston laajenemiseen muutamiin Valintataloihin ja Siwoihin.  Seuraavana kesänä pilotti nähtiin niin onnistuneeksi, että Suomen Lähikaupaksi nimensä muuttanut kauppaketju oli valmis vakinaistamaan yhteistyön.”

Noutopisteitä löytyy nyt Lohjalta etelässä Rovaniemelle pohjoisessa ja Uudestakaupungista lännessä Joensuuhun idässä. Merkittävät kaupungit ovat katettuina, mutta pienillä paikkakunnilla peittoa ei tietenkään täysin kattavasti voi olla. Niitä palvelemme paremmin reittikuljetuksilla.

 

Kaikki lehdistötiedotteet Deliporon juhlavuodelta löytyvät täältä https://www.deliporo.fi/arkisto/lehdistotiedotteet/ »

 

Lisätietoja: Deliporo Oy, toimitusjohtaja Matti Vanhanen, p. 0400 433 023, matti.vanhanen@deliporo.fi

Lehdistötiedote 21.10.2015

ELÄKELÄINENKIN VOI OLLA EDELLÄKÄVIJÄ

Uusia asioita tekevät vain nuoret? Ei sen aina niin tarvitse olla. Eläkkeelle juuri jäänyt Matti Vanhanen perusti kymmenen vuotta sitten poronlihan verkkokaupan www.deliporo.fi, joka monella tavalla oli edelläkävijä maamme vielä nykyiseen verrattuna harvalukuisten verkkokauppojen joukossa. Tavoitteena ei ollut tarjota kevyen kustannusrakenteen perusteella poroa edullisemmin kuin perinteiset ruokakaupat, vaan monipuolisempaa valikoimaa ja ehdottomasti korkealaatuista lihaa, erikoisherkkuja. Deliporo lähti myös ratkaisemaan pakastetun elintarvikkeen logistiikkaa laajalle asiakaskunnalle ympäri maata. Tuotteiden lisäksi asiakkaille tarjottiin alusta asti hyvä reseptivalikoima ja pian myös palvelu hyvin yhteensopivan viinin valitsemiseksi poroaterioille yhteistyössä Viinilehden kanssa. Alussa asiakkaat saattoivat tilata haluamiaan ruhonosia itselleen sopivan määrän, mikä teki ostotapahtumasta kaksiportaisen, kun kauppahinta määrittyi vasta tuotteiden keräämisen ja punnituksen jälkeen. Verkkokauppa piti rakentaa räätälintyönä. vaikka parin vuoden kuluttua asiakkaiden ostokäyttäytymisen perusteella opittiinkin tekemään valmiita, määräpainoisia ja -hintaisia pakettikokonaisuuksia.

Miten eläkeläinen uskalsi lähteä perustamaan uutta liiketoimintaa, joka käytti uusinta teknologiaa, mutta vielä ilman valmiiksi kehitettyjä verkkokaupparatkaisuja?

Koodauskolutusta jo 60 -luvulla ja ensimmäinen Suomeen hankittu tietokone, jossa oli näyttöruutu

Matti Vanhanen kertoo taustastaan kaksi merkittävästi tekemiseensä vaikuttanutta kokemusta. ”Valmistumisen jälkeen ensimmäinen työpaikkani oli Sitran rahoiittama Graafisen tietojenkäsittelyn projekti, jonka tavoitteena oli löytää käyttäjäläheisiä ihmisen ja tietokoneen vuorovaikutusmahdollisuuksia suomalaiselle teollisuudelle. Esimeheni professori Hans Andersin oli mestari tietämään, miten tietokoneita ymmärtämätön henkilö ajetaan sisään tuohon maailmaan. Hän pani minut tekemään ensimmäisen, hyvin yksinkertaisen ohjelmani silloin uudella Basic-ohjelmointikielellä. Tekemäni ohjelma toimi, tajusin tietokoneen toimintaperiaatteen ja olin oppinut alkeet koodauksesta, joka on nyt tulossa pakolliseksi aineeksi kaikille pruskoululaisille. Tietojenkäsittelyammattilaista minusta ei ollut tarkoituskaan tulla, mutta sen jälkeen ei ole tarvinnut pelätä eikä arastella tietokoneisiin liittyviä asioita. Verkkokaupan eri ratkaisujen tekemisessä on suuresti auttanut ymmärrys siitä, mitä tai miten voidaan tai kannattaa tehdä.”

Samaan työpaikkaan liittyy myös merkkipaalu suomalaisessa tietojenkäsittelyssä. ”Tein yhdessä tietokonemaahantuojan, Nokia Elekroniikan edustajan kanssa määrittelyn ja tilauksen oman projektini puolesta ensimmäiseen Suomeen toimitettuun tietokoneeseen, jossa oli näyttöruutu. Tilaus käsitti monta sivua tiheästi koneella kirjoitettua tekstiä, jokainen pikkunippelikin piti luetella erikseen. Tilaus tehtiin joulukuussa 1969 ja kone lisävarusteineen saapui alkuvuodesta 1970. Kun kone koottin ja jännittyneinä käynnistettiin, se toimi niin kuin odotettiinkin”, kertoo Vanhanen.

Yli 20 vuoden teollissuyrityksissä työskentelyn jälkeen Matti Vanhanen siirtyi vuonna 1991 pääomasijoittajaksi. Tehtävä sisälsi teknologiayritysten analysointia mitä moninaisimmilta toimialoilta ja 15 vuoden aikana parinkymmenen sijoituskohteen kehittämistä niiden hallituksissa. Vanhanen kertoo: ”Kaupallisen koulutuksen pohjaltakin oppii ymmärtämään myös teknologioita, jos vain haluaa ja ennakkoluulottomasti perehtyy asioihin. Minullekin on tullut oppia muun muassa puolijohteista, radioaktiivisen säteilyn mittauksesta, lääketieteen teknologioista, ympäristöteknologiasta, paperikoneista ja etälukutekniikasta.”

Kokemustaustan avulla Vanhasen oli henkisesti helppoa lähteä ratkomaan poronlihakaupan ongelmia, vaikka niistä ei etukäteen kovin paljon tiennytkään. Kymmenen vuoden jälkeen tietääkin jo melko tavalla.

Sukupolvenvaihdos tekee Deliporosta poromiesten poronlihakaupan

Matti Vanhasen yhtiökumppaniksi verkkokauppaa kehittämään ja pyörittämään lähti hänen serkkunsa, entinen autokauppias Pertti Vanhanen Rovaniemeltä. Pertti on kuitenkin vähentänyt työpanostaan ja jäänyt viimeisen vuoden aikana kokonaan eläkkeelle.

Deliporon osakkaaksi tulee syksyn aikana poromies Jarmo Mikkola Ivalosta. Jarmo on verkkokaupan tärkein lihantoimittaja ja huolehtii Deliporon tilausten keräämisestä, pakkaamisesta ja lähettämisestä. Hän on Tolosen kylässä sijaitsevan, maan johtavan poronlihan pienjalostuslaitoksen Ivalojoen Poro Oy:n osakas ja hallituksen puheenjohtaja ja Ivalon Paliskunnan varaporoisäntä.

Muutaman vuoden siirtymäaikana Matti Vanhanen siirtää tietämyksensä verkkokaupasta, markkinoinnista, logistiikasta ja muista tärkeistä asioista Jarmo Mikkolalle sekä muille tarpeeliisille henkilöille ja nämä lunastavat sitten yhtiön koko osakekannan itselleen.

Lisätietoja: Deliporo Oy, toimitusjohtaja Matti Vanhanen, p. 0400 433 023, matti.vanhanen@deliporo.fi

Lehdistötiedote 1.10.2015

KYMMENEN VUOTTA PORONLIHAN VERKKOKAUPPAA

Deliporo toimittaa laadukasta poronlihaa kotitalouksille kaikkialle maassamme.

 

Kaikki alkoi ongelmien ratkaisemisesta

Kymmenen vuotta sitten eteläisessä Suomessa vain parhaista fine dining -ravintoloista sai hyvästä poronlihasta tehtyä ruokaa, jonka hinta ohjasi asiakkaiksi lähinnä yritysten arvovieraat isäntineen. Tavalliselle kuluttajalle löytyi ruokakaupoista yleensä vain halvinta poronkäristystä. Parempaa valikoimaa ja laadukasta poroa sai etsiä kissojen ja koirien kanssa.

Samaan aikaan Norja sulki tulleilla rajansa suomalaiselta poronlihalta, jonka markkinoista näin kerralla putosi neljännes pois.

Ylä-Lapissa lapsuutensa asunut, juuri eläkkeelle jäänyt kauppatieteiden maisteri Matti Vanhanen katseli ongelmia positiivisesti: onko tässä taas se vanha tilanne, jossa mahdollisuudet niin onnistuneesti naamioituvat ongelmiksi?

Vanhanen päätti tarttua poroa sarvista ja perusti poronlihaa netin kautta suoraan kuluttajille myyvän Deliporo Oy:n. Verkkokauppa www.deliporo.fi avattiin lokakuussa 2005. Verkkokauppoja ei silloin ollut vielä kovin paljon ja ne myivät tyypillisesti vaatteita, cd-levyjä, elektroniikkaa, matkoja, pääsylippuja ja kirjoja. Ruokaa myi vain kaksi verkkokauppaa, nekin jakelivat lähinnä kuivia päivittäistavaroita kuten hedelmiä ja juomia suppealle alueelle pääkaupunkiseudulla. Poronliha asetti erilaisia vaatimuksia verkkokauppajärjestelmälle, joka jouduttiin rakentamaan räätälintyönä. Ja logistiikka pakasteille piti rakentaa nollasta.

Vanhanen rakensi ja kehitti Rovaniemelle perustettua yhtiötä Helsingistä käsin, kunnes kolme vuotta sitten paluumuuttajana asettui yrityksineen Inariin Saariselälle.

 

Miksi juuri verkkokauppa?

Kun piti saattaa yhteen joukko poromiehiä ja toinen joukko hajallaan ympäri maata olevia poronlihan ystäviä, Vanhanen näki silloin vasta yleistymässä olevan Internetin tarjoavan siinä täysin uudenlaisia mahdollisuuksia.

Pyrkimyksenä oli yhdistää tuottajat ja kuluttajat ilman monia väliportaita ja organisoida tilaaminen, toimittaminen ja lihan käsittely kotona mahdollisimman helpoksi.

Verkkokaupan valitseminen käytännön toimintamuodoksi kehittyi ajatukseksi kuin itsestään.

 

 Liikkeelle lähdettiin nollasta

Vanhanen pyrki alusta alkaen saamaan yhteistyöhön parhaat osaajat ja laadukkaimmat toimijat. Paliskuntain yhdistyksessä nähtiin uudenlainen markkinointi merkittävänä mahdollisuutena koko porotaloudelle. Poronlihan pienjalostuksen uranuurtaja Pentti Juotasniemi johti lihan leikkaus- ja pakkausmäärittelyjen tekemistä, mukana pienjalostajien ykkösketju Hannu Lahtela Pohjois-Sallasta, Mikkolan veljekset Ivalosta, Jarmo Kynkäänniemi Yli-Iistä ja Matti Pääkkölä Raattamasta. Tunnustettuina porokokkeina konseptia kehittämässä olivat Markus Maulavirta, Lapland Hotelsin Tero Mäntykangas, kokkimaajoukkueen jäsen Oula Hänninen ja ensimmäinen vuoden porokokin tittelin voittanut Jussi Kumpulainen.

Tuotteen laatu saatiin kerralla kohdalleen, pari vuotta meni kyllä ennen kuin kehitettiin tapa tehdä paketeista määräpainoisia ja -hintaisia. Lihaa toimittivat aluksi kaikki mukana olleet pienjalostajat, mutta varsin pian päätoimittajaksi valikoitui Ivalojoen Poro sen käsittelemän ison lihamäärän ja yksinkertaisen logistiikan vuoksi.

 

Mitä Deliporo tekee?

-Tarjoaa kotitalouksille hyvän valikoiman laadukasta suomalaista poronlihaa kautta maan.
-Toimittaa pakastetun lihan katkeamattomassa kylmäketjussa asiakkaalle asti.
-Tarjoaa asiakkaalle monenlaisia lisäpalveluja kuten monipuoliset ruokaohjeet, yli 100 pororeseptiä, viininvalintapalvelun ja olutsuositukset pororuoille sekä omien ruokalistojen tuottamismahdollisuuden. Porokokkauskurssejakin yhtiö on järjestänyt.
-Pyrkii edistämään alusta asti hyvistä raaka-aineista itse tehtyä, hyvää ja terveellistä ruokaa.
-Toimii pororuokakulttuurin edistäjänä ja rikastajana.

 

Poronlihaa on vähän, mutta se on parasta maassamme tuotettua lihaa

Poronlihaa tulee vuosittain markkinoille n. 2 miljoonaa kg eli noin 0,5 % kaikesta syömästämme lihasta. 2/3 tästä määrästä syödään Lapissa. Etelään päätyvästä lihasta puolet menee ravintoloihin, loput kauppojen kautta kuluttajille. Kaupalle poronliha on todella pieni tuote. Sillä ei juuri ole merkitystä eikä siihen kannata panostaa. Tuloksena on kapea valikoima ja toimintaa ohjaa edullinen hinta. Tästä taas seuraa, ettei laatuun voida panostaa.

Poronliha on kuitenkin parasta suomalaista lihaa
-omaperäisen maukasta
-mureaa
-vähärasvaista ja muutenkin terveellistä
-ekologista.

 

Lisätietoja: Deliporo Oy, toimitusjohtaja Matti Vanhanen, p. 0400 433 023, matti.vanhanen@deliporo.fi

Olut pororuokien valmistuksessa

 

Olut sopii mainiosti sekä pororuokien
valmistukseen Stallhagen matlagning med öl_63X9809että poron kanssa ruokajuomana nautittavaksi.

Olutta kannattaa käyttää ruoanvalmistuksessa varovasti kokeillen. Oleellista on, ettei olut saisi peittää perusraaka-aineen makua. Varsinkin oluen mausteena olevan humalan kanssa kannattaa kotikokin olla varovainen. Humala tuo ruokaan kitkeryyttä ja oluen viljapohjaisuus maltaista mausteisuutta. Liiallisesti käytettyinä voimakkaasti humaloidut oluet voivat pilata koko maukkaan lopputuloksen.

Olutta voidaan käyttää ainakin poronlihan marinoinnissa, kastikkeissa ja liemissä. Ja tietysti myös kokin pitämisessä hyvällä mielellä, mikä aina parantaa ruoan laatua.

Oluessa on sopivasti happamuutta, että se toimii sellaisenaan marinadina. Joskus jopa tuntuu, että olut mureuttaa lihan nopeammin kuin monet muut tavalliset marinadit. Olut ei myöskään muuta poronlihan omaa makua, vaan ikään kuin syventää sitä.

Vinkki: Vasan ulkopaistin marinointi parin tunnin ajan tummassa lagerissa ennen grillaamista tekee lihasta aivan yhtä mureaa kuin sisäpaisti.

Olut sopii suorastaan loistavasti pororuokien kastikepohjan valmistamiseen.

Poronlihan hauduttamiseen olut käy myös erinomaisesti. Suosituin pororuoka poronkäristys kypsyy maukkaimmaksi riittävässä, ainakin puolen tunnin haudutuksessa, kun liemeen lisätään puoli pulloa olutta. Samoin olut mukana luullisen lihan kuten potkan, niskan tai lavan haudutuksessa parantaa sekä mureutta että makua.

Vinkki: Lisää savuolutta (esim. Aecht Schlenkerla Rauchbier Märzen) poronlihapadan liemeen ja tarjoa samaa olutta ruokajuomaksi.

Katso myös: Olut poroaterian juomana >

Olut poroaterian juomana

Deliporon alkuvuosina järjestimme Ruoka ja olutyleisölle mahdollisuuden osallistua pororeseptien laatimiskilpailuun. Ehdokkaista kilpailijoita valitessamme kysyimme heiltä erilaisia kysymyksiä pororuoista. Yksi kysymys kuului: kumpaa tarjoat poronlihan kanssa, olutta vai viintä? Vastaukset menivät aika lailla 50-50.

Viinilehti oli ensimmäisestä yhteydenotosta lähtien halukas yhteistyöhön kanssamme ja jo useiden vuosien ajan sivustollamme on ollut pääsy heidän asiantuntijoidensa rakentamaan viininvalintapalveluun poroaterioille.

Heti perään aloimme etsiä yhteistyökumppania vastaavaan palveluun oluen valinnassa pororuoille. Kumppani löytyi, mutta lähes välittömästi hän siirtyi pois olutbisneksestä eikä voinut jatkaa. Sama toistui vielä kahden seuraavan ehdokkaan vaihtaessa työtehtäviä ja joutuessa liian koviin ajankäyttöpaineisiin, jolloin asia jäi lepäämään.

Nyt olemme päässeet projektissa eteenpäin Olutliiton puheenjohtajan ja tunnetun olutkirjoittajan Heikki Kähkösen kanssa ja sivustollamme ovat käytettävissä hänen laatimansa olutsuositukset tyypillisimmille poroaterioille.

Poronliha on erittäin monipuolista raaka-aineena ja olut on hyvin monipuolinen ruokajuomana. Se mukautuu erilaisiin ruoan, lisäkkeiden, maustamisten ja kastikkeiden yhdistelmiin ja sopii siksi luontevasti yleisjuomaksi läpi kokonaisen aterian. Oluista löytyy sopiva vaihtoehto käytännössä jokaiselle poroaterialle.

Olut on luonteeltaan tuoretuote ja sitä kautta paljolti paikallinen tai alueellinen juoma. Tästä syystä suositukset on rajattu tärkeimpiin eurooppalaisiin ja erityisesti suomalaisiin oluihin, kiinnittäen erityishuomiota pienpanimoiden käsityöoluisiin. Aluksi oli tunturipurojen raikas Lapin Kulta, tänään tarjolla on olutmerkkien ja –tyyppien suuri kirjo, josta löytyy sopiva kotimainen olut vaativaankin makuun.

Olut sopii myös poronlihan valmistamiseen eri tavoin, mutta siitä kerromme lisää myöhemmin.

Tutustu olutsuosituksiimme tässä »

Esimerkkejä toimittamistamme lahjoista

Alla on esimerkkejä viime vuosina toimittamistamme joululahjoista. Asiakkaiden identiteettiä emme luonnollisesti voi paljastaa, mutta pääasia onkin kertoa, millaisia tuotteita asiakkaat ovat valinneet ja millaisia toimituksia olemme hoitaneet.

Henkilöstölle ja sidosryhmille tilattuja lahjoja:

Teollisuusyritys
lahjan saajia 50, toimitusosoitteita 2
pakastettuna vasan sisäpaisti n. 600 g, porokastiketta 0,5 l, poron kylmäsavupaistia 100 g, porosalamia 100 g

Teknologiayritys
lahjan saajia 70, toimitusosoitteita 1
porosalamia 2 x 100 g, hillahyytelöä 2 dl

Sähkönjakeluyritys
lahjan saajia 115, toimitusosoitteita 4
poron kylmäsavupaistia 3 x 100 g, kuusenkerkkäsiirappia 1 dl, karpalokastiketta 2,5 dl, marjamakeisrasia 100 g

Vakuutusyhtiö
lahjan saajia 18, toimitusosoitteita 12
pakastettuna poron putkiluupaisti n. 2,5 kg

Rahoitusyritys
lahjan saajia 394, toimitusosoitteita 15
hillakastiketta 2,5 dl, karpalohyytelöä 2 dl, kuusenkerkkäsiirappia 1 dl, hillahilloa 1 dl

Teollisuusyritys
lahjan saajia 222, toimitusosoitteita 3
poron kylmäsavupaistia 3 x 100 g

Sähköurakoitsija
lahjan saajia 100, toimitusosoitteita 1
porosäilyke 400 g (yrityksen kokoamaan lahjakoriin)

Palveluyritys
lahjan saajia 555, toimitusosoitteita 51
poron kylmäsavupaistia 2 x 100 g, porosalamia 100 g

Teollisuusyritys
lahjan saajia 100, toimitusosoitteita 1
porosalamia 100 g, porizo-porosalamia 100 g

Tilitoimisto
lahjan saajia 60, toimitusosoitteita 1
hillahyytelöä 1 dl, kuusenkerkkähyytelöä 1 dl, karpalokastiketta 2,5 dl

Elintarvikealan yritys
lahjan saajia 170, toimitusosoitteita 1
poron kylmäsavupaistia 2 x 100 g, hillahyytelöä 1 dl, kuusenkerkkäsiirappia 1 dl

 

Avainasiakkaille tilattuja lahjoja:

Palveluyritys
lahjan saajia 10, toimitusosoitteita 1
pakastettuna poropihvipaketti 3,5 kg

Teknologiayritys
lahjan saajia 10, toimitusosoitteita 1
porosäilykettä 2 x 400 g puukotelossa, jossa lahjan antajan logo

Asiantuntijayritys
lahjan saajia 14, toimitusosoitteita 10
pakastettuna poropihvipaketti 3,5 kg

Asiantuntijayritys
lahjan saajia 20, toimitusosoitteita 1
porosäilyke 2 x 400 g verkapussissa, lapinleuku yrityksen logolla, kuksa yrityksen logolla, erikseen hankittu lahjapakkaus

 

Lue myös:

Millainen on hyvä henkilökunnan joululahja? »
Miten avainasiakaslahja poikkeaa henkilöstön lahjasta »

 

Siirry Yrityslahjat Lapista -sivulle »

Punainen liha ja sen terveellisyys

Punaisen lihan terveellisyydestä ja nimenomaan sen syömisen yhteydestä suolistosyöpiin on viime viikkoina käyty vilkasta keskustelua mediassa. Tilastollisella analyysillä yhteys näyttää ilmeiseltä, mutta syytä ei lääketieteellisesti ole kyetty löytämään eikä sitä tunneta.

Tunnettu esimerkki pelkän tilastollisen korrelaation virhemahdollisuudesta on tutkimustulos, että jäätelön syönti lisää hukkumisonnettomuuksia. Helteillä syödään lisääntyvästi jäätelöä ja toisaalta uidaan paljon, mistä johtuen hukkumisiakin on kylmiä päiviä enemmän, mutta jäätelön synti ei itsessään aiheuta hukkumisia.

Lääketieteellisen tutkimuksen vaikeus on siinä, että ihminen on erittäin monimutkainen kokonaisuus, joka on samanaikaisesti altis erittäin suurelle määrälle erilaisia tekijöitä. Kun halutaan tukia yhden tekijän vaikutusta elimistöön, esimerkiksi johonkin tautiin, joudutaan tekemään suuri määrä olettamuksia ja rajaamaan pois paljon sellaisia tekijöitä, joiden yhteisvaikutusta tutkittavan tekijän kanssa ei lainkaan tunneta. Näin rajaukset voivat aiheuttaa vääristymiä ja saadaan keskenään ristiriitaisia, jopa täysin päinvastaisia tutkimustuloksia. Näin mm. kananmunat, maito ja kahvi tieteellisesti tutkittuina ovat olleet milloin epäterveellisiä ja milloin terveellisiä.

Suhtaudun itse varauksella nyt esillä oleviin punaisen lihan syyllistämisiin, mutta en kiistä, etteikö syy-seuraus-suhdetta olisi tai ainakin voisi olla. Kun talvi piakkoin tulee ja päähineet otetaan käyttöön, ajattelin panna tässä asiassa jäitä hattuun.

Suosituksia punaisen lihan nauttimisen vähäisistä enimmäismääristä viikossa pidän yliampuvina, vaikka ainakin yksipuolisen lihansyönnin vähentämistä pidän varteenotettavana asiana. Olisiko kohtuullisuus tässäkin asiassa hyvä ohjenuora. Vähemmän, mutta parempaa.

Lihavalmisteilla sanotaan olevan suurempi vaikutus kuin kokolihalla. Ja lihan laadulla ainakin osa tutkijoista katsoo olevan merkitystä. Puhtaassa luonnossa luonnonravinnolla elävän poron lihan uskon olevan terveellisempää myös suoliston kannalta kuin massatuotettujen eläinten lihan.

Olisi kyllä mielenkiintoista nähdä tilastoja siitä, onko väestöllä paljon makkaroita syövillä alueilla Keski-Euroopassa enemmän suolistosyöpiä kuin muilla eurooppalaisilla. Ja onko niitä poronlihaa paljon syövissä poronomistajasuvuissa enemmän kuin Lapin muussa väestössä.

 

Uusi kausi käynnistyy – poronlihan hinta määräytymässä

Uusi kausi on käynnistymässä. Tavallisesti tässä vaiheessa on kauden hintataso poronlihalle jo selvinnyt suurten ostajien ja paliskuntien välisissä kaupoissa. Tietämäni mukaan nyt on kaupat tehty vain yhden ostajan ja yhden paliskunnan välillä. Heijastuuko tilanteeseen sitten viime vuoden poronlihan loppuminen kesken tai siperialaisen poronlihan saatavuuden rajallisuus tai aivan joku muu, mutta tehdyssä kaupassa suurin ostaja maksoi lihasta noin 10 % viimevuotista enemmän. Tarjouskilpailussa hävinnyt on sen perusteella päättänyt toistaiseksi olla tekemättä muita tarjouksia ja tarvittaessa rajoittaa ostamansa poronlihan määrää. Kaupankäynti näyttää keskeytyneen.

Kentällä tuntuu vallitsevan epätietoisuus. Ivalon paliskunnassa Ivalojoen Poro Oy:n osakkaat eivät myy suurille ostajille juuri mitään vaan pääasiallinen asiakaskunta muodostuu Saariselän ravintoloista, paikallisista kuluttajista Ivalossa sekä osaltaan Deliporosta.

Olemme tänään tehneet lihantoimittajamme kanssa sopimuksen, että panemme tuotteet myyntiin verkkokaupassa viime vuotisin hinnoin sillä varauksella, että voimme korottaa niitä kesken kauden, mikäli yleinen hintataso nousee. Tilaukset toimitamme tietysti tilausvahvistuksen mukaisin hinnoin. Muutamissa tuotteissa on koostumusmuutoksia, esimerkiksi puolen vasan paketin paino on nostettu 12 kg:aan isokokoisten vasojen vuoksi.

Poron kylki

Poron kylki on ohuehko lihas. Kiinnittyminen kylkiluihin tapahtuu vahvojen kalvojen avulla, mistä syystä kylkiliha vaatii kunnon kypsytyksen. Sen maku on verraten mieto, joten siihen on helppo yhdistää erilaisia mausteita tai lisäkkeitä.

Poron kylkiliha on tyypillistä haudutettavaa uuniruokaa, mutta se sopii myös grillattavaksi. Grillikyljen mureuden saavuttamiseksi suositeltavaa on joko esikypsentää liha ennen grillausta tai jälkikypsentää sitä grillauksen jälkeen. Luista irti leikatulle rullaksi kääritystä kylkilihasta voi myös siivuttaa käristystarpeet.

Kylkireseptejä näet tästä >

Deliporon puolen vasan paketissa on luuttomaksi leikattu kylkirulla. Kylkiluut ovat mukana paketin keittoluissa. Vasan etuneljännespaketissa kylki on kämmenen kokoisina palasina luineen ja sitä voi kypsentää joko grillissä tai uunissa. Varsinaista grillikylkeä ei ole vakiotuotteena, mutta sitä voi kysyä erikseen. Hyvää grillikylkeä saa varsin isokokoisesta ja lihavasta vasasta tai nuoresta raavaasta, pienten vasojen kylki on useimmiten liian kuivaa.

Deliporosta inarilainen yritys

Deliporolla on ollut vuokrattu toimistotila Rovaniemellä. Siellä on pääasiallisesti työskennellyt paikkakunnalla asuva Pertti, kun taas Matti on tehnyt työtään ensisijaisesti kotonaan Helsingissä, lähellä niin päämarkkinoita kuin useita tärkeitä yhteistyökumppaneitakin. Viimeiset puolitoista vuotta Matti on kuitenkin viettänyt suurimman osan ajastaan vanhalla kotiseudullaan Inarissa, kunnan neljänneksi suurimmassa kylässä Saariselällä.

Vuodenvaihteessa luovuimme vuokratusta konttorista Rovaniemellä ja siirryimme kokonaan työskentelemään kotikonttoreista käsin. Yhtiön viralliseksi osoitteeksi päätimme vaihtaa Saariselän, joka sattuu myös sijaitsemaan Ivalon paliskunnan alueella. Deliporosta tuli siten inarilainen yritys. Rovaniemellä toiminta säilyy Pertin osalta entisellään, mutta kotiosoitteessa, josta käsin hän on tehnyt osan työstään tähänkin asti.

Verkkokaupan etu on sen riippumattomuus paikasta. Vain nettiyhteys on välttämätön. Tämä erityisesti silloin, kun toiminta rakentuu mahdollisimman paljon yhteistyökumppanien muodostaman verkoston varaan.

Tulemme alkaneen vuoden klubikirjeissä kertomaan enemmän niin itsestämme kuin yhteistyökumppaneistammekin.

Porotalous elää luonnon ehdoilla

Luonnonolosuhteisiin on pakko sopeutua. Kun huono kesä 2012 jätti porot huonokuntoisiksi talvea vasten ja talvi oli ankara, monissa osin poronhoitoaluetta tuli tänä vuonna vasakato. Sitä on pahentanut petokannan voimakas kasvu.

Tämä syksy on Ivalon paliskunnan alueella ollut poikkeuksellinen. Lunta on sen verran, että maaston väritys on kirjavaa eikä poroja näe ilmasta käsin. Helikopterin avulla tapahtuva ettoaminen eli porojen kokoaminen erotuksia varten on ollut mahdotonta. Lunta on toisaalta niin vähän, että myöskään moottorikelkoilla työhön ei ole kyetty.

Viimeisimmästä erotuksesta on kulunut puolitoista kuukautta ja lihavarastot ovat tyhjillään, vaikka nyt niiden pitäisi päin vastoin olla täysimmillään. Tällaista eivät paliskunnan vanhimmatkaan poromiehet muista aiemmin tapahtuneen.

Voimme siten toistaiseksi toimittaa vain pientä osaa tuotevalikoiman tuotteista, kunnes seuraava erotus todennäköisesti tammikuussa voidaan pitää. Porosta on pulaa jouluna, mutta talven aikana saatava lisämäärä on rajallista ja niukkuus jatkuu kyllä ensi syksyyn asti.

Tilanne on ikävä poronlihan ystäville, mutta ajatelkaapa, kuinka suuren loven tällainen vuosi tekee poronomistajaperheen toimeentuloon. Me deliporolaiset emme omista poroja, mutta eihän tämä meillekään mukavaa ole.

Lihaa myyviä verkkokauppoja tulee lisää

Tuoreet uutiset kertovat uudesta lihaa myyvästä verkkokaupasta. Kävinpä googlaamassa ja löysin niitä yhteensä puolikymmentä. Deliporon kannalta se on hieno asia kahdellakin tavalla. Ensinnäkin lihan ostaminen netistä tulee arkipäiväisemmäksi eikä sitä enää tarvitse arkailla. Toiseksi kaikki uudet toimijat ovat myymässä laadukasta lihaa ja vieläpä vähän isompina erinä kuin ruokakaupasta tavallisesti ostettava yhden-kahden päivän tarve. Tervetuloa kolleegat!

Poronlihan myyjiä joukossa ei ole, kaikki myyvät pihvikarjan lihaa, mutta useimmat myös sikaa ja lammasta, jotkut muutakin. Kaikki myyvät tuoretta lihaa periaatteella, että fileet ja paistit on raakakypsytetty mureiksi, mutta jauheliha toimitetaan ehdottoman tuoreena. Poronvasan liha on luonnostaan mureaa eikä tarvitse raakakypsytystä.

Kun lihaa ostetaan isompina erinä, sitä tuskin käytetään ruoanlaittoon kerralla paitsi juhlia järjestettäessä. Iso osa jää asiakkaan pakastettavaksi. Meillä poronlihan pakastaminen tapahtuu heti leikkaamisen ja pakkaamisen jälkeen pakastustunnelissa, jonka lämpötila on noin -34 °C. Jäätyminen tapahtuu todella nopeasti, mikä on hyvä lihan laadulle. Mikrobit eivät ehdi lisääntyä ja entsyymien aiheuttamat sekä kemialliset muutokset minimoituvat. Ero kotipakastimeen on merkittävä.

Tuoreen lihan kuljetuksista vastaa pääasiassa Itellan Termo -palvelu, joka toimittaa paketit kotiovelle asti. Kuljetusta on ehdottomasti oltava vastaanottamassa sen saapuessa tai muuten lihat palautetaan tuhottavaksi eikä kauppahintaa palauteta. Deliporon paketit menevät noutopisteen pakastehuoneeseen ja asiakas voi noutaa omansa itselleen sopivana aikana.

Käykääpä googlaamassa. Huomaatte myös, että laadukas pihvikarjan ja lampaan liha ovat samassa hintaluokassa hyvän poronlihan kanssa.

 

 

Proteiinia poronlihasta

Proteiinin merkitystä ihmisen hyvinvoinnille korostetaan nykyisin enemmän kuin koskaan. Paljon liikkuvien energia- ja palautusjuomissa proteiini näyttää olevan yleinen ja vahvasti esiintuotu komponentti. Myös moniin muihin juomiin on alettu lisätä proteiinia. Vaimonikin terveysasioita seuraavana totesi äskettäin, että jokaisen välipalankin yhteydessä pitäisi nauttia vähän proteiinia.

Poronliha on mainio proteiinin lähde. Porossa on enemmän proteiinia ja vähemmän rasvaa kuin tehotuotetuissa ihoissa. Luonnollisessa muodossa proteiini lienee myös  elimistölle sopivampaa kuin teollisiin tuotteisiin keinotekoisesti lisätty proteiini. Alla olevaan taulukkoon on Finelin tiedostosta poimittu vertailu nautaan ja sikaan. Luvut puhuvat puolestaan.

poro nauta sika
rasvaa 31 % 49 % 66 %
proteiinia 69 % 51 % 34 %

Tuli takaisku

Poromies Jarmo Mikkola, joka valtaosan Deliporon lihasta toimittaa, joutui viime erotuksen alla ettotöissä onnettomuuteen. Hän ajoi poroja kokoon mönkijällä helikopterin apuna, törmäsi vauhdissa esteeseen ja lensi mönkijän tangon yli nurin niskoin. Oikea olkapää sai kovan tällin. Lääkäri Ivalon terveyskeskuksessa haluaa jonkin aikaa seurata, lähteekö vamma paranemaan itsekseen vai tarvitaanko leikkaushoitoa.

Lihan leikkaaminen kipeällä kädellä ei onnistu, mutta Jamppa tekee vakuumointi- ja pakkaustöitä. Jos vamma vaatii leikkauksen, käsi on poissa pelistä koko pääsesongin ajan. Kysyin, miten lihan leikkaamisen käy. Jamppa vakuutti kaverien auttavan ja hommien tulevan hoidetuiksi.

Tolosen laitos on ainutlaatuinen poronhoitoalueella siinä mielessä, että osakkaita on parikymmentä ja yhteistyö on aina saumatonta. Erilaisia mielipiteitä asioista kyllä on, mutta ei erimielisyyksiä. Asiat pystytään aina sopimaan ja kun jotain on päätetty, niin myös tehdään. Tuon porukan kanssa on helppo uskoa, että tekemisestä meidän lihantoimituksemme eivät jää kiinni. Jonkinlaisia viivästyksiä toki saattaa esiintyä.

En kannata lihatonta lokakuuta

Maassa on kuulemma lihaton lokakuu. Kampanjaan on liittynyt noin 30 000 henkilöä, joka näkökulmasta riippuen on vähän tai paljon. Teemaan liittyen viime perjantaina A-Studio Streamissa oli keskustelu, jossa osin väitettiin kaiken punaisen lihan olevan vahingollista ihmiselle, osin painotettiin lihan laadulla olevan yhtä paljon merkitystä terveyteen kuin sen syönnillä yleisesti. Puhdas, luonnonmukainen liha nautittuna juuresten ja vihanneksien kanssa sai ainakin yhdeltä asiantuntijalta synninpäästön. Ja lihan hyvää makua keskustelussa yksimielisesti arvostettiin.

Syöpäjärjestöjen suositusten mukainen maksimimäärä punaista lihaa on 300 g viikossa. Ja erään katselijan lähettämässä kommentissa kaikkea lihan syömistä pidettiin epäterveellisenä, epäeettisenä, ympäristövaikutuksiltaan huonona ja kaiken kaikkiaan tarpeettomana.

Kaikki imettäväiset – ihmiset, lemmikit, tuotantoeläimet ja villieläimet – käyttävät luonnon resursseja. Vettä, kasveja, osin toisia eläimiä. Kyllä sillä ympäristövaikutuksia on, mutta niistähän ei päästä täysin eroon niin kauan kuin imettäväisiä maapallolla asuu. Totta on sekin, että kaikkia maailman ihmisiä ei kyetä lihalla ruokkimaan.

Poronliha on lihoista parhaita:
-maukasta ja mureaa
-puhdasta, luonnonmukaista ja ekologista
-runsasproteiinista ja vähärasvaista
-ravintoarvoiltaan erinomaista
-myös allergisille sopivaa.

Henkilökohtaisesti en innostu äärijyrkistä mielipiteistä puoleen tai toiseen, tässäkään asiassa. Rohkenen epäillä, että tiukasti yksipuoliset tutkimustulokset johtuvat tutkimuksen olettamusten rajaamisista ja yksinkertaistetuista perusolettamuksista. Kun uusia tutkimuksia tehdään, johtopäätökset muuttuvat. Tästä on lääketieteen ja ravitsemustieteen alueilta viime vuosikymmenien ajalta runsaasti esimerkkejä. Useakin ruoka on ”todistettu” vuoron perään terveelliseksi ja epäterveelliseksi.

Esi-isämme ovat vuosisatojen ajan olleet sekaravinnon syöjiä ja käyttäneet lihaa, kalaa, juureksia, kasviksia, marjoja, viljaa jne. Sopeutuminen johonkin painottuvaan tai jotain vailla olevaan ravintoon on mahdollista (esimerkiksi eskimot tulevat hyvin toimeen ilman kasviksia), mutta tapahtuu vain vähitellen, usean sukupolven aikana. En voi pitää terveellisenä, että yks kaks yksipuolistaisimme ravintoamme esimerkiksi jättämällä lihan kokonaan pois.

Yritän suhtautua tähän viimeisimpäänkin villitykseen terveellä järjellä ja jatkan nauttimista monipuolisesta ja laadukkaasta ruoasta.

Petovahingot korvataan täysimääräisesti

Poronomistajia huolestuttanut petovahinkojen korvaamisen mahdollinen leikkaaminen on päättynyt onnellisesti. Maa- ja metsätalousministeriö on ilmoittanut vahingot koirvattavan töysimääräisesti, koska eduskunta myönsi suurpetovahinkojen korvaamiseen 3,22 miljoonaa euroa lisämäärärahaa. Valtaosa vahingoistahan koituu porotaloudelle.

Deliporo eivätkä sen omistajat omista poroja, joten meillä ei ole omaa poroa ojassa. Pakko on silti muistuttaa, että korvauksia maksetaan vain löydettyjen raatojen perusteella ja että kokemusperäisesti saman verran petojen syömistä poroista jää kokonaan löytymättä.

Kuten blogissammekin on todettu, suurin vahingon aiheuttaja on ollut ahma viime vuodesta kaksinkertaistuneine tappomäärineen. Ahmat aiheuttivat poronhoitoalueella enemmän vahinkoja kuin kolme muuta suurpetoa eli susi, karhu ja ilves yhteensä koko maassa.

Suurpedot aiheuttivat viime vuonna yli 7 miljoonan euron vahingot. Porotalouden vahingot nousivat edellisvuoden vajaasta 4,9 miljoonasta yli 6,8 miljoonaan euroon.

Poromiehet odottavat, että ahmakannan hoitosuunnitelma valmistuisi todella pian ja että ahmoja voitaisiin sitten ruveta harventamaan ainakin pakottavilta osin. Tästähän tulisi valtiontaloudellekin selvää säästöä näinä vaikeina aikoina, kuten edellä esitetyt luvut selvästi osoittavat.

Arvovieraille tarjotaan poroa

Kun valtiovalta saa arvovieraita ulkomailta, heille tarjotaan tietysti parasta, mitä maasta löytyy. Lapin herkut poro ja hilla sekä tuore kala ovat ruokalistalla mukana lähes aina. Aivan samoin tapahtuu vientiyritysten tärkeissä edustustilaisuuksissa.

Omaperäiset maut ja yksinkertaisen pelkistetty valmistustapa tuottavat aterioita, joita muista maista ei juuri löydy.  Ruoka on myös mainio puheenaihe ja pohjoisen puhtaat luonnonantimet sisältävät sopivasti eksotiikkaa sekä mahdollisuuden kertoa  maastamme laajemminkin. Esimerkkinä käy vaikka uusviennin painopistealueisiin kuuluva clean tech, joka ammentaa voimaa ja uskottavuutta luonnostamme.

Samat elementit ovat toki käytettävissämme kotoisissakin olosuhteissa. Maittava ateria, mahdollisesti pientä rekvisiittaa Lapista, matkojen ja tapahtumien muistelua, vähän taustamusiikkia ja niin edelleen. Siinä on aineksia enempäänkin kuin tavanomaiseen ateriaan.

 

 

 

Me kerromme myymämme lihan alkuperän

Harmittaa, että liha-ala on jatkuvasti julkisuudessa, ellei suoranaisten skandaalien niin ainakin negatiivisten uutisten takia.

Viimeksi suuret lihatalot ilmoittivat ylimielisesti, että mitä se kenellekään kuuluu, mistä maasta he raaka-aineensa hankkivat. Tähän voisi sarkastisesti lisätä, että sen kertominenhan voisi paljastaa jotain heidän tuotteidensa tai hankintaprosessinsa laadusta. Tuollaiset lausunnot taas kertovat, miten vähän he todellisuudessa asiakkaitaan arvostavat.

Pienjalostuslaitosten poronlihan myyjänä on tässä keskustelussa helppoa ja mukavaa todeta, että meillä ei ole tarvetta tai syytä salata lihamme alkuperää, päin vastoin. Kerromme aktiivisesti ja ylpeinä lihamme olevan suomalaista ja pystyvämme jäljittämään lihan poronomistajaan, teurastuspäivään sekä lihan leikkaamiseen ja pakkaamiseen asti. Meidän ei tarvitse piilotella mitään eikä mennä kenenkään selän taakse selittelemään jonkun muun syyksi mahdollisia laatuongelmia. Jos niitä ilmenee, lihantoimittajamme ovat rinnallamme tekemässä mitä tarvitsee, että asiakas tulee tyytyväiseksi.

Poro viilentää ilmastoa!

Poroparlamentissa kesäkuun alussa Turun yliopiston professori Lauri Oksanen kertoi mielenkiintoisia tutkimustuloksia porojen vaikutuksesta ilmastonmuutokseen. Ilmaston lämpenemistä arktisissa olosuhteissa on tutkittu Alaskassa ja niiden tulosten perusteella myös Pohjoismaissa.

Ilmaston lämpenemiseen vaikuttavat paitsi kasvihuonepäästöt, myös auringonvalon lämmittävä vaikutus tai sen heijastuminen takaisin avaruuteen. Koska kasvihuonepäästöistä vain murto-osa syntyy Pohjolassa, täällä suurempi merkitys on auringonsäteilyllä. Tehokkaimmillaan takaisinheijastuminen on kevättalvella, jolloin tunturialueiden laajat, valkoiset pinnat toimivat parhaimmillaan. Vähäinenkin pusikoituminen pienentää heijastumista, puut vielä enemmän ja metsä erittäin tehokkaasti.

Tunturiseudulla porot syövät kesällä puiden ja pensaiden varpuja sekä lehtiä ja auttavat tundramaaston pysymistä paljaana, edesauttaen auringonvalon takaisinheijastumista ja hidastaen siten ilmaston lämpenemistä. Professori Oksasen esityksestä lisää Ylen uutisessa »

Ei tämäkään asia tietenkään ole yksinkertainen eikä siitä voi ruveta yhtä totuutta ja ratkaisua ilmastonmuutokseen tekemään, mutta näkökulma on ainakin minulle uusi ja mielenkiintoinen.

Petovahingot hallintaan!

Petotilanteen paheneminen on poronhoitajille entistä suurempi ongelma. Tietoa vahingoista tulee eri puolilta poronhoitoaluetta ja luvut ovat koruttomia. Esimerkiksi inarilaisessa Hammastunturin paliskunnassa edellisenä poronhoitovuonna petojen jäljiltä löydettyjen raatojen määrä oli 83, ensi kuun vaihteessa päättyvänä poronhoitovuonna on jo nyt saavutettu yli kolminkertainen lukema 280, vaikka talviuniltaan juuri heräilevien karhujen suorittama vastasyntyneiden vasojen verottaminen on vielä edessä päin. Karhu seurailee vaameja vasomisen aikana tuulen alapuolelta ja iskee siinä vaiheessa, kun vasa on vielä liian heikko pakenemaan.

Vahinkojen raju lisääntyminen johtuu kuitenkin pääasiassa ahmakannan kasvusta. Ahma on Suomessa kokonaan rauhoitettu peto, sitä ei toistaiseksi missään olosuhteissa tai tilanteissa saa metsästää. Muiden petojen osalta häirikköyksilöiden poistolupia poronhoitoalueelle saadaan, mutta usein valitettavasti niin hitaasti, että pedot ehtivät siirtyä lupa-alueen ulkopuolelle. Ahma on myös pienestä koostaan huolimatta tehokas tappaja, joka ei saalista vain syödäkseen. Ja porotokassa ahma saattaa myös raadella useita poroja tappamatta niitä, jolloin poromiehet joutuvat hoitamaan likaisen työn loppuun.

Ahma ei ole uhanalainen laji. Sen pyydystäminen on mahdollista Ruotsissa, Norjassa ja Venäjällä. Lainmuutos meillä edellyttää kuulemma ahmojen hoitosuunnitelman tekemistä. Miksihän asian valmistelu etenee etanan vauhtia, vaikka kysymyksessä on syrjäseudulla asuvien ihmisten elinkeino?

Pedot ovat myös viisaita. Kun ne huomaavat, että perään lähteneet ahdistelijat lopettavat takaa-ajon valtakunnan rajalla, ne osaavat paeta rajan yli siitä eteenpäin joka kerta. Näin käyttäytyvät niin karhu kuin susikin.

Poromiesten huolta lisää se, että petovahinkojen lisääntyessä korvausmäärärahat tulevat perässä hitaammalla tahdilla. Maksatukset tulevat pahasti jälkikäteen ja pelkona on, että rahaa ei riitä täysmääräisiin korvauksiin. Korvauksia maksetaan vain löydetyistä raadoista ja ainakin toinen mokoma jää löytymättä. Trendi on selvä: vuonna 2011 löydettiin runsas 3 300 raatoa, vuonna 2012 jo yli 5 000. Tämän vuoden luvut tulevat aivan ilmeisesti olemaan vielä koruttomampia.

Tässä olisi työsarkaa Lapin kansanedustajille puoluekannasta riippumatta: ahman pyytäminen sallittava ja petokorvauksiin riittävästi rahaa. Ja voisivat suomalaiset europarlamentaarikotkin ehdottaa petojen suojelua ajaville kolleegoilleen Keski-Euroopassa, että voisimme pyydystää liikoja petoja täällä elävänä ja he voisivat sitten suojella niitä omissa lähimetsissään.

Poron potka

Poron potka kuuluu maultaan omaperäisten ruhonosien joukkoon. Liha on tiheäsyistä ja herkkusuille potkan kaikki kaikessa on potkaluu (tai konttiluu, kuten sitä Lapissa kutsutaan) ja sen luuydin. Rasvainen ydin antaa makua koko valmistettavalle annokselle, mutta monien mielestä juuri kokonaisesta ja halkaistusta potkaluusta ytimen esiin kaivaminen  ja sen maiskuttelu ovat aterian kliimaksi.

Yleisin potkan kypsennystapa on pitkäaikainen kypsentäminen verraten alhaisessa lämpötilassa, mutta aivan yllättäen potkakiekosta valmistettu potkapihvi on mainio grillattava ja sellaisenaan murea, kun sen uskaltaa ja muistaa grillata nopeasti, vain pari minuuttia puoleltaan. Kiekon ulkoreunalla oleva kalvo on muistettava katkaista muutamasta kohti, ettei liha väänny kypsennettäessä kupiksi. Ja tietysti arktinen osso buco tehdään poronpotkasta.

Reseptejä poron potkalle löydät tästä >

Deliporo toimittaa takajalan potkan kiekoiksi sahattuna puolen poronvasan ja vasan takaneljänneksen paketeissa. Lisäksi potkapihvejä on saatavana 1 kg pakkauksissa.

deliporo-verkkokauppaan

Poron paisti

Paisti kuuluu arvo-osiin yhdessä fileiden kanssa. Poron paisti on perinteisesti ollut juhlaruoka, mihin se sopiikin mainiosti mureutensa, makunsa ja edustavan ulkonäkönsä ansiosta.

Paisti ja paistin osat

paisti_paloitteluPaisti voidaan käyttää kokonaisena tai osiin hajoitettuna. Osia ovat sisäpaisti, paahtopaisti, ulkopaisti ja kulmapaisti. Viimeeksimainitusta käytetään myös nimeä pyöröpaisti.

Kokonainen poron paisti voi olla luuttomaksi leikattu tai luullinen, ns. putkiluupaisti. Luu antaa kypsennettäessä lisää makua, pitää paistin hyvin kasassa ja on myös näyttävän näköinen lihaa pöydässä leikattaessa. Poron paistia voidaan tarjoilla niin lämpimänä kuin kylmänäkin. Kylmästä paistista leikatut siivut sopivat vaikka juhla-ateriaan lämpimien lisäkkeiden (keitetyt puikulaperunat, juurekset, kastike jne.) kanssa ja poronpaistivoileipä on erinomainen väli- tai iltapala. Vasan putkiluupaisti painaa yleensä 2,2-3 kg.

Mureimpia paistin osia ovat sisäpaisti ja paahtopaisti. Ulko- ja kulmapaistia voi halutessaan mureuttaa ennen valmistusta marinoimalla niitä esimerkiksi oluessa (tummaa kannattaa kokeilla) muutaman tunnin ajan.

Paahtopaistista on tullut ravintolakokkien ja grillaajien suuri suosikki. Se on fileetä maukkaampaa, aina erittäin mureaa ja pihvinä varsin tasakokoinen sekä näyttävän näköinen. Sisäpaisti on myös monipuolinen ja helppo laitettava. Se voidaan kypsentää kokonaisena ja paloitella sen jälkeen annospaloiksi tai se voidaan ennen kypsentämistä leikata valmiiksi pihveiksi.

Kypsyysaste

paisti_grilliHalutun kypsyysasteen saavuttaminen tapahtuu ehdottomasti helpoiten lihalämpömittaria käyttäen. Parhaita ja varsin edullisia ovat nykyaikaiset digitaaliset mittarit.

Poron paisti on sisältä punaista, kun sen sisälämpötila on 65 °C, vaalean punaista, kun lämpötila on 67-68 °C ja kypsää, kun lämpötila on 72 °C.

Paistin kypsentäminen

Paisti voidaan kypsentää ainakin uunissa, paistinpannulla, padassa, haudutuspadassa, grillissä, fondue -pannussa ja avotulella. Uunissa kokonaisena laitettavan paistin pinta voidaan kypsentämisen aluksi tai lopuksi ruskistaa uunin grillivastuksilla tai muuten korkeassa lämpötilassa (yli 200°C), mutta nopeasti. Jos paistin osia kypsennetään uunissa, suositeltavaa on ruskistaa pinnat pikaisesti paistinpannulla, jolloin pinta saa makua . Kummassakin tapauksessa uunin lämpötila on sen jälkeen laskettava varsin alhaiseksi, korkeintaan 150 °C.

Paistinpannulla ja grillissä perusperiaate on yksinkertainen: kypsennä varsin korkeassa lämpötilassa, mutta nopeasti. Kypsentämisen jälkeen paisti kannattaa ehdottomasti peittää pyyheliinalla tai muulla lämpöä eristävällä materiaalilla ja antaa sen vetäytyä 10-20 minuuttia. Näin liha kypsyy tasaisesti pinnasta keskelle.

Padassa ja haudutuspadassa paistista tavallisesti tehdään kypsää, jopa ylikypsää ja näin syntyy maukas pataruoka. Moni on tosin sitä mieltä, että pataruoaksi sopivampia ovat luulliset lihat eikä paisti.

Poronpaistin kypsentäminen avotulella on taitoa ja kärsivällisyyttä vaativa tehtävä. Siihen suosittelemme ryhtyväksi vain niiden, jotka todella haluavat ja jaksavat kokeilla ja opetella oikeat työtavat.

Poronliha sopii myös rosvopaistin laittamiseen siinä, missä muutkin lihat. Tämän kirjoittajalla ei ole omakohtaista kokemusta eikä siten edellytyksiä antaa ohjeita tekemisestä.

Raaka paisti

paisti_raakaJos poronlihasta haluaa tehdä tartar -pihvin, sisäpaisti sopii siihen parhaiten.

Myös graavipaisti onnistuu hyvin ja muistuttaa riimiporoa, joka kuitenkin useimmiten tehdään fileestä.

Maustaminen

Paistiin sopivat hyvin yleiset poronlihan maustamiseen annetut ohjeet. Maltillisesti, ettei poron oma hieno maku peity. Suolaa, mustapippuria, katajanmarjaa. Yrttejä, mutta ei monta erilaista yhdellä kertaa. Marinoiminen on syytä myös tehdä miedoilla mauilla, sisä- ja paahtopaisti eivät marinointia kaipaa mureuden vuoksi lainkaan.

Vahva tumma kastike, esimerkiksi Deliporon porokastike sopivat hyvin. Samoin kaikki riistakastikkeet.

Savustaminen ja kuivaaminen

Savuporo tehdään useimmiten paistista ja nimenomaan sisä-, ulko- ja kulmapaistista. Savustusmenetelmät kylmäsavustus, lämminsavustus ja avotulella tapahtuva kotasavustus antavat lihalle erilaisen maun ja myös tuotteiden käyttötarkoitus vaihtelee. Kotasavustettua lihaa ei toistaiseksi ole lupa myydä ravintoloille eikä kaupoille (kuten Deliporo), koska sitä ei valmisteta hyväksytyissä sisätiloissa.

Poron paistikäristys

Poronkäristystä tehdään myös ulkopaistista ja liha onkin mureaa sekä siistin näköistä. Paistiliha murenee kuitenkin helposti pieneksi eikä siksi sovi yhtä hyvin pitkään haudutukseen kuin vasan etupään lihat. Viimeeksimainituissa on myös sen verran kalvoa, että niissä on täyteläisempi maku.

Lapapaisti

Luuttomaksi leikatusta lavasta tai lavan osasta käytetään joskus nimitystä lapapaisti. Tällöin termi viittaa ruokalajiin eikä ruhonosaan.

Deliporon puolen vasan paketissa paisti on hajoitettuna sisä-, paahto-, ulko- ja kulmapaisteiksi, vasan takaneljännes-paketissa se on kokonainen putkiluupaisti. Pihvipaketissa on mukana sisäpaistia ja paahtopaistia.

Ison joukon paistireseptejä näet tästä >

deliporo-verkkokauppaan

Hyvä pororuoka on slow foodia

Slow food on fast foodin eli pikaruoan vastakohta monella tavalla. Slow foodin iskulause kuuluu: puhdasta, hyvää ja reilua/oikeudenmukaista. Siinä painotetaan paikallisten raaka-aineen käyttöä, paikallisten tuottajien suosimista ja omien perinteiden kunnioittamista. Siinä vastustetaan teollista massavalmistusta ja epäoikeudenmukaista tuottojen jakautumista suurille toimijoille. Maku ja terveellisyys sekä ateriasta nauttiminen ovat tärkeämpiä kuin halpa hinta ja niin valmistuksen kuin syömisen nopeuskin.

Slow food -liike syntyi 1980-lopulla Italiassa ja on sieltä levinnyt pikku hiljaa sekä muualle Eurooppaan että Pohjois-Amerikkaan. Kovin suuri ilmiö se ei vieläkään ole, mutta sillä on toki 100 000 jäsentä sekä nimekkäitä ja näkyviä kannattajia. Jos tuntuu kiinnostavalta, lisätietoja löydät englanniksi osoitteesta www.slowfood.com.

Oma filosofiamme poronlihan toimittajina on sukua slow food -ajattelulle. Jos et tyydy halvimpaan käristyslihaan marketista ja sen pikakypsyttämiseen kuhanhäntäjonkinlaiseksi lämpimäksi syötäväksi, olet joko asiakkaamme tai ainakin potentiaalinen sellainen. Meiltä saat ehdottoman laadukasta lihaa, jonka alkuperä on jäljitettävissä. Tuottajat, leikkajat ja pakkaajat ovat ahkeria poromiehiä, jotka arvostavat niin eläviä porojaan kuin niistä saamaansa lihaakin ja tekevät työnsä ammattitaidolla ja ylpeydellä. Deliporo täydentää toimitusketjua markkinoinnin, tilausjärjestelmän, logistiikan ja ruokaohjeiden kautta, viimeisimpänä uutena askeleena porokokkauskurssien muodossa.

Ruotsissa on vuodesta 2009 toiminut organisaatio Slow Food Sápmi, joka pyrkii nimenomaan saamelaisen ruokakulttuurin edistämiseen ja kehittämiseen. Suomalaisia ei mukana vielä ole ja Deliporokin joutuu tässä vaiheessa resurssipulan vuoksi jäämään odottavalle kannalle. Ruotsinkielistä informaatiota löydät halutessasi osoitteesta www.slowfood.sapmi.com.

Poron kaula/niska

poron kaula niskaPoronvasan kaula/niska sisältää vahvoja lihaksia, joiden voimin vasa liikuttaa verraten painavaa päätään sarvineen. Lihakset ovat vahvasti kiinnittyneet kaularankaan, mistä lihan irtileikkaaminen siistinä ja kokonaisena on korkeaa ammattitaitoa vaativaa ja hyvin hidasta. Lihaa on myös vaikea saada tarkoin talteen. Tästä syystä kaula/niska melkein aina valmistetaan luullisena ja liha erotetaan luista vasta kypsänä.

Kaulan/niskan rakenteesta johtuen lihaksissa on sitkeitä kalvoja, jotka vaativat pitkäaikaista kypsentämistä. Sen maku poikkeaa muista vasan ruhonosista ja tarjoaa viitseliäille herkkusuille upeita makuelämyksiä.

Katso tästä poron kaulaan/niskaan liittyviä reseptejä >

Deliporo toimittaa kiekoiksi sahattua kaulaa puoli poronvasaa sisältävien pakettien osana.

Poro ja hevonen

Olin sunnuntaina Ivalossa porokilpailuissa. Tänään tuli sitten mieleen jatkaa kirjoittamista aiheesta poro ja hevonen, ei niiden lihasta vaan lihaksilla tuotettavasta energiasta. Kumpi mahtaa olla nopeampi, poro vai hevonen?

Aloittaessaan kilpailemisen poro juoksee yleisessä sarjassa. Kun se ensimmäisen kerran alittaa kilometrin matkalla ajan 1:19, se siirtyy kuumaan sarjaan. Hevosilla sarjajako menee sen mukaan, onko kysymys kylmäverisistä vai lämminverisistä hevosista. Luokkia on myös iän mukaan. Poron ohjastaja on laskettelusuksien päällä ja suksien voitelu on samalla tavalla tärkeää kuin alppihiihtokisoissa. Hevosen ohjastaja on kärryissä ja uskoisin, että talvella lumi hidastaa niiden menoa enemmän kuin suksien.

Porokilpailuissa matka on lähes aina 1 000 m. Raveissa ainakin normaalisti lyhin matka on 2 100 m ja aika ilmoitetaan kilometriaikana, josta vielä jätetään minuutti pois. Vertailua ei siksi voi suorittaa kirjoituspöydän ääressä täysin yksi yhteen.

Ivalon kultakelloajoissa nopein aika oli 1:15,97. Porojen maailmanennätys on alle 1:15. Saman viikonlopun raveissa Ylivieskassa kylmäveristen ryhmäajon voittajan kilometriaika oli 1:38,5 ja lämminveristen 1:22,7. Lämminveristen maailmanennätys on alle 1:10.

Porokilpailujen ja ravien tuloksia hiukan laajemmin silmäiltyäni sain vaikutelman, että lämminverihevoset juoksevat varsin usein nopeammin kuin porot, mutta kylmäverihevoset vastaavasti näitä hitaammin. Varsin samanlaisen vauhdin eläimet kuitenkin pystyvät kehittämään, tutummalla mittayksiköllä ilmaistuna vauhti on mopoluokassa eli 40-50 km tunnissa.

Poroa – ei hevosenlihaa

”Hyvää päivää, tässä YLEn hevosenlihauutiset.” Noin voisi näinä päivinä kaikki uutislähetykset aloittaa. Hevosenlihaa löytyy siitä ja tästä eineksestä, suomalaisen lihan joukosta löytyykin kanadalaista hevosenlihaa, pakkaajat ja valmistajat eivät tunnusta tienneensä sitä tai tätä, pakkausmerkinnät eivät pidä yhtä sisällön kanssa, kuluttajat kokevat tulleensa huijatuiksi jne. Aluksi tällaista saattoi sattua vain ulkomailla, ei meillä Suomessa, mutta mutta…

Syyttävä sormi osoittaa moneen suuntaan. Pannaanpa pikkurilli kohti laiskaa kuluttajaakin. Ruoan pitää olla mahdollisimman valmista eli einestä eikä se saa maksaa juuri mitään. Tässä on yksi osatekijä sille, että elintarvikeketjut pitenevät, tuottajilla tarkkaavaisuus herpaantuu ja joukkoon voi tulla omatunnon  venyttäjiäkin.

Me Deliporossa palvelemme niitä kotitalouksia, jotka arvostavat laatua, haluavat tietää ostamansa lihan alkuperän, ovat valmiita näkemään vaivaa hyvän aterian aikaansaamiseksi ja tunnustavat, että halvin vaihtoehto ei voi olla paras vaihtoehto. Heti teurastuksen jälkeen leikattu ja pakattu liha merkitään ja pakastetaan saman tien. Siihen ei mitään ylimääräistä voi sekoittaa ja lihan alkuperän selvittäminen onnistuu aina, poron omistajaa, teurastuspaikkaa ja teurastusspäivää myöten. Markkinoilla toki on muutakin kuin suomalaista poronlihaa: suurin jalostaja Polarica – Lapin Liha tuo maahan venäläistä poroa eikä kuluttaja voi tietää, mikä heidän lihastaan on suomalaista, mikä ei.

Leikatun ja käsittelemättömänä pakastetun lihan sekä kuivalihan hankimme nykyisin kokonaisuudessaan Ivalojoen Poron laitokselta Tolosen kylältä. Porosäilyke tulee ArctiFoodilta Raattamasta ja savuporo sekä poromakkarat ivalolaiselta Inarin Luonnonporolta. Salameissa on muutakin kuin poroa: possua. Se onkin ainoa liha, jota Luonnonporo ei hanki lähiympäristöstä. Poronliha tulee yhtiön osakkaalta suoraan teurastamolta ja elintarvikeketjua ei juuri lyhyemmäksi saa. DNA -testejä sopii tehdä, mutta hevosta porosalamista ei varmasti löydy. Hirvisalameista köytyy kyllä hirveä ja karhusalameista karhua, molemmat marginaalisia erikoistuotteita.

Hevonen on joutunut kohun keskelle, vaikka on täysin syytön tapahtuneeseen. Hevosen liha on maultaan, ravintoarvoltaan ja rakenteeltaan erittäin hyvää ja pärjää vertailussa mainiosti naudanlihan sekä sianlihan kanssa. Maine on kohussa kyllä kärsinyt ja aivan suotta. Mielenkiintoinen yhtymäkohta poroon on, että poroa ja hevosta kumpaakin käytetään maassamme 2-2,5 miljoonaa kiloa vuodessa. Kun poro syödään valtaosin käristyksenä, pihveinä ja paisteina, hevosen liha mennee valtaosin raaka-aineeksi makkarateollisuuteen niin kuin ennenkin. Vanhempi kansa muistaa vitsin sota-ajalta. Pyymakkarassa hevosenlihaa ja pyyn lihaa oli suhteessa 1:1. Yksi hevonen ja yksi pyy 🙂

Noutopisteverkkomme: edelläkävijä ja ainoa lajissaan

Aloitimme pilottina noutopisteyhteistyön silloisen Tradekan, nykyisen Suomen Lähikaupan kanssa lähes viisi vuotta sitten, syksyllä 2008. Konsepti oli alusta alkaen asiakkaillemme mieluisa ja toimivuus oli myös kunnossa heti startista. Onnistuneen pilotoinnin jälkeen yhteistyö vakiintui jo kolmisen vuotta sitten.

Pakasteiden noutopisteverkostomme on edelläkävijä ja edelleenkin ainutlaatuinen koko maassa.

Kahden suurimman ruokakauppaketjun puristuksessa toimiva Lähikauppa on joutunut määrittelemään konseptinsa uusiksi ja muokkaamaan myymäläverkostoaan kovalla kädellä. Tällä hetkellä näkymät ovat varovaisen myönteiset, kannattavuus ylittää vähimmäisrajan ja parempaan tulevaisuuteen on perusteltua uskoa, erityisesti uuden omistuspohjan myötä. Euromarketeja oli pilotin käynnistyessä 23, nyt niitä on enää kolme. Valintatalojenkin joukosta on noutopisteitä poistunut, mutta onneksi verkosto ei ole harventunut merkittävästi. Siwoja on mukana rajoitetusti, mutta tärkeinä pisteinä.

Miksi sitten Lähikauppa oli kiinnostunut yhteistyöstä, kun isommat eivät katsoneet voivansa tällaista palvelua Deliporolle tarjota? Asemoidessaan itseään kilpailutilanteessa Lähikauppa päätti panostaa lähipalveluihin. Tärkein osa-alue oli pakettipalvelut, joissa jokainen myymälä toimii tänään Matkahuollon pakettipisteenä, jossa voi sekä vastaanottaa että lähettää paketteja. Sen kylkeen pienivolyyminen poronlihakin sopii strategiaan istuen. Muita lähipalveluja ovat lukuisat asiamiespostit, veikkauspisteet, pesuloiden palvelupisteet jne.

Suuri yleisö on ottanut lähellä sijaitsevat pakettipisteet myönteisesti vastaan. Kesällä 2012 tehdyssä tutkimuksessa peräti 59 % vastanneista oli käyttänyt pieniä lähikauppoja pakettipalveluissa. Kioskit, huoltoasemat ja suuremmat ruokakaupat olivat selvästi perässä. Kun kysyttiin vastaajan suosikkia pakettipalvelupisteenä, perinteiset postin pisteet olivat vielä ilmeisesti tottumusten myötä ykkösinä (45 %), pienet lähikaupat jo tukevasti kakkosina (29 %). Ne asiakkaat, jotka ovat usein käyttäneet lähikauppaa, suhtautuivat sen palveluihin positiivisimmin ja useimmin suosittelivat niitä eteenpäin.

Deliporon kokemukset ovat erittäin myönteiset. Kuluneena syksynä oli kyllä kolme tapausta, joissa uusi kassatyöntekijä etsi pakettia Matkahuollon listoilta eikä löytänyt, jolloin asiakkaamme joutui lähtemään myymälästä tyhjin käsin. Asiat selvitettiin ja Lähikauppa on jo korjannut asian informaation sekä koulutuksen uusimisella.

Deliporolla voimme iloita siitä, että olemme päässeet kehittyvän palveluverkoston yhteistyökumppaniksi. Ja tuleehan sieltä 1bonustakin niille, jotka ovat kanta-asiakkaita.

Saamme silloin tällöin ehdotuksia siitä, että jonkun asiakkaan lähellä oleva Valintatalo tai Siwa olisi hyvä noutopiste. Myymälä voi kuitenkin hoitaa noutopistetehtävän vain, jos sillä on riittävä pakstetila, käytännössä pakastehuone. Tämä rajoittaa mahdollisuuksia verkoston laajentamiseen. Jämsän alueella noutopisteenä on M-Market ja Vaasan saaristossa Björköbyssä yksityinen kyläkauppa. Vantaalla paketteja voi noutaa myös pakasteterminaali KWH Freezestä. Suurista kaupungeista meiltä puuttuu piste vain Seinäjoelta. Mahtaisiko tämän lukijoista jollakin olla vinkkejä ratkaisuksi, kun kaupungin Siwat eivät tule kysymykseen pienuutensa vuoksi?

Kun eilen Euroopan keskuspankin edustajakin piti Suomen vähittäiskaupan keskittyneisyyttä talouden ja inflaatiokehityksen kannalta riskitekijänä, asialle varmaan pitäisi tehdä jotakin. Kenen pitäisi? Hallituksen? Opposition? Virkamiesten? Ei – me, sinä ja minä voimme suoraan vaikuttaa asiaan! Tehdään aluksi vaikka kolmasosa ostoksistamme muualla kuin kahdessa isossa ketjussa, esimerkiksi kautta maan hyvin palvelevassa Suomen Lähikaupan myymäläverkossa Valintataloineen, Siwoineen ja Euromarketeineen. Johan rupeaa kahden suuren markkinaosuus laskemaan! Ja ruikutus vähenee. Poronlihankin ostamme tietysti D…

 

 

Takaisin pitkän tauon jälkeen

Olen ollut puoli vuotta kiinni rakennusprojektissa ehtimättä ja jaksamatta pitää blogia elävänä. Talo tunturimaisemissa on nyt valmis ja muuttokuorma perillä. Tavarat löytänevät paikkansa lähikuukausina. Uskon ehtiväni taas kirjoittamaan ajankohtaisista asioista kerran-pari kuukaudessa.

Viime kesä oli poroille aika hankala. Alkukesä oli kylmä ja sateinen, mikä osaltaan lienee vaikuttanut siihen, että vasat olivat pienikokoisia ja osa niistä syntyi vasta heinäkuussa. Alkusyksy puolestaan oli ainakin Ivalon paliskunnan alueella sateetonta, mistä johtuen sienisato jäi todella vähäiseksi. Talvea varten porot eivät saaneet kerättyä normaalimäärää vararavintoa eli pintarasvaa ja talvesta voi tulla niille vaikea.

Lunta on aika lailla normaali määrä, mutta paikoitellen lumen alle pääsi syntymään jäätä, mikä huomattavasti vaikeuttaa porojen ravinnonkaivamista. Lisäruokinta itse kasvatetulla heinällä on alkanut, mutta vaamien kunto kevään vasomista ajatellen huolestuttaa poromiehiä.

Deliporo aloitti syksyllä porokokkauskurssien pitämisen. Alussa konseptin hiominen on pakko tehdä yhdellä paikkakunnalla eli Helsingissä, mutta tarkoituksena on laajentaa toimintaa muuallekin maahan. Kurssimestarina on huippukokki Jarmo Vähä-Savo, jolle osanottajat ovat antaneet kovasti kiitosta. Kurssitusta on pyritty suunnittelemaan niin, että se sopisi sekä aloittelijoille että kokeneillekin kotikokeille ja että poronlihan lisäksi kurssilaisille annettaisiin yleispätevääkin tietoa lihasta ja liharuokien valmistamisesta.

Kaamos on tältä talvelta ohi, kun Utsjoellakin aurinko tänään nousi ensi kerran pitkään aikaan horisontin yläpuolelle. Kaamoksen pimeyttä valaisi omalta osaltaan huumori,  sillä Mauno Kyllin ja Markku Torkon keräämät jutut, vitsit ja tarinat julkaistiin joulukuun alussa Lapin kaskukirjana. Pannaan tähän malliksi yksi: Pääministeri Paavo Lipponen oli vaalien alla puhujamatkalla, joka ulottui Utsjoelle asti. Puhetilaisuuteen tuli vain kolme kuulijaa. Lipponen tivasi ärtyneenä paikalliselta demarivaikuttajalta, eikö tapahtumasta ole tiedotettu. -Ei ole, herra pääministeri, mutta sana näyttää kiertäneen.

Matti

Poronkäristys – suosituin pororuoka

Ohueksi siivutettu poronkäristys, pottuvoi ja puolukkasurvos. Mikä herkulliselta tuoksuva, voimakkaan omaperäisen makuinen ja ravitseva ateria se onkaan! Juhlien arvostettu pääruoka, joka toimii myös vaikka mainiona arkilounaana. Maamme tunnetuimpia perinneruokia ja ylivoimaisesti eniten syöty pororuoka. Yksinkertainen, mutta ei yksitotinen.

Poronkäristys on syntynyt olosuhteiden ohjaamana. Poromiehet olivat menneinä vuosisatoina porojen mukana metsissä ja tuntureilla viikkoja ja jopa kuukausia kerralllkaan. Kun talviaikaan poro teurastettiin ruokatarpeiksi, ensimmäisestä ateriasta yli jäänyt liha jäätyi pakkasessa. Kun siitä lohkaistiin seuraava kimpale ruoanlaittoa varten, lihan kypsymistä nopeutti sen siivuaminen puukolla ohueksi. Valurautapata toimi jo satoja vuosia sitten tärkeimpänä ruoanlaittoastiana ja lihan palaminen kiinni pataan estettiin – silloin kun ei tehty keittoa – tiristämällä pohjalle porosta saatavaa pintarasvaa eli kuuta. Oli luonnollista, että ateriaa ruvettiin mehevöittämään lisäämällä siihen puolukkaa, joka kestää jäätymistä maun siitä jopa vain parantuessa. Loppu onkin sitten hienosäätöä perunan yleistymisen ja mausteiden käyttöönoton myötä.

LIHAN VALINTA

Hyvä poronkäristys syntyy vain hyvästä poronlihasta. Liha voi olla valmiiksi siivuttua käristyslihaa tai kokki voi siivuta itse esimerkiksi lapaa tai paistia. Siivuttavaksi sopii kohmeiseksi (n. -6 °C) sulanut liha.

MIKÄ RASVA ON PARASTA PAISTAMISEEN

Poron oma pintarasva eli kuu sopii poronkäristyksen valmistukseen erinomaisesti. Se syventää mukavasti poronlihan makua ja on terveellisempää kuin muut eläinrasvat.

Voi antaa käristyksellekin herkullisen maun, useiden mielestä sen parhaan. Koko joukko ihmisiä karttaa kuitenkin runsasta voin käyttöä. Jonkinlainen kompromissi on, että paistamiseen käytetään kasvisrasvaa, johon lisätään pieni määrä voita makua antamaan.

Kolmas koulukunta vannoo suolasilavan nimeen. Sillä saa varsin mehevän käristyksen, eikä muuta suolaa tarvitse lisätä. Poronlihapuritaanien mielestä silava peittää poron oman maun, mutta toisin ajattelevia on paljon.

Terveellisyydestä huolta kantavat laittavat käristyksensä jopa kokonaan ilman rasvaa (esimerkiksi Teflon- tai muunlaisella tarttumattomalla pinnalla varustetulla pannulla tai haudutuspadassa) ja hauduttavat lihan kypsäksi nesteessä. Näinkin sopii toki tehdä, mutta useiden mielestä tällöin ei enää ole kysymys oikeasta poronkäristyksestä vaan jostain muusta pororuoasta. Alun perinhän poronkäristys syntyi talven pakkasissa raskasta ruumiillista työtä tekevien poromiesten ravinnoksi. Heille rasva oli välttämätöntä, ei haitallista.

Mikä näistä on paras vaihtoehto, lienee makuasia. Kannattaa kokeilla useampia ja etsiä niistä itselleen mieluisin. Rasvaa voi myös vaihdella kerrasta toiseen, jolloin saa monipuolisuutta käristysaterioihinsa. Kokeilunhaluiset voivat käyttää kuun, voin ja suolasilavan erilaisia kombinaatioita.

VALMISTUSASTIAT

Aika harvalla taitaa nykypäivinä olla käytettävissään valurautapataa, jossa käristyksen voi valmistaa alusta loppuun. Jos käytetään vain yhtä valmistusastiaa, se lienee useimmiten paistinpannu. Paistamisvaiheen jälkeen pannulle lisätään nestettä, ja sen kiehahdettua lämpötilaa alennetaan haudutukseen sopivaksi. Kansi on erittäin hyödyllinen, ilman sitä käristys kuivuu ja nestettä pitää lisätä vähän väliä.

Hyvä vaihtoehto on käristää liha paistinpannulla ja siirtää se savipataan tai vastaavaan haudutettavaksi uunissa 110-120 °C lämpötilassa.

Haudutuspata (Crock-Pot®) sopii myös poronkäristyksen tekoon. Siinä toteutuu myös vähärasvaisuus, haluttaessa jopa rasvattomuus.

TARVITSEEKO HAUDUTTAA JA KUINKA KAUAN?

Hauduttamisesta on monia mielipiteitä. Poromiesten ja mestarikokkien ajatus näyttää kulkevan samansuuntaisesti: hauduta riittävästi, miedolla lämmöllä.

Paistista tehtyä käristystä ei tarvitse kovinkaan paljon hauduttaa, 10-15 minuuttia riittää. Jos haudutat kovin pitkään, liha murenee ja saattaa mennä jopa mössöksi. Vaikka maku on ok, kunnon suutuntumaa ei silloin ole.

Lavasta ja erityisesti muista vasan etupään lihoista tehty poronkäristys kestää pitkääkin hauduttamista ja siitä maku sen kuin paranee. Suositukset vaihtelevat puolesta tunnista pariin tuntiin. Kertauksena: miedolla lämmöllä, uunissa ei yli 120 °C. Kokeile ja löydä oma suosikkisi.

Haudutuspadassa (Crock-Pot®) haudutusaika on oleellisesti muita valmistustapoja pidempi, käristyksellä 4-6 tuntia. Hauduttaminen tapahtuu kuitenkin turvallisesti vailla jokahetkistä valvontaa.

PORONKÄRISTYKSEN MAUSTAMINEN

Perinteisesti poronkäristys maustetaan hyvin niukasti: pelkkää suolaa ja mahdollisesti hyvin vähän pippuria joukkoon. Näin poronlihan oma maku pääsee parhaiten esiin. Tavallaan maustamista on sekin, että poron oman paistinrasvan eli kuun, sijasta paistorasvana käytetään (reilusti) voita tai suolasilavaa. On puritaaneja, joiden mielestä mitään muita mausteita kuin suolaa ei pidä käyttää.

Nuoren polven kokit ovat valmiimpia maustamaan rohkeammin. Pippuri voi olla mustapippurin sijasta myös mauste- tai valkopippuria. Sipulia lisätään käristykseen aika usein. Sen sijaan valkosipulin kanssa kannattaa olla varovainen. Joidenkin mielestä muutama katajanmarja antaa pikantin, riistaisen lisämaun. Mielenkiintoinen maku tulee lisäämällä käristykseen vähäinen määrä kylmäsavupororouhetta. Muitakin mausteita voi kokeilla, mutta maltillisesti.

Haudutusvaiheessa käristykseen sopii lisätä loraus olutta. Peruslageria pehmeämmän, vahvemman maun saa käyttämällä tummaa olutta. Lisävivahteen saa Käki-katajaoluesta ja aivan omanlaisensa variaation savuoluesta (saksalainen Aecht Schlenkerla Rauchbier Märzen, myynnissä Alkossa).

Hyvä neuvo on maustaa poronkäristys  varovaisesti, lisätä mausteita yksi kerrallaan, ja verrata saatua makua lähes maustamattomaan käristykseen. Oma maku ohjaa tekemään mieluisia valintoja. Jos haluaa maustaa hyvin voimakkaasti, kannattaa harkita, onko silloin tarvetta lainkaan käyttää poronlihaa vai ajaisiko esimerkiksi edullisempi nauta saman asian.

KÄRISTYKSEN LISÄKKEET

Lapissa tähän kysymykseen on vain yksi vastaus: pottuvoita ja puolukoita tai karpaloita. Pottuvoi on Lapin puikulaperunoista tehtyä perunamuusia, jonka valmistuksessa on käytetty oikeaa voita. Puolukat tai karpalot ovat parhaimmillaan survoksena, mutta ellei niitä ole saatavana, puolukkahillokin menettelee. Hilloon voi myös lisätä kokonaisia marjoja. Herkkukurkkuviipaleet tai -lohkot sopivat myös erinomaisesti täydentämään ateriaa.

MITÄ PALAN PAINIKKEEKSI?

Jos poronkäristystä ei nautita veden kanssa, aina varma juomasuositus on olut. Tavallinen peruslager käy hyvin, ja monille sen pitää tunnesyistä olla nimenomaan Lapin Kultaa. Tummat oluet sopivat myös erinomaisesti: tsekkiläiset, saksalaiset, belgialaiset, brittiläiset bitterit tai alet jne. Jos käristystä maustaa tilkalla kataja- tai savuolutta, sama on myös mainio ruokajuomana.

Kyllä punaviinikin sopii käristyksen kyytipojaksi. Erityisen hyvä on kypsän marjainen, paahteinen tai hieman savuinen, keskitäyteläinen viini. Jos omaa suosikkia ei ole valmiina, Deliporon Poro ja viini -palvelu auttaa valinnassa.

MIKSI KÄRISTYS LAPISSA MAISTUU PAREMMALTA KUIN MARKETIN ALTAAN LIHASTA KOTONA TEHTY?

Aito Lapin ilmapiiri, mahtavan kaunis luonto ja liikkuminen raikkaassa ulkoilmassa lisäävät varmasti mielihyvää, joka tekee myös ruokailuelämyksestä erilaisen kuin kotiolosuhteissa. Kaikkea tämä ei kuitenkaan selitä.

Poronkäristyksen hyvään makuun vaikuttaa kaikkein eniten käytetty liha. Kun hankit laadukasta lihaa, käristyksesi ”maistuu yhtä hyvältä kuin Lapissa”. Kun käristystä yleensä maustetaan niukasti, makua ei juurikaan voi parantaa maustamalla. Jos liha poronkäristystä varten on ostettava marketista, kannattaa mieluummin valita laadultaan parasta kuin hinnaltaan halvinta. Jos valinnanvaraa ylipäätään on.

Valmistuksessa eroja voi syntyä ainakin siinä, että erityisesti käytettäessä vähän rasvaa käristyksestä tulee kuivaa. Tai siinä, että liha vain nopeasti kuumennetaan, mutta sitä ei hauduteta. Valmispakkauksista tehdyt perunamuusit eivät varmasti voita maussa itse tehtyä pottuvoita eikä kaupan halvimman puolukkahillon makukaan yllä tuoreista marjoista tehdyn puolukkasurvoksen tasolle.

 

32-reseptiadeliporo-verkkokauppaan