Kirjoittaja: Matti Vanhanen

Poronkäristysliha

 

Hyvä poronkäristysliha on hyvän poronkäristyksen ehdoton perusedellytys.

MISTÄ LIHASTA PORONKÄRISTYS VOIDAAN TEHDÄ

Alun perin käristystä on tehty mistä tahansa poronlihasta. Ruoanlaittotapojen kehittyessä ja monipuolistuessa liha on alettu valita valmistustavan mukaan ja käristykseenkin on yhä useammin valittu siihen parhaiksi havaittuja ruhonosia.

Monien mielestä nopeasti kypsyvä ja takuumurea paisti on paras käristyksen raaka-aine. Paistikäristyksen maineeseen saattaa tosin vaikuttaa se, että pyrkiessään mahdollisimman edulliseen hintaan osa tuottajista on tarjonnut käristyslihaksi lähes kaikenlaista lihaa paksuine kalvoineenkin ja ero paistilihaan on ollut silmiinpistävä. Paistikäristyksen maku on pehmeä ja hyvä, mutta pidempään haudutettuna se helposti murenee pieneksi silpuksi. Paistikäristysliha on parhaimmillaan, kun käristystä tai muuta ruokaa pitää valmistaa nopeasti

Poromiehet itse ovat hyvin pitkään kypsentäneet paistin paistina ja mieluusti vuolleet lapaa käristyslihaksi. Monille Lapissa liikkuneille lapakäristys on tullut tutuksi laadukkaana ruokana, joka on myös edullisempaa kuin paistikäristys. Lavassa ei ole paksuja kalvoja, mutta hiukan ohuita kuitenkin samoin kuin hiukan rasvaa. Nämä antavat lihaan omaa makua.

Lapissa hyvin monet ravintolat tarjoavat poronkäristystä noutopöydästä, missä se joutuu seisomaan ja hautumaan pitkänkin aikaa. Paistiliha murenee ja siksi raaka-aineena on suosittu lapaa. Poromiehet ovat keksineet lisätä käristyslihaan niukaksi käyneen lavan lisäksi muitakin poron etupään lihoja: etuselkää, rintaa, kylkeä, etupotkaa jne. Etupään lihojen rasvat ja ohuet kalvot antavat lihalle maukkaan maun ja sopivasti purtavan suutuntuman, mutta ennen kaikkea liha ei murene pidemmässäkään haudutuksessa. Tämä on se poronkäristysliha, jota poromiehet itsekin nykyään yleisesti syövät, ja jota he ylpeinä tarjoavat parhaille vierailleenkin. Myös ravintolat eri puolilla Lappia käyttävät juuri tätä käristyslihaa.

Maultaan myös hyvää, mutta enemmän kalvoja ja rasvaa sisältävää ja hinnaltaan edullisempaa käristyslihaa saadaan käyttämällä lapa vähemman ja pääosin muita vasan etupään lihoja. Syötävää käristystä saa toki muistakin ruhonosista, vaikka potkasta tai kylkirullasta.

Tavanomaisen lihan lisäksi käristystä voi tehdä myös vasan maksasta sekä sydämestä. Kummassakin on selvästi erilainen maku kuin normaalissa lihassa. Niistä tehdystä käristyksestä ensikertalaiset maistelijatkin ovat yleensä pitäneet.

KÄRISTYSLIHAN SIIVUAMINEN

Paitsi marketeista, valmiiksi siivuttua poronkäristyslihaa saa useimmilta pienjalostajilta. Tämän joukon parhaimmistolta Deliporokin lihansa hankkii. Laadukas käristysliha leikataan yleensä 1–2 mm paksuiseksi, ja se on valmista käytettäväksi sellaisenaan. Paistikäristysliha siivutaan usein vähän paksummaksi. Liha voidaan laittaa pannulle kohmeisena (jopa jäisenä, mitä emme kuitenkaan suosittele epätasaisen ruskistumisen vuoksi) tai täysin sulaneena.

Käristysliha voidaan myös leikata jäätyneestä/kohmeisesta lihasta itse. Lihan soveliaimmaksi siivutuslämpötilaksi on mitattu -6 °C, jolloin liha ei enää ole umpijäässä vaan kohmeinen. Toisin sanoen lihan sulaminen on alkanut, mutta se vielä varsin kovaa. Omaan havaintoon kannattaa luottaa, asteluku on enemmänkin ammattilaisia varten. Leikkaamiseen tarvitaan terävä keittiöveitsi tai puukko. Terävä on tärkeä sana. Leikatessa toteaa helposti, onko liha vielä liian jäässä – jolloin leikkaaminen on raskasta – tai onko se jo turhankin paljon sulanut. Tällöin ohuita siivuja ei enää tahdo saada vaan tulee helposti paksuja klimppejä.

Jotkut ohutta siivua haluavat leikkavat mielestään liian paksuksi siivutusta käristylihasta ohuita siivuja poikkisuuntaan tai vinottain.

VALMIIT JA NOPEAT PORONKÄRISTYKSET, SÄILYKKEET, RIISTAKÄRISTYKSET – PIDÄ VARASI!

Ruoanlaiton nopeuttamiseksi ja helpottamiseksi poronkäristystäkin on tehty sekä valmiiksi että puolivalmiiksi tuotteeksi. Tällöin on jouduttu tekemään kompromissi käristyksen maun suhteen verrattuna tuoreesta lihasta valmistettuun ruokaan. Kannattaa myös tutkia pakkausmerkinnöistä, paljonko hinnalla saa itse lihaa ja paljonko valmisteeseen sisältyy suolavettä.

Poronkäristystä saa myös purkitettuna täyssäilykkeenä. Senkin maku poikkeaa varsin paljon aidosta, tuoreesta poronlihasta valmistetusta käristyksestä. Toki tuote tarjoaa ulkomailla asuville mahdollisuuden hankkia käristystä ja puolustaa siksi paikkaansa.

Markkinoilla on poronkäristyslihan tapaista lihaa tarjolla mm. riistakäristyksen, tunturikäristyksen ja metsästäjänkäristyksen nimellä. Osa tuotteista on kokonaan valmistettu tarhatusta uusiseelantilaisesta saksanhirvestä, osassa joukkoon on lisätty hirven ja/tai poronlihaa. Saksanhirven liha on hinnaltaan edullista, mutta ei suinkaan maultaan poronlihan veroista.

 

32-reseptia

 

 

 

 

 

Osta laadukasta poronkäristyslihaa! Meillä on voit valita joko isomman käristyslihapaketin tai 1 kg pakkauksen tai 2 kg paistikäristyslihapaketin.

 

 

Sherryä poron kanssa

Poron kanssa ruokajuomaksi käy viini. Tai olut. Tai vesi. Mutta että sherry?

Espanjassa tapaksien palan painikkeena on yleisesti viinin lisäksi myös sherry, olipa tapakset tehty sitten meren elävistä tai lihasta.

Maailman johtaviin juomataloihin lukeutuvan Pernod Ricardin kanssa yhteistyötä tekevä Andalusian auringossa -kirjan ja -ruokablogin kirjoittaja Ariela Säkkinen sai tehtäväkseen järjestää syyskuun lopussa median edustajille sherrytastingin. Tilaisuuteen osallistuisi myös erään sherrytalon edustaja. Ariela päätti sherryn ystävänä tarjota jotain vähän erikoisempaa ja yhdistää suomalaisia makuja, erityisesti savustettua lihaa sherryn kanssa.

Ariela kertoi meiltä hankkimiensa tuotteiden olleen tasting-pöydässä paitsi yllätyksen, myös suuren hitin. Näin hän kirjoitti tilaisuudesta seuraavana päivänä:

”Eilen johdatettiin Helsingissä lehdistön ja blogien edustajia löytöretkelle sherryn ja ruoan maailmaan. Kaikkihan tietävät, että kyllähän se sherry tapaksien kaverina viihtyy, mutta onko sinulla tullut koskaan mieleen tullut yhdistää sitä riistaan :-o?

Kyllä muuten toimii! Hyvä nyrkkisääntö on, että mitä tummempi ja riistaisempi liha, sitä tummemmasta sherrystä se tykkää.

Illan osanottajat hurmaantuivat kylmäsavuporopaististamme ja hirvisalamistamme, joiden kanssa suosikiksi nousi Valdespinon puolimakea Oloroso Blend Medium.”

Tässä on mainio vinkki alkupalatarjoiluksi, joka varmasti yllättää ruokavieraasi. Positiivisesti. Ja Markus Maulavirran reseptejä maistuville alkupaloille löydät tästä >

 

sherryn kanssa

 

Luusta keitetty liemi on terveyspommi

Olen ”aina” tiennyt, että paras lihakeitto syntyy luullisesta lihasta sitä pitkään keittämällä. Ja että paras liharuoan kastike syntyy niin ikään luista lientä pitkään keittämällä. Erityisen mieluisaa minulle on aina ollut hitaasti ja kauan padassa haudutettu luullinen liha kuten potka.

Uusi näkökulma avautui hyvän ystäväni äskettäin lähettämästä linkistä artikkeliin, jossa esitettiin käytännön havaintojen ja viimeaikaisten tutkimusten perusteella luusta keitetyllä liemellä olevan myös monia merkittäviä vaikutuksia elimistömme terveydelle ja hyvinvoinnille.

Lihasta ja luista keitetty ruoka on ollut tärkeänä osana ravintoa monessa alkuperäiskulttuurissa ja vanhimmat todisteet tästä ovat yli 20 000 vuoden takaa. Eri puolilla maailmaa luulientä on myös käytetty lääkkeenä vaivoihin ja niiden ehkäisyyn jo kauan sitten.

Hyödyllisiä luusta keitetyn liemen ainesosia ovat monet elimistölle tärkeät aminohapot kuten kollageeni, gelatiini, glukosamiinit, glysiini, proliini ja glutamiini. Lisäksi luissa on monia mineraaleja. Luuytimessä on jopa kahta eri kollageenia. Erityisen tärkeitä nämä ainesosat ovat lihasten, luiden, rustojen, nivelten ja nivelsiteiden kehittymiselle ja uusiutumiselle.

Artikkelissa esitellään luuliemen monia vaikutusalueita kuten ihon terveys, metabolinen oireyhtymä, verenkiertoelimet, lihakset ja suorituskyky, luut ja nivelet, keskikehon terveys, ruoansulatus, eräiden myrkkyjen eliminointi, maksa ja munuaiset, silmien terveys, aivojen hyvinvointi, mieliala, nukkuminen ja immuunijärjestelmä.

Asiasta enemmän kiinnostuneet voivat lukea amerikkalaisen Chris Kesserin artikkelin The Bountyful Benefits of Bone Broth: a Comprehensive Guide osoitteessa https://chriskresser.com/the-bountiful-benefits-of-bone-broth-a-comprehensive-guide/.

Deliporon myy kilon erissä keittolihaa luineen, minkä lisäksi sekä puolen vasan että etu- ja takaneljännespaketeissa on keittoluita sekä muutakin keittoihin käyvää, kuten kaula- ja potkakiekkoja.

Uunissa ja ehkä erityisesti padassa kypsennettävää luullista lihaa on eri paketeissa lapa luullisena, putkiluupaisti, kaulakiekot sekä potkakiekot. Potkakiekkoja myydään myös erikseen kilon erinä.

Valikoimaamme kuuluva poroliemi on poronluusta tuntikausia keitetty ja sitten juureksilla sekä mausteilla täydennetty liemi, aivan Kesserin artikkelissaan kuvaama terveyspommi valmiina tuotteena.

 

 

 

 

Poron sisäelimet – kieli, maksa, munuaiset, sydän

Poron sisäelimet kieli, maksa, munuaiset ja sydän ovat kulinaristien suosiossa. Niillä on maun lisäksi myös terveellisiä ominaisuuksia, mutta niiden syömisessä on myös ymmärrettävä noudattaa kohtuutta.

Poron kieli

Kieli on poron rasvaisin osa ja osin siksi erittäin maukas. Se vaatii varsin pitkän kypsennysajan. Keittämisen lisäksi kieltä voidaan savustaa, mutta todella onnistunutta savukieltä saa harvoin.

Kieli voidaan keittämisen jälkeen kuoria ja käsittääkseni suurin osa ihmisistä suosii sitä. Osa on kuitenkin sitä mieltä, että kuori on olennainen osa makunautintoa.

Poron kieli sopii hyvin alkupalaksi ja myös leikkeleeksi. Lienee yleisempää tarjota poron kieltä kylmänä kuin lämpimänä. Kieltä käytetään myös osana annosta, jossa on muutakin poronlihaa.

Deliporo myy poron kieltä 5 kpl erissä.

Lopuksi kevennys. Mitä on poron kieli englanniksi? Tietysti poro language.

Poronkielireseptejä näet tästä >

Poron maksa

Maksan ystäville poronvasan maksa on erityisesti mieleen. Se kypsyy nopeasti joko grillissä tai paistinpannulla ja kannattaa ehdottomasti jättää punertavaksi eikä ylikypsentää. Toinen vaihtoehto on sitten reilu, pitkäaikainen kypsennys esimerkiksi padassa.

Erinomaisen maun lisäksi maksassa on runsaasti A-vitamiinia ja rautaa. A-vitamiini on rasvaliukoinen vitamiini, jota ei kehity elimistössä vaan se on saatava ulkopuolelta. Elimistö tarvitsee sitä riittävän määrän, mutta liikamäärä on pahaksi.

Poron ja hirven maksaan kerääntyy teollisuuden päästöistä syntynyttä dioksiinia, joka on hitaasti hajoava ja haitallinen yhdiste. Eniten meillä puhutaan dioksiinista kuitenkin Itämeren lohen, taimenen ja silakan yhteydessä. Kalojen dioksiinipitoisuudet voivat ylittää EU:n asettamat enimmäisrajat, mutta Suomella ja Ruotsilla on erivapaus niiden käyttämiseksi ravintona ehdolla, että kuluttajille esitetään selvät suositukset noiden kalojen syömisen  enimmäismäärästä. Suuria pitoisuuksia on kertynyt isokokoisiin silakoihin, joiden sijasta neuvotaan mieluummin syömään pienikokoisia kaloja.

Toinen poron ja hirven maksaan kertyvä haitallinen aine on kadmiun, sinkinsukuinen luonnossa esiintyvä myrkyllinen raskasmetalli. Sekin poistuu elimistöstä hitaasti, mistä syystä liikamäärän saamista on syytä välttää.

Maksan ystäville annamme Eviran informaation pohjalta pari neuvoa, joita noudattamalla edellä mainittujen haitallisten aineiden kertymisen pitäisi pysyä terveyttä haittaavan tason alapuolella.
1. Syö vain vasan, älä raavaan poron maksaa. Deliporo myy vain vasan maksaa.
2. Älä syö vasan maksaakaan liian usein. Jos rajoitat sen neljään syömiskertaan vuodessa, vaaraa ei pitäisi olla.

Deliporo myy vasan maksaa yksittäin.

Poron maksan ja munuaisten reseptejä voit katsoa tästä >

Poron munuaiset

Vasan munuaiset ovat kooltaan pieniä eikä niillä ole ollut juurikaan kysyntää. Tuote ei ole vakiovalikoimassamme, mutta syksyllä poroerotusten aikaan voimme sitä erikoistilauksesta toimittaa.

Munuaisiin pätee suurin piirtein sama, mitä edellä on kirjoitettu maksasta. Kypsentäminen, haitalliset aineet ja syömäsuositukset pätevät myös munuaiseen.

Poron sydän

Poron sydän on tiheäsyinen ja kiinteä lihas. Sen maku on omaperäinen ja suutuntuma muista lihaksista selvästi poikkeava. Sydän voidaan grillata nopeasti, mutta se vaatii keitettäessä varsin pitkän kypsennyksen. Ilmakuivattu sydän on myös perinteinen Lapin herkku. Deliporon valikoimassa kuivattua sydäntä ei ole kuivausvaiheen riskialttiuden vuoksi.

Sydän sopii leikkeleeksi sellaisenaan ja myös lisättäväksi patoihin, höystöihin, keittoihin, muhennoksiin ja kastikkeisiin.

Deliporo myy poron sydäntä kolmen sydämen pakettina.

Resepti poron sydämelle löytyy tästä >

 

Kieli, maksa ja munuaiset löytyvät verkkokaupastamme vakiotuotteina. Munuaisia on saatavana tilauksesta poroerotuskauden aikana. Tilaa oma suosikkisi!

 

 

 

Poron lapa

Poromiehet ovat wanhoina hywinä aikoina suosineet poron lapaa käristyksen raaka-aineena. Siitä on ollut helppo vuolla siivuja käristykseen niin maastossa kuin kotikeittiössäkin.

Poron lapa on maukas ja monikäyttöinen ruhonosa ruoanlaitossa. Se sopii käristyksen lisäksi esimerkiksi pataruokiin ja keittoihin. Nimitys lapapaisti kertoo, että sitä voidaan käyttää myös paistin tapaan. Lavassa on enemmän kalvoa kuin paistissa ja siksi sen kypsennysaika on pidempi kuin paistin. Käristyslihassa tämä tarkoittaa myös, että lapa kestää murenematta selvästi pidempää haudutusta kuin paistiliha. Ja kalvothan antavat myös makua.

Nykyisin monet kotikokit suosivat luutonta lihaa sen helpon käsiteltävyyden vuoksi. Kulinaristeille on kuitenkin tyypillistä arvostaa luullista lihaa ja silloin samalla pitkäaikaista haudutusta alhaisessa lämpötilassa, jolloin luusta saadaan lihaan lisää makua. Poronlihan tuottajista osa leikkaa lavan luuttomaksi, osa toimittaa lavan luullisena. Deliporon lihantoimittaja on valinnut jälkimmäisen leikkaustavan: puolen vasan sekä etuneljännespaketissa poron lapa on luullisena. Valinta on tehty, että luullista lihaa olisi paketeissa riittävästi sitä haluaville. Lavastahan on kotioloissakin varsin helppo leikata luu pois, jos sitä nimenomaan haluaa.

Lapareseptejä löydät tästä >

 

 

 

Kuningasrapu, Jäämeren uusin herkku

Norja on Euroopan tärkeimpiä kalastusvaltioita. Sen sillilaivasto tuottaa maan suurimman saaliin rahassa mitattuna ja turska sekä sei ovat myös suurimpien listan kärkipaikoilla. Lohen merikasvatuksessa norjalaiset yhtiöt ovat maailmanmarkkinoiden valtiaita. Kalastusta harjoitetaan koko rannikon mitalla ja lisäksi Lofoottien sekä muiden saarten vesillä. Uusin tulokas saaliskalojen ja -äyriäisten joukossa on kuningasrapu.

kuningasrapouPohjoisimmassa Norjassa Varangin vuonon kalastajien verkkoihin ilmestyi vuonna 1977 uusia, isoja otuksia, joita ei heti tunnistettu ja jotka herättivät henkiin vanhat tarinat merihirviöistä. Kookkaat äyriäiset osoittautuivat olevan kuningasrapuja, jotka eivät olleet Jäämeren tyypillisiä asukkeja. Tyynen valtameren pohjoisosien äyriäiset olivatkin neuvostoliittolaisten 1960-luvulta lähtien Kuolanvuonon edustalle Muurmanskin lähistölle siirtoistuttamia tulokkaita. Näiden kuningasrapujen alkuperä oli Kamtsatkan niemimaan rannikolla ja niitä on kutsuttu myös kamtsatkanravuiksi. Tavoitteena siirroilla oli monipuolistaa Barentsin meren kalastajien saaliita ja lisätä sinne arvokas uusi laji.

Kuningasrapu lähti leviämään istutuspaikoiltaan sekä itään että länteen. Lännessä alueen laajentuminen Varangin vuonoon kesti yli kymmenen vuotta ja tämä vesialue on osoittautunut lajille suotuisaksi. Tulokas osoittautui hyvänmakuiseksi ja sille alkoi löytyä markkinoita, aluksi tosin enimmäkseen Japanista ja Yhdysvalloista. Tämä yhdessä lajin lisääntymisen kanssa on tehnyt siitä koko ajan tärkeämmän saaliin vuonon kalastajille. Niin lukemattomien kokkien kuin maallikoidenkin mielestä kuningasrapu on tällä hetkellä suurinta herkkua, mitä Jäämeri tarjoaa.

Ei niin paljon hyvää ettei jotain pahaakin. Kuningasrapu sotkee perinteisiä pyydyksiä kuten trooleja ja verkkoja sekä syö kaloja siimapyydyksistä. Tilanne on ristiriitainen, sillä Norjassa pyritään yhtä aikaa edistämään kuningasravun pyyntiä ja hillitsemään vahingollisen vieraslajin leviämistä. Rapuhan syö pohjasta lähes kaiken löytämänsä ja siten muuttaa sen elinympäristöä.

Kuningasrapu on jatkanut leviämistään länteen päin ja ohittanut Nordkappin jo muutama vuosi sitten. Norjassa arvuutellaan jo, milloin kanta saavuttaa Oslon vuonon, mutta siihen tulee menemään kyllä melkoisen pitkä aika. Maassa käydään osin tunteikastakin keskustelua suhtautumisesta lajiin.

Suurimpiin äyriäisiin kuuluva kuningasrapu voi kasvaa jopa 15 kg painavaksi ja sen jalat yli metrin mittaisiksi. Valtaosa saaliiksi päätyvistä ravuista on muutaman kilon painoisia. Tärkein kalastuskausi Norjassa on marras-joulukuu.

Parasta kuningasravuissa ovat isot jalat. Niiden käsittely on helppoa ja niissä on eniten lihaa. Pienissä jaloissa
on vähän vähemmän lihaa ja kuningasravun-jalkojaniiden käsittely on vähän työläämpää, mutta maku on yhtä hyvä kuin suurissa jaloissa. Jäljelle jää jalkojen irrottamisen jälkeen jalan tyviosia ja vähän muutakin ja niitä voidaan kutsua sekapaloiksi. Jalan tyviosien liha on erinomaisen maukasta sekin, mutta lihakset ovat kuorien ja rustojen väleissä sekä takana ja siksi niiden esiin kaivaminen on melkoista askartelua. Hummerihaarukka tai muu hyvin kapea haarukka on suureksi avuksi. Kiireettömällä aterialla tämä kaivelu on mukavaa yhdessäoloa ja muistuttaa muutenkin perinteistä suomalaista jokiravun syöntiä. Kokeneen kalaravintolakokin mukaan se taskuravun tavoin palkitsee syöjänsä.

Myymme kuningasrapua kolmena pakettiversiona ja tarjoamme käyttöösi Michelin-kokki Jarmo Vähä-Savon laatimat valmistusohjeet. Niillä pyrimme auttamaan ensikertalaista kotikokkiakin saamaan ravusta täyden nautinnon irti.

Suomalaisia ja norjalaisia reseptejä:

kuningasravun valmistusohjeet

 

 

 

 

Lue lisää kuningasravusta >

Kuningasrapua voit ostaa verkkokaupastamme:

verkkokauppaan

 

 

Tilaa sähköpostiisi ilmoitus seuraavista blogiartikkeleista >

 

Riekko on makia lintu

Lapissa sanotaan otsikon mukaisesti, että riekko on makia lintu. Makialla ei tarkoiteta makeaa vaan maistuvaa eli hyvänmakuista.

Riekko asustaa tunturimaastossa, mutta kyllä sitä metsässäkin tapaa. riekon-paaLintu on melko peloton ja häirityksi tultuaan lentää vain lyhyen matkan, kymmenistä sinne sataan metriin, joskus toki vähän pidemmällekin. Kesällä höyhenpeite on ruskeankirjava, mutta talvella vitivalkoinen. Ei ole tavatonta, että hiihtäessä riekon huomaa vasta, kun se lähtee aivan suksenkärkien edestä lentoon. Talvella riekko nukkuu kiepissä lumihangessa. On aika hauskaa seurattavaa, kun se pudottautuu lennosta hankeen ja suorastaan katoaa silmistä saman tien. Tyypillistä on, että riekot liikkuvat ja yöpyvät pienissä parvissa.

Pääasiassa riekkoa pyydetään ansoilla, mutta se on myös monien lintukoirametsästäjien mieluista saalista. Ansalla pyydetyn riekon liha säilyy ehyenä eikä syödessä tarvitse varoa haulia. Ammattimaisia riekonpyytäjiä löytyy lähinnä Enontekiöltä, Utsjoelta ja Inarin pohjoisosista. Valtaosa riekoista päätyy ravintoloiden ruokalistoille ja niiden kalleimpiin annoksiin.

Deliporo on nyt ottanut tuotevalikoimaansa riekon, niin että kotikokeillekin tarjoutuu mahdollisuus kokeilla tätä harvinaista herkkua ja vaikkapa ottaa se pysyvästikin erikoisuudekseen valikoituja ruokavieraita varten.

Riekko on keskisuuri lintu, mutta syötävää lihaa siinä ei ole kovin paljon. Onnistuneesti kypsennettynä se on erinomaisen hyvää. Ensikertalaisen tyypillisin virhe riekon laittamisessa on päästää liha kuivumaan. Onnistumista auttamaan Michelin-kokki Jarmo Vähä-Savo on tehnyt asiakkaitamme varten valmistusohjeet, jotka toimitamme riekon mukana.

Riekko kuuluu itseoikeutetusti sarjaan arktisia herkkuja. On aika paljon makuasia, mihin järjestykseen eri herkut asettaa, mutta riekko kuuluu varmasti harvinaisimpiin ja arvokkaimpiin niistä. Testikysymys: monestiko muuten olet itse syönyt riekkoa?

Koko joukko muitakin arktisia herkkuja on tullut Deliporon verkkokaupan valikoimaan samaan aikaan riekon kanssa. Meiltä löytyy nyt kuningasrapua, mätiä, useampia pohjoisten vesien kalatuotteita ja karitsaa. Lienee tarpeetonta kerrata, että poronlihavalikoimamme on tiettävästi markkinoiden laajin ja että hilla on myös ollut ohjelmassamme jo vuosikaudet.

Riekko ja muutkin arktiset herkut toimitetaan pakastettuina. Tuotteet säilyvät hyvin ja kuljetukset onnistuvat vaikka monenkin tuoteryhmän tuotteita yhdistäen. Säilyvyys kotona on myös taattu ja hidas sulattaminen jääkaapissa antaa käyttöön tuoreen vertaisen lihan tai kalan.

Lue lisää riekosta >

 

 

 

 

 

Olut pororuokien valmistuksessa

Olut pororuokien valmistuksessa lisää sekä ruoan makua että lihan mureutta. Ja olut sopii myös poroaterian ruokajuomaksi.

Olutta kannattaa käyttää ruoanvalmistuksessa varovasti kokeillen. Oleellista on, ettei olut saisi peittää perusraaka-aineen makua. Varsinkin oluen mausteena olevan humalan kanssa kannattaa kotikokin olla varovainen. Humala tuo ruokaan kitkeryyttä ja oluen viljapohjaisuus maltaista mausteisuutta. Liiallisesti käytettyinä voimakkaasti humaloidut oluet voivat pilata koko maukkaan lopputuloksen.

Olutta voidaan käyttää ainakin poronlihan marinoinnissa, kastikkeissa ja liemissä. Ja tietysti myös kokin pitämisessä hyvällä mielellä, mikä aina parantaa ruoan laatua.

Oluessa on sopivasti happamuutta, että se toimii sellaisenaan marinadina. Joskus jopa tuntuu, että olut mureuttaa lihan nopeammin kuin monet muut tavalliset marinadit. Olut ei myöskään muuta poronlihan omaa makua, vaan ikään kuin syventää sitä.

Vinkki: Vasan ulkopaistin marinointi parin tunnin ajan tummassa lagerissa ennen grillaamista tekee lihasta aivan yhtä mureaa kuin sisäpaisti.

Olut sopii suorastaan loistavasti pororuokien kastikepohjan valmistamiseen.

Poronlihan hauduttamiseen olut käy myös erinomaisesti. Suosituin pororuoka poronkäristys kypsyy maukkaimmaksi riittävässä, ainakin puolen tunnin haudutuksessa, kun liemeen lisätään puoli pulloa olutta. Samoin olut mukana luullisen lihan kuten potkan, niskan tai lavan haudutuksessa parantaa sekä mureutta että makua.

Vinkki: Lisää savuolutta (esim. Aecht Schlenkerla Rauchbier Märzen) poronlihapadan liemeen ja tarjoa samaa olutta ruokajuomaksi.

Katso myös: Olut poroaterian juomana >

 

Punainen liha ja sen terveellisyys

Punaisen lihan terveellisyydestä ja nimenomaan sen syömisen yhteydestä suolistosyöpiin on viime viikkoina käyty vilkasta keskustelua mediassa. Tilastollisella analyysillä yhteys näyttää ilmeiseltä, mutta syytä ei lääketieteellisesti ole kyetty löytämään eikä sitä tunneta.

Tunnettu esimerkki pelkän tilastollisen korrelaation virhemahdollisuudesta on tutkimustulos, että jäätelön syönti lisää hukkumisonnettomuuksia. Helteillä syödään lisääntyvästi jäätelöä ja toisaalta uidaan paljon, mistä johtuen hukkumisiakin on kylmiä päiviä enemmän, mutta jäätelön synti ei itsessään aiheuta hukkumisia.

Lääketieteellisen tutkimuksen vaikeus on siinä, että ihminen on erittäin monimutkainen kokonaisuus, joka on samanaikaisesti altis erittäin suurelle määrälle erilaisia tekijöitä. Kun halutaan tukia yhden tekijän vaikutusta elimistöön, esimerkiksi johonkin tautiin, joudutaan tekemään suuri määrä olettamuksia ja rajaamaan pois paljon sellaisia tekijöitä, joiden yhteisvaikutusta tutkittavan tekijän kanssa ei lainkaan tunneta. Näin rajaukset voivat aiheuttaa vääristymiä ja saadaan keskenään ristiriitaisia, jopa täysin päinvastaisia tutkimustuloksia. Näin mm. kananmunat, maito ja kahvi tieteellisesti tutkittuina ovat olleet milloin epäterveellisiä ja milloin terveellisiä.

Suhtaudun itse varauksella nyt esillä oleviin punaisen lihan syyllistämisiin, mutta en kiistä, etteikö syy-seuraus-suhdetta olisi tai ainakin voisi olla. Kun talvi piakkoin tulee ja päähineet otetaan käyttöön, ajattelin panna tässä asiassa jäitä hattuun.

Suosituksia punaisen lihan nauttimisen vähäisistä enimmäismääristä viikossa pidän yliampuvina, vaikka ainakin yksipuolisen lihansyönnin vähentämistä pidän varteenotettavana asiana. Olisiko kohtuullisuus tässäkin asiassa hyvä ohjenuora. Vähemmän, mutta parempaa.

Prosessoidulla lihalla eli lihavalmisteilla sanotaan olevan suurempi vaikutus kuin kokolihalla. Ja lihan laadulla ainakin osa tutkijoista katsoo olevan merkitystä. Puhtaassa luonnossa luonnonravinnolla elävän poron lihan uskon olevan terveellisempää myös suoliston kannalta kuin massatuotettujen eläinten lihan.

Lapin keskussairaalan syöpätautien ylilääkäri ja Inarin terveyskeskuksen johtava lääkäri eivät kuitenkaan näe paljon lihaa syövien poronomistajaperheiden parissa suolistosyöpiä yhtään yleisempinä kuin muun väestön keskuudessa. Pikemminkin päin vastoin.

Poron kylki

Poron kylki on ohuehko lihas. Kiinnittyminen kylkiluihin tapahtuu vahvojen kalvojen avulla, mistä syystä kylkiliha vaatii kunnon kypsytyksen. Sen maku on verraten mieto, joten siihen on helppo yhdistää erilaisia mausteita tai lisäkkeitä.

Poron kylkiliha on tyypillistä haudutettavaa uuniruokaa, mutta se sopii myös grillattavaksi. Grillikyljen mureuden saavuttamiseksi suositeltavaa on joko esikypsentää liha ennen grillausta tai jälkikypsentää sitä grillauksen jälkeen. Luista irti leikatulle rullaksi kääritystä kylkilihasta voi myös siivuttaa käristystarpeet.

Kylkireseptejä näet tästä >

 

Deliporon puolen vasan paketissa on luuttomaksi leikattu kylkirulla. Kylkiluut ovat mukana paketin keittoluissa. Vasan etuneljännespaketissa kylki on kämmenen kokoisina palasina luineen ja sitä voi kypsentää joko grillissä tai uunissa. Varsinaista grillikylkeä ei ole vakiotuotteena, mutta sitä voi kysyä erikseen. Hyvää grillikylkeä saa varsin isokokoisesta ja lihavasta vasasta tai nuoresta raavaasta, pienten vasojen kylki on useimmiten liian kuivaa.

 

 

 

Arvovieraille tarjotaan poroa

Kun valtiovalta saa arvovieraita ulkomailta, heille tarjotaan tietysti parasta, mitä maasta löytyy. Lapin herkut poro ja hilla sekä tuore kala ovat ruokalistalla mukana lähes aina. Aivan samoin tapahtuu vientiyritysten tärkeissä edustustilaisuuksissa.

Omaperäiset maut ja yksinkertaisen pelkistetty valmistustapa tuottavat aterioita, joita muista maista ei juuri löydy.  Ruoka on myös mainio puheenaihe ja pohjoisen puhtaat luonnonantimet sisältävät sopivasti eksotiikkaa sekä mahdollisuuden kertoa  maastamme laajemminkin. Esimerkkinä käy vaikka uusviennin painopistealueisiin kuuluva clean tech, joka ammentaa voimaa ja uskottavuutta luonnostamme.

Samat elementit ovat toki käytettävissämme kotoisissakin olosuhteissa. Maittava ateria, mahdollisesti pientä rekvisiittaa Lapista, matkojen ja tapahtumien muistelua, vähän taustamusiikkia ja niin edelleen. Siinä on aineksia enempäänkin kuin tavanomaiseen ateriaan.

 

Lue lisää poronlihasta juhlaruokana >

 

 

Me kerromme myymämme lihan alkuperän

Harmittaa, että liha-ala on jatkuvasti julkisuudessa, ellei suoranaisten skandaalien niin ainakin negatiivisten uutisten takia.

Viimeksi suuret lihatalot ilmoittivat ylimielisesti, että mitä se kenellekään kuuluu, mistä maasta he raaka-aineensa hankkivat. Tähän voisi sarkastisesti lisätä, että sen kertominenhan voisi paljastaa jotain heidän tuotteidensa tai hankintaprosessinsa laadusta. Tuollaiset lausunnot taas kertovat, miten vähän he todellisuudessa asiakkaitaan arvostavat.

Pienjalostuslaitosten poronlihan myyjänä on tässä keskustelussa helppoa ja mukavaa todeta, että meillä ei ole tarvetta tai syytä salata lihamme alkuperää, päin vastoin. Kerromme aktiivisesti ja ylpeinä lihamme olevan suomalaista ja pystyvämme jäljittämään lihan poronomistajaan, teurastuspäivään sekä lihan leikkaamiseen ja pakkaamiseen asti. Meidän ei tarvitse piilotella mitään eikä mennä kenenkään selän taakse selittelemään jonkun muun syyksi mahdollisia laatuongelmia. Jos niitä ilmenee, lihantoimittajamme ovat rinnallamme tekemässä mitä tarvitsee, että asiakas tulee tyytyväiseksi.

Deliporon lihavakuumeissa on tarra, joka kertoo tuotteen nimen ja painon lisäksi pakkauspäivän, josta pääsemme kiinni teurastuspäivään sekä poron omistajaan. Edelleen tarrasta näkyy parasta -ennen päivä ja alareunasta lihan pakanneen laitoksen tunnus. Pienjalostuslaitoksissa käsitellään vain suomalaista poronlihaa.

Poro viilentää ilmastoa!

Poroparlamentissa kesäkuun alussa Turun yliopiston professori Lauri Oksanen kertoi mielenkiintoisia tutkimustuloksia porojen vaikutuksesta ilmastonmuutokseen. Ilmaston lämpenemistä arktisissa olosuhteissa on tutkittu Alaskassa ja niiden tulosten perusteella myös Pohjoismaissa.

Ilmaston lämpenemiseen vaikuttavat paitsi kasvihuonepäästöt, myös auringonvalon lämmittävä vaikutus tai sen heijastuminen takaisin avaruuteen. Koska kasvihuonepäästöistä vain murto-osa syntyy Pohjolassa, täällä suurempi merkitys on auringonsäteilyllä. Tehokkaimmillaan takaisinheijastuminen on kevättalvella, jolloin tunturialueiden laajat, valkoiset pinnat toimivat parhaimmillaan. Vähäinenkin pusikoituminen pienentää heijastumista, puut vielä enemmän ja metsä erittäin tehokkaasti.

Tunturiseudulla porot syövät kesällä puiden ja pensaiden varpuja sekä lehtiä ja auttavat tundramaaston pysymistä paljaana, edesauttaen auringonvalon takaisinheijastumista ja hidastaen siten ilmaston lämpenemistä. Professori Oksasen esityksestä lisää Ylen uutisessa »

Ei tämäkään asia tietenkään ole yksinkertainen eikä siitä voi ruveta yhtä totuutta ja ratkaisua ilmastonmuutokseen tekemään, mutta näkökulma on ainakin minulle uusi ja mielenkiintoinen.

Poron potka

Poron potka kuuluu maultaan omaperäisten ruhonosien joukkoon. Liha on tiheäsyistä ja herkkusuille potkan kaikki kaikessa on potkaluu (tai konttiluu, kuten sitä Lapissa kutsutaan) ja sen luuydin. Rasvainen ydin antaa makua koko valmistettavalle annokselle, mutta monien mielestä juuri kokonaisesta ja halkaistusta potkaluusta ytimen esiin kaivaminen  ja sen maiskuttelu ovat aterian kliimaksi.

Yleisin potkan kypsennystapa on pitkäaikainen kypsentäminen verraten alhaisessa lämpötilassa, mutta aivan yllättäen potkakiekosta valmistettu potkapihvi on mainio grillattava ja sellaisenaan murea, kun sen uskaltaa ja muistaa grillata nopeasti, vain pari minuuttia puoleltaan. Kiekon ulkoreunalla oleva kalvo on muistettava katkaista muutamasta kohti, ettei liha väänny kypsennettäessä kupiksi. Ja tietysti arktinen osso buco tehdään poronpotkasta.

Reseptejä poron potkalle löydät tästä >

 

Deliporo toimittaa takajalan potkan kiekoiksi sahattuna puolen poronvasan ja vasan takaneljänneksen paketeissa. Lisäksi potkapihvejä on saatavana 1 kg pakkauksissa. Tilaa omasi!

 

 

 

 

Poron paisti

Paisti kuuluu arvo-osiin yhdessä fileiden kanssa. Poron paisti on perinteisesti ollut juhlaruoka, mihin se sopiikin mainiosti mureutensa, makunsa ja edustavan ulkonäkönsä ansiosta.

Paisti ja paistin osat

paisti_paloitteluPaisti voidaan käyttää kokonaisena tai osiin hajoitettuna. Osia ovat sisäpaisti, paahtopaisti, ulkopaisti ja kulmapaisti. Viimeeksimainitusta käytetään myös nimeä pyöröpaisti.

Kokonainen poron paisti voi olla luuttomaksi leikattu tai luullinen, ns. putkiluupaisti. Luu antaa kypsennettäessä lisää makua, pitää paistin hyvin kasassa ja on myös näyttävän näköinen lihaa pöydässä leikattaessa. Poron paistia voidaan tarjoilla niin lämpimänä kuin kylmänäkin. Kylmästä paistista leikatut siivut sopivat vaikka juhla-ateriaan lämpimien lisäkkeiden (keitetyt puikulaperunat, juurekset, kastike jne.) kanssa ja poronpaistivoileipä on erinomainen väli- tai iltapala. Vasan putkiluupaisti painaa yleensä 2,2-3 kg.

Mureimpia paistin osia ovat sisäpaisti ja paahtopaisti. Ulko- ja kulmapaistia voi halutessaan mureuttaa ennen valmistusta marinoimalla niitä esimerkiksi oluessa (tummaa kannattaa kokeilla) muutaman tunnin ajan.

Paahtopaistista on tullut ravintolakokkien ja grillaajien suuri suosikki. Se on fileetä maukkaampaa, aina erittäin mureaa ja pihvinä varsin tasakokoinen sekä näyttävän näköinen. Sisäpaisti on myös monipuolinen ja helppo laitettava. Se voidaan kypsentää kokonaisena ja paloitella sen jälkeen annospaloiksi tai se voidaan ennen kypsentämistä leikata valmiiksi pihveiksi.

Kypsyysaste

paisti_grilliHalutun kypsyysasteen saavuttaminen tapahtuu ehdottomasti helpoiten lihalämpömittaria käyttäen. Parhaita ja varsin edullisia ovat nykyaikaiset digitaaliset mittarit.

Poron paisti on sisältä punaista, kun sen sisälämpötila on 65 °C, vaalean punaista, kun lämpötila on 67-68 °C ja kypsää, kun lämpötila on 72 °C.

Paistin kypsentäminen

Paisti voidaan kypsentää ainakin uunissa, paistinpannulla, padassa, haudutuspadassa, grillissä, fondue -pannussa ja avotulella. Uunissa kokonaisena laitettavan paistin pinta voidaan kypsentämisen aluksi tai lopuksi ruskistaa uunin grillivastuksilla tai muuten korkeassa lämpötilassa (yli 200°C), mutta nopeasti. Jos paistin osia kypsennetään uunissa, suositeltavaa on ruskistaa pinnat pikaisesti paistinpannulla, jolloin pinta saa makua . Kummassakin tapauksessa uunin lämpötila on sen jälkeen laskettava varsin alhaiseksi, korkeintaan 150 °C.

Paistinpannulla ja grillissä perusperiaate on yksinkertainen: kypsennä varsin korkeassa lämpötilassa, mutta nopeasti. Kypsentämisen jälkeen paisti kannattaa ehdottomasti peittää pyyheliinalla tai muulla lämpöä eristävällä materiaalilla ja antaa sen vetäytyä 10-20 minuuttia. Näin liha kypsyy tasaisesti pinnasta keskelle.

Padassa ja haudutuspadassa paistista tavallisesti tehdään kypsää, jopa ylikypsää ja näin syntyy maukas pataruoka. Moni on tosin sitä mieltä, että pataruoaksi sopivampia ovat luulliset lihat eikä paisti.

Poronpaistin kypsentäminen avotulella on taitoa ja kärsivällisyyttä vaativa tehtävä. Siihen suosittelemme ryhtyväksi vain niiden, jotka todella haluavat ja jaksavat kokeilla ja opetella oikeat työtavat.

Poronliha sopii myös rosvopaistin laittamiseen siinä, missä muutkin lihat. Tämän kirjoittajalla ei ole omakohtaista kokemusta eikä siten edellytyksiä antaa ohjeita tekemisestä.

Raaka paisti

paisti_raakaJos poronlihasta haluaa tehdä tartar -pihvin, sisäpaisti sopii siihen parhaiten.

Myös graavipaisti onnistuu hyvin ja muistuttaa riimiporoa, joka kuitenkin useimmiten tehdään fileestä.

Maustaminen

Paistiin sopivat hyvin yleiset poronlihan maustamiseen annetut ohjeet. Maltillisesti, ettei poron oma hieno maku peity. Suolaa, mustapippuria, katajanmarjaa. Yrttejä, mutta ei monta erilaista yhdellä kertaa. Marinoiminen on syytä myös tehdä miedoilla mauilla, sisä- ja paahtopaisti eivät marinointia kaipaa mureuden vuoksi lainkaan.

Vahva tumma kastike, esimerkiksi Deliporon porokastike sopivat hyvin. Samoin kaikki riistakastikkeet.

Savustaminen ja kuivaaminen

Savuporo tehdään useimmiten paistista ja nimenomaan sisä-, ulko- ja kulmapaistista. Savustusmenetelmät kylmäsavustus, lämminsavustus ja avotulella tapahtuva kotasavustus antavat lihalle erilaisen maun ja myös tuotteiden käyttötarkoitus vaihtelee. Kotasavustettua lihaa ei toistaiseksi ole lupa myydä ravintoloille eikä kaupoille (kuten Deliporo), koska sitä ei valmisteta hyväksytyissä sisätiloissa.

Poron paistikäristys

Poronkäristystä tehdään myös ulkopaistista ja liha onkin mureaa sekä siistin näköistä. Paistiliha murenee kuitenkin helposti pieneksi eikä siksi sovi yhtä hyvin pitkään haudutukseen kuin vasan etupään lihat. Viimeeksimainituissa on myös sen verran kalvoa, että niissä on täyteläisempi maku.

Lapapaisti

Luuttomaksi leikatusta lavasta tai lavan osasta käytetään joskus nimitystä lapapaisti. Tällöin termi viittaa ruokalajiin eikä ruhonosaan.

Ison joukon paistireseptejä näet tästä >

Deliporon puolen vasan paketissa paisti on hajoitettuna sisä-, paahto-, ulko- ja kulmapaisteiksi, vasan takaneljännes-paketissa se on kokonainen putkiluupaisti. Pihvipaketissa on mukana sisäpaistia ja paahtopaistia. Tilaa oma suosikkisi!

 

 

 

Hyvä pororuoka on slow foodia

Slow food on fast foodin eli pikaruoan vastakohta monella tavalla. Slow foodin iskulause kuuluu: puhdasta, hyvää ja reilua/oikeudenmukaista. Siinä painotetaan paikallisten raaka-aineen käyttöä, paikallisten tuottajien suosimista ja omien perinteiden kunnioittamista. Siinä vastustetaan teollista massavalmistusta ja epäoikeudenmukaista tuottojen jakautumista suurille toimijoille. Maku ja terveellisyys sekä ateriasta nauttiminen ovat tärkeämpiä kuin halpa hinta ja niin valmistuksen kuin syömisen nopeuskin.

Slow food -liike syntyi 1980-lopulla Italiassa ja on sieltä levinnyt pikku hiljaa sekä muualle Eurooppaan että Pohjois-Amerikkaan. Kovin suuri ilmiö se ei vieläkään ole, mutta sillä on toki 100 000 jäsentä sekä nimekkäitä ja näkyviä kannattajia. Jos tuntuu kiinnostavalta, lisätietoja löydät englanniksi osoitteesta www.slowfood.com.

Oma filosofiamme poronlihan toimittajina on sukua slow food -ajattelulle. Jos et tyydy halvimpaan käristyslihaan marketista ja sen pikakypsyttämiseen kuhanhäntäjonkinlaiseksi lämpimäksi syötäväksi, olet joko asiakkaamme tai ainakin potentiaalinen sellainen. Meiltä saat ehdottoman laadukasta lihaa, jonka alkuperä on jäljitettävissä. Tuottajat, leikkajat ja pakkaajat ovat ahkeria poromiehiä, jotka arvostavat niin eläviä porojaan kuin niistä saamaansa lihaakin ja tekevät työnsä ammattitaidolla ja ylpeydellä. Deliporo täydentää toimitusketjua markkinoinnin, tilausjärjestelmän, logistiikan ja ruokaohjeiden kautta, viimeisimpänä uutena askeleena porokokkauskurssien muodossa.

Ruotsissa on vuodesta 2009 toiminut organisaatio Slow Food Sápmi, joka pyrkii nimenomaan saamelaisen ruokakulttuurin edistämiseen ja kehittämiseen. Suomalaisia ei mukana vielä ole ja Deliporokin joutuu tässä vaiheessa resurssipulan vuoksi jäämään odottavalle kannalle.

Poron kaula/niska

poron kaula niskaPoron kaula eli niska sisältää vahvoja lihaksia, joiden voimin vasa liikuttaa verraten painavaa päätään sarvineen. Lihakset ovat vahvasti kiinnittyneet kaularankaan, mistä lihan irtileikkaaminen siistinä ja kokonaisena on korkeaa ammattitaitoa vaativaa ja hyvin hidasta. Lihaa on myös vaikea saada tarkoin talteen. Tästä syystä kaula/niska melkein aina valmistetaan luullisena ja liha erotetaan luista vasta kypsänä.

Kaulan/niskan rakenteesta johtuen lihaksissa on sitkeitä kalvoja, jotka vaativat pitkäaikaista kypsentämistä. Sen maku poikkeaa muista vasan ruhonosista ja tarjoaa viitseliäille herkkusuille upeita makuelämyksiä.

Katso tästä poron kaulaan/niskaan liittyviä reseptejä >

 

Deliporo toimittaa kiekoiksi sahattua kaulaa puoli poronvasaa sisältävien pakettien osana.

 

 

 

Poro ja hevonen

Olin sunnuntaina Ivalossa porokilpailuissa. Tänään tuli sitten mieleen jatkaa kirjoittamista aiheesta poro ja hevonen, ei niiden lihasta vaan lihaksilla tuotettavasta energiasta. Kumpi mahtaa olla nopeampi, poro vai hevonen?

Aloittaessaan kilpailemisen poro juoksee yleisessä sarjassa. Kun se ensimmäisen kerran alittaa kilometrin matkalla ajan 1:19, se siirtyy kuumaan sarjaan. Hevosilla sarjajako menee sen mukaan, onko kysymys kylmäverisistä vai lämminverisistä hevosista. Luokkia on myös iän mukaan. Poron ohjastaja on laskettelusuksien päällä ja suksien voitelu on samalla tavalla tärkeää kuin alppihiihtokisoissa. Hevosen ohjastaja on kärryissä ja uskoisin, että talvella lumi hidastaa niiden menoa enemmän kuin suksien.

Porokilpailuissa matka on lähes aina 1 000 m. Raveissa ainakin normaalisti lyhin matka on 2 100 m ja aika ilmoitetaan kilometriaikana, josta vielä jätetään minuutti pois. Vertailua ei siksi voi suorittaa kirjoituspöydän ääressä täysin yksi yhteen.

Ivalon kultakelloajoissa nopein aika oli 1:15,97. Porojen maailmanennätys on alle 1:15. Saman viikonlopun raveissa Ylivieskassa kylmäveristen ryhmäajon voittajan kilometriaika oli 1:38,5 ja lämminveristen 1:22,7. Lämminveristen maailmanennätys on alle 1:10.

Porokilpailujen ja ravien tuloksia hiukan laajemmin silmäiltyäni sain vaikutelman, että lämminverihevoset juoksevat varsin usein nopeammin kuin porot, mutta kylmäverihevoset vastaavasti näitä hitaammin. Varsin samanlaisen vauhdin eläimet kuitenkin pystyvät kehittämään, tutummalla mittayksiköllä ilmaistuna vauhti on mopoluokassa eli 40-50 km tunnissa.

Poroa – ei hevosenlihaa

”Hyvää päivää, tässä YLEn hevosenlihauutiset.” Noin voisi näinä päivinä kaikki uutislähetykset aloittaa. Hevosenlihaa löytyy siitä ja tästä eineksestä, suomalaisen lihan joukosta löytyykin kanadalaista hevosenlihaa, pakkaajat ja valmistajat eivät tunnusta tienneensä sitä tai tätä, pakkausmerkinnät eivät pidä yhtä sisällön kanssa, kuluttajat kokevat tulleensa huijatuiksi jne. Aluksi tällaista saattoi sattua vain ulkomailla, ei meillä Suomessa, mutta mutta…

Syyttävä sormi osoittaa moneen suuntaan. Pannaanpa pikkurilli kohti laiskaa kuluttajaakin. Ruoan pitää olla mahdollisimman valmista eli einestä eikä se saa maksaa juuri mitään. Tässä on yksi osatekijä sille, että elintarvikeketjut pitenevät, tuottajilla tarkkaavaisuus herpaantuu ja joukkoon voi tulla omatunnon  venyttäjiäkin.

Me Deliporossa palvelemme niitä kotitalouksia, jotka arvostavat laatua, haluavat tietää ostamansa lihan alkuperän, ovat valmiita näkemään vaivaa hyvän aterian aikaansaamiseksi ja tunnustavat, että halvin vaihtoehto ei voi olla paras vaihtoehto. Heti teurastuksen jälkeen leikattu ja pakattu liha merkitään ja pakastetaan saman tien. Siihen ei mitään ylimääräistä voi sekoittaa ja lihan alkuperän selvittäminen onnistuu aina, poron omistajaa, teurastuspaikkaa ja teurastusspäivää myöten. Markkinoilla toki on muutakin kuin suomalaista poronlihaa: suurin jalostaja Polarica – Lapin Liha tuo maahan venäläistä poroa eikä kuluttaja voi tietää, mikä heidän lihastaan on suomalaista, mikä ei.

Leikatun ja käsittelemättömänä pakastetun lihan sekä kuivalihan hankimme nykyisin kokonaisuudessaan Ivalojoen Poron laitokselta Tolosen kylältä. Porosäilyke tulee ArctiFoodilta Raattamasta ja savuporo sekä poromakkarat ivalolaiselta Inarin Luonnonporolta. Salameissa on muutakin kuin poroa: possua. Se onkin ainoa liha, jota Luonnonporo ei hanki lähiympäristöstä. Poronliha tulee yhtiön osakkaalta suoraan teurastamolta ja elintarvikeketjua ei juuri lyhyemmäksi saa. DNA -testejä sopii tehdä, mutta hevosta porosalamista ei varmasti löydy. Hirvisalameista köytyy kyllä hirveä ja karhusalameista karhua, molemmat marginaalisia erikoistuotteita.

Hevonen on joutunut kohun keskelle, vaikka on täysin syytön tapahtuneeseen. Hevosen liha on maultaan, ravintoarvoltaan ja rakenteeltaan erittäin hyvää ja pärjää vertailussa mainiosti naudanlihan sekä sianlihan kanssa. Maine on kohussa kyllä kärsinyt ja aivan suotta. Mielenkiintoinen yhtymäkohta poroon on, että poroa ja hevosta kumpaakin käytetään maassamme 2-2,5 miljoonaa kiloa vuodessa. Kun poro syödään valtaosin käristyksenä, pihveinä ja paisteina, hevosen liha mennee valtaosin raaka-aineeksi makkarateollisuuteen niin kuin ennenkin. Vanhempi kansa muistaa vitsin sota-ajalta. Pyymakkarassa hevosenlihaa ja pyyn lihaa oli suhteessa 1:1. Yksi hevonen ja yksi pyy 🙂

Poronkäristys – suosituin pororuoka

Ohueksi siivutettu poronkäristys, pottuvoi ja puolukkasurvos. Mikä herkulliselta tuoksuva, voimakkaan omaperäisen makuinen ja ravitseva ateria se onkaan! Juhlien arvostettu pääruoka, joka toimii myös vaikka mainiona arkilounaana. Maamme tunnetuimpia perinneruokia ja ylivoimaisesti eniten syöty pororuoka. Yksinkertainen, mutta ei yksitotinen.

Poronkäristys on syntynyt olosuhteiden ohjaamana. Poromiehet olivat menneinä vuosisatoina porojen mukana metsissä ja tuntureilla viikkoja ja jopa kuukausia kerralllkaan. Kun talviaikaan poro teurastettiin ruokatarpeiksi, ensimmäisestä ateriasta yli jäänyt liha jäätyi pakkasessa. Kun siitä lohkaistiin seuraava kimpale ruoanlaittoa varten, lihan kypsymistä nopeutti sen siivuaminen puukolla ohueksi. Valurautapata toimi jo satoja vuosia sitten tärkeimpänä ruoanlaittoastiana ja lihan palaminen kiinni pataan estettiin – silloin kun ei tehty keittoa – tiristämällä pohjalle porosta saatavaa pintarasvaa eli kuuta. Oli luonnollista, että ateriaa ruvettiin mehevöittämään lisäämällä siihen puolukkaa, joka kestää jäätymistä maun siitä jopa vain parantuessa. Loppu onkin sitten hienosäätöä perunan yleistymisen ja mausteiden käyttöönoton myötä.

LIHAN VALINTA

Hyvä poronkäristys syntyy vain hyvästä poronlihasta. Liha voi olla valmiiksi siivuttua käristyslihaa tai kokki voi siivuta itse esimerkiksi lapaa tai paistia. Siivuttavaksi sopii kohmeiseksi (n. -6 °C) sulanut liha.

MIKÄ RASVA ON PARASTA PAISTAMISEEN

Poron oma pintarasva eli kuu sopii poronkäristyksen valmistukseen erinomaisesti. Se syventää mukavasti poronlihan makua ja on terveellisempää kuin muut eläinrasvat.

Voi antaa käristyksellekin herkullisen maun, useiden mielestä sen parhaan. Koko joukko ihmisiä karttaa kuitenkin runsasta voin käyttöä. Jonkinlainen kompromissi on, että paistamiseen käytetään kasvisrasvaa, johon lisätään pieni määrä voita makua antamaan.

Kolmas koulukunta vannoo suolasilavan nimeen. Sillä saa varsin mehevän käristyksen, eikä muuta suolaa tarvitse lisätä. Poronlihapuritaanien mielestä silava peittää poron oman maun, mutta toisin ajattelevia on paljon.

Terveellisyydestä huolta kantavat laittavat käristyksensä jopa kokonaan ilman rasvaa (esimerkiksi Teflon- tai muunlaisella tarttumattomalla pinnalla varustetulla pannulla tai haudutuspadassa) ja hauduttavat lihan kypsäksi nesteessä. Näinkin sopii toki tehdä, mutta useiden mielestä tällöin ei enää ole kysymys oikeasta poronkäristyksestä vaan jostain muusta pororuoasta. Alun perinhän poronkäristys syntyi talven pakkasissa raskasta ruumiillista työtä tekevien poromiesten ravinnoksi. Heille rasva oli välttämätöntä, ei haitallista.

Mikä näistä on paras vaihtoehto, lienee makuasia. Kannattaa kokeilla useampia ja etsiä niistä itselleen mieluisin. Rasvaa voi myös vaihdella kerrasta toiseen, jolloin saa monipuolisuutta käristysaterioihinsa. Kokeilunhaluiset voivat käyttää kuun, voin ja suolasilavan erilaisia kombinaatioita.

VALMISTUSASTIAT

Aika harvalla taitaa nykypäivinä olla käytettävissään valurautapataa, jossa käristyksen voi valmistaa alusta loppuun. Jos käytetään vain yhtä valmistusastiaa, se lienee useimmiten paistinpannu. Paistamisvaiheen jälkeen pannulle lisätään nestettä, ja sen kiehahdettua lämpötilaa alennetaan haudutukseen sopivaksi. Kansi on erittäin hyödyllinen, ilman sitä käristys kuivuu ja nestettä pitää lisätä vähän väliä.

Hyvä vaihtoehto on käristää liha paistinpannulla ja siirtää se savipataan tai vastaavaan haudutettavaksi uunissa 110-120 °C lämpötilassa.

Haudutuspata (Crock-Pot®) sopii myös poronkäristyksen tekoon. Siinä toteutuu myös vähärasvaisuus, haluttaessa jopa rasvattomuus.

TARVITSEEKO HAUDUTTAA JA KUINKA KAUAN?

Hauduttamisesta on monia mielipiteitä. Poromiesten ja mestarikokkien ajatus näyttää kulkevan samansuuntaisesti: hauduta riittävästi, miedolla lämmöllä.

Paistista tehtyä käristystä ei tarvitse kovinkaan paljon hauduttaa, 10-15 minuuttia riittää. Jos haudutat kovin pitkään, liha murenee ja saattaa mennä jopa mössöksi. Vaikka maku on ok, kunnon suutuntumaa ei silloin ole.

Lavasta ja erityisesti muista vasan etupään lihoista tehty poronkäristys kestää pitkääkin hauduttamista ja siitä maku sen kuin paranee. Suositukset vaihtelevat puolesta tunnista pariin tuntiin. Kertauksena: miedolla lämmöllä, uunissa ei yli 120 °C. Kokeile ja löydä oma suosikkisi.

Haudutuspadassa (Crock-Pot®) haudutusaika on oleellisesti muita valmistustapoja pidempi, käristyksellä 4-6 tuntia. Hauduttaminen tapahtuu kuitenkin turvallisesti vailla jokahetkistä valvontaa.

PORONKÄRISTYKSEN MAUSTAMINEN

Perinteisesti poronkäristys maustetaan hyvin niukasti: pelkkää suolaa ja mahdollisesti hyvin vähän pippuria joukkoon. Näin poronlihan oma maku pääsee parhaiten esiin. Tavallaan maustamista on sekin, että poron oman paistinrasvan eli kuun, sijasta paistorasvana käytetään (reilusti) voita tai suolasilavaa. On puritaaneja, joiden mielestä mitään muita mausteita kuin suolaa ei pidä käyttää.

Nuoren polven kokit ovat valmiimpia maustamaan rohkeammin. Pippuri voi olla mustapippurin sijasta myös mauste- tai valkopippuria. Sipulia lisätään käristykseen aika usein. Sen sijaan valkosipulin kanssa kannattaa olla varovainen. Joidenkin mielestä muutama katajanmarja antaa pikantin, riistaisen lisämaun. Mielenkiintoinen maku tulee lisäämällä käristykseen vähäinen määrä kylmäsavupororouhetta. Muitakin mausteita voi kokeilla, mutta maltillisesti.

Haudutusvaiheessa käristykseen sopii lisätä loraus olutta. Peruslageria pehmeämmän, vahvemman maun saa käyttämällä tummaa olutta. Lisävivahteen saa Käki-katajaoluesta ja aivan omanlaisensa variaation savuoluesta (saksalainen Aecht Schlenkerla Rauchbier Märzen, myynnissä Alkossa).

Hyvä neuvo on maustaa poronkäristys  varovaisesti, lisätä mausteita yksi kerrallaan, ja verrata saatua makua lähes maustamattomaan käristykseen. Oma maku ohjaa tekemään mieluisia valintoja. Jos haluaa maustaa hyvin voimakkaasti, kannattaa harkita, onko silloin tarvetta lainkaan käyttää poronlihaa vai ajaisiko esimerkiksi edullisempi nauta saman asian.

KÄRISTYKSEN LISÄKKEET

Lapissa tähän kysymykseen on vain yksi vastaus: pottuvoita ja puolukoita tai karpaloita. Pottuvoi on Lapin puikulaperunoista tehtyä perunamuusia, jonka valmistuksessa on käytetty oikeaa voita. Puolukat tai karpalot ovat parhaimmillaan survoksena, mutta ellei niitä ole saatavana, puolukkahillokin menettelee. Hilloon voi myös lisätä kokonaisia marjoja. Herkkukurkkuviipaleet tai -lohkot sopivat myös erinomaisesti täydentämään ateriaa.

MITÄ PALAN PAINIKKEEKSI?

Jos poronkäristystä ei nautita veden kanssa, aina varma juomasuositus on olut. Tavallinen peruslager käy hyvin, ja monille sen pitää tunnesyistä olla nimenomaan Lapin Kultaa. Tummat oluet sopivat myös erinomaisesti: tsekkiläiset, saksalaiset, belgialaiset, brittiläiset bitterit tai alet jne. Jos käristystä maustaa tilkalla kataja- tai savuolutta, sama on myös mainio ruokajuomana.

Kyllä punaviinikin sopii käristyksen kyytipojaksi. Erityisen hyvä on kypsän marjainen, paahteinen tai hieman savuinen, keskitäyteläinen viini. Jos omaa suosikkia ei ole valmiina, Deliporon Poro ja viini -palvelu auttaa valinnassa.

MIKSI KÄRISTYS LAPISSA MAISTUU PAREMMALTA KUIN MARKETIN ALTAAN LIHASTA KOTONA TEHTY?

Aito Lapin ilmapiiri, mahtavan kaunis luonto ja liikkuminen raikkaassa ulkoilmassa lisäävät varmasti mielihyvää, joka tekee myös ruokailuelämyksestä erilaisen kuin kotiolosuhteissa. Kaikkea tämä ei kuitenkaan selitä.

Poronkäristyksen hyvään makuun vaikuttaa kaikkein eniten käytetty liha. Kun hankit laadukasta lihaa, käristyksesi ”maistuu yhtä hyvältä kuin Lapissa”. Kun käristystä yleensä maustetaan niukasti, makua ei juurikaan voi parantaa maustamalla. Jos liha poronkäristystä varten on ostettava marketista, kannattaa mieluummin valita laadultaan parasta kuin hinnaltaan halvinta. Jos valinnanvaraa ylipäätään on.

Valmistuksessa eroja voi syntyä ainakin siinä, että erityisesti käytettäessä vähän rasvaa käristyksestä tulee kuivaa. Tai siinä, että liha vain nopeasti kuumennetaan, mutta sitä ei hauduteta. Valmispakkauksista tehdyt perunamuusit eivät varmasti voita maussa itse tehtyä pottuvoita eikä kaupan halvimman puolukkahillon makukaan yllä tuoreista marjoista tehdyn puolukkasurvoksen tasolle.

 

32-reseptia

 

 

 

 

 

 

Osta laadukasta poronkäristyslihaa! Meillä on voit valita joko isomman käristyslihapaketin tai 1 kg pakkauksen tai sitten 2 kg paistikäristyslihapakkauksen.

 

 

 

Savuporo

Lihan savustaminen sen kypsentämiseksi ja säilyvyyden parantamiseksi on ikivanha menetelmä. Useimmat ihmiset myös pitävät savun mausta ja tuoksusta. Savuporo kuuluu parhaimpiin savustettuihin lihoihin.

Poronlihan savustuksessa käytetään nykyisin kolmea päämenetelmää: kylmä-, lämmin- ja kotasavustusta. Kylmä- ja lämminsavustus tapahtuu savustusuunissa, kotasavustus avotulella. Savuporo valmistetaan useimmiten paistista.

Kylmäsavuporo
on väriltään tummanpuhuvaa ja maultaan voimakasta. Se on suolaisempaa kuin muut savulihat ja savun maku on myös vahva. kylmäsavuporoValmistus tapahtuu nimen mukaisesti alemmassa lämpötilassa kuin lämminsavun ja kestää selvästi kauemmin. Lihasta poistuu prosessissa runsaasti nestettä, mikä selittää kylmäsavulihan korkean kilohinnan. Kylmäsavustaminen parantaa merkittävästi lihan säilymistä ja paistilihan lisäksi menetelmällä valmistetaan myös kestomakkaroita kuten salamia ja meetvurstia.

Poronlihan kylmäsavustus on vaativa ja herkkä prosessi. Kysyy taitoa ja viitseliäisyyttä saada poron aromikkuus säilymään niin, ettei se peity happaamuuden ja suolaisuuden alle. Käsityönä tekeminen antaa varmemmin hyvän lopputuloksen kuin teollinen massatuotanto. Aihetta on valotettu lisää Deliporon blogissa »

Lämminsavuporo
muistuttaa ulkonäöltään ja rakenteeltaan varsin paljon uunissa paistettua, punertavaksi jätettyä paistia. Siinä on miedohko savunmaku ja suolaa maltillisesti. Lämminsavustettu poronpaisti on ollut perinteinen joulu- ja pääsiäispöydän herkku. Säilyvyys on tuoretta lihaa parempi, mutta ei kestotuotteen veroinen.

Poronlihalle on kehitetty muunnelma lämminsavustuksesta hieman normaalia alhaisemmalla lämpötilalla. Tällöin ainakin eräät valmistajat käyttävät tuotteesta nimitystä viileäsavuporo.

Kotasavuporo
valmistetaan nimensä mukaisesti kodassa avotulella. Kypsyminen tulen loimussa antaa lihalle aivan omanlaisensa rakenteen ja maun, joka on yhtä aikaa hienostunut ja herkullinen. Savunmaku on tuntuva, mutta ei lainkaan pistävä. Monet poromiehet pitävät kotasavulihaa parhaana kaikista savuporotuotteista. Sen säilyvyys on samantasoinen kuin kypsennetyn lihan .

Kotasavustuksen ongelma on saatavuus, sillä viranomaiset eivät hyväksy tuotetta myytäväksi ravintoloihin eivätkä vähittäiskauppoihin, koska valmistus tapahtuu ulkotiloissa eikä hyväksytyn laitoksen sisällä.

Savuporon käyttö
on moninaista. Kylmäsavuporo tunnetaan erinomaisena leikkeleenä, minkä lisäksi sitä laitetaan salaatteihin ja pilkottuna tai rouheena pizzoihin, pastoihin, keittoihin, kastikkeisiin, jauheliharuokiin, poropiiraisiin, voileipäkakkuihin jne. Lämminsavupaisti voidaan laittaa kokonaisena ruokapöytään siivutettavaksi ja nautittavaksi. Paistista voidaan myös leikata pihvejä, jotka sitten nopeasti kuumennetaan paistinpannulla tai grillissä juuri ennen tarjoilua. Muuten sitä voidaan käyttää samoihin tarkoituksiin kuin kylmäsavuporoa. Kotasavuporoa voidaan napostella sellaisenaan tai nauttia leikkeleenä. Poronkäristystäkin siitä erityisesti poromiehet itse tekevät. Lämmittäminen tikun nokassa nuotiolla tai miksei myös takassa tarjoaa uusia, aivan mahtavia makuelämyksiä. Samaa voi kokeilla toki myös lämminsavuporolla.

Savupororeseptejä löydät tästä >

Mestarikokki Markus Maulavirta on tehnyt joukon vinkkejä siihen, miten poronlihajalosteista saa tyylikkäitä alkupaloja tai pikkupurtavia.

 

 

 

 

 

Tilaa kylmäsavuporoa tai lämminsavuporoa valintasi mukaan!

 

 

 

 

Viini pororuokien valmistuksessa

Yleistä

Poroviinin valinnassa kannattaa noudattaa samoja sääntöjä kuin muissakin viinivalinnoissa. Mikäli ruoassa on herkkiä ja monipuolisia aromeja, kannattaa viiniksi valita mahdollisimman yksinkertainen, hedelmäinen viini. Tällöin ruoan moniulotteisuus ei kärsi. Ja vastaavasti jos viinissä on monipuolinen aromimaailma, kannattaa ruoaksi valmistaa mahdollisimman yksinkertaisia ja selkeitä aromeja sisältävää ruokaa. Toisaalta poron ”riistainen”aromikkuuus maistuu erinomaisesti sellaisen viinin kera, josta voi erottaa kuivattuja hedelmiä, yrttejä tai hentoa savuisuutta.

Viinin käyttö poronlihan marinoinnissa

Marinointiin kannattaa valita mielellään suhteellisen hapokas viini, sillä happohan se on, mikä lihaa mureuttaa. Halutessaan voi valita viiniksi myös yrttisiä aromeja sisältävää viiniä, sillä tämän kautta lievää yrttisyyttä saadaan myös ruokaan.

Poronlihan marinoiminen viinissä voi muuttaa lihan makua ja peittää poron omaa, hienoa aromia. Kannattaa siksi kokeilla ensin varovaisesti ja lyhyehköllä marinoimisajalla, 20-30 minuutilla, miellyttääkö lopputulos. Ja mureat lihat, kuten fileet ja paistit, marinoidaan nopeammin kuin kalvoja sisältävät lihat, esimerkiksi niska/kaula, etuselkä, lapa, kylki tai potkakiekot.

Viini osana itse pororuokaa

Burgundin pata lienee tunnetuin liharuoka, johon lisätään punaviiniä. Näin voi menetellä myös poronlihapadan kanssa. Haudutetut pataruoat sisältävät yleensä melkoisesti yrttisiä aromeja. Niinpä pataruoan valmistukseen käytettävä viini voi mielellään olla sekin yrttistä. Näin ruoan yrttisyyttä saadaan vielä entistä herkullisemmaksi. Liian savuisen aromaattista viintä tulisi välttää, sillä aromikkuus voimistuu keitettäessä viintä kasaan.

Tässäkin varoituksen sana on paikallaan. Viinin annostelussa kannattaa olla maltillinen, sillä tuskin on tarkoituksenmukaista, etteivät syöjät pysty erottamaan, onko liha poroa vai nautaa vai jotain muuta.

Viinin käyttö kastikkeessa

Kastikkeeseen käytettävän viinin yksi tärkeä kriteeri on se, että viini olisi reilun hedelmäinen ja mielellään sen aromikkuus saisi olla varsin neutraali. Näin se ei rajoita kastikkeen valmistusta vaan kokille jää mahdollisuus maustaa ja muuntaa kastiketta oman mielen mukaan. Viinin olisi hyvä olla runsaan hedelmäinen, sillä mikäli käytettävä viini on kevyttä, pitää sitä keittää todella paljon kasaan intensiivistä aromikkuutta tavoiteltaessa. Runsaammasta ja täyteläisemmästä viinistä kastike syntyy ”pienemmällä vaivalla”.

Kokin rooli

Ruoanlaittoviiniä käyttäessään kokin on aina muistettava, että viinin tulee olla kunnossa. Mikäli käytetään esimerkiksi korkkivikaista viiniä, niin keittämällä viintä kasaan konsentroituu myös korkkivian aromi.

Hyvän aterian edellytys on onnellinen kokki. Siispä kokin on soveliasta ottaa pieni osuus viinistä ruoanlaiton iloksi omaan suuhunsa: ) Ja luonnollisesti kokki kaataa lasiinsa samaa viiniä, jota käyttää ruoanvalmistukseen. Parhaimmillaan viini on vielä sitä, jota sitten itse aterian kanssa nautitaan. Lopputulos on yleensä onnistunut, jos viinistä ja ruoasta löytyy samoja aromeja.

Katso myös: Viini poroaterian juomana >

Kylmäsavuporon suolaisuus

Usein kuulee valituksia siitä, että kylmäsavuporo on liian suolaista. Ja heti perään ihmettelyä, miksei suolan määrää vähennetä. Kysyin asiaa alan mestareilta ja ymmärsin vastaukset seuraavasti.

Suola on välttämätön ainesosa lihan kylmäsavustuksessa. Se annostellaan mukaan jo lihaa savustamiseen valmisteltaessa. Savustamisen alkaessa mukaan laitetaan ns. herätebakteeria, sen ravinnokseen tarvitsemaa sokeria (yleensä glukoosia) sekä säilöntäaine nitriittiä (E250). Nitriitin tehtävänä on hävittää lihasta haitalliset bakteerit ennen kuin se lopulta itse pelkistyy pois. Nitriitti antaa kylmäsavulihalle sen tummanpuhuvan värin. Herätebakteerin ja suolan tehtävä on laskea tuotteen ph-arvo alle 5 nimenomaan suojaksi haitallisia bakteereja vastaan. Jos tässä onnistutaan, liha saa sille ominaisen happaman maun. Jos epäonnistutaan, tuote voi pilaantua syömäkelvottomaksi. Mitä enemmän suolaa lihaan alussa annostellaan, sitä varmemmin ja myös nopeammin tuote valmistuu.

Savu kehitetään pienissä laitoksissa perinteisellä tavalla leppälastuista, isoissa laitoksissa usein teollisin menetelmin.

Suolan määrällä on vaikutusta myös tuotteen säilyvyyteen sekä nesteen poistamiseen lihasta. Lihan riittävä kuivuminen helpottaa sen siivuamista.

Isolle teollisuudelle on taloudellisesti tärkeää saada tuote nopeasti valmiiksi. Valitaan nopea herätebakteeri ja lisätään runsaasti sekä sokeria että suolaa. Näin ajetaan ph mahdollisimman nopeasti mahdollisimman alas. Käytetään myös runsasta savua. Tällöin tuotteesta kuitenkin tulee happaman kitkerä, minkä ihmisen suu helposti sekoittaa suolaisuuteen. Siten tuotteen kokonaismaun suolaisuusvaikutelma korostuu. Nopeasti tehtäessä poronlihan oma aromikkuus myös menetetään.

Pienjalostamossa käsityönä tehtävässä kylmäsavuporossa suolaa annostellaan lähtövaiheessa mahdollisimman niukasti ja prosessille annetaan sen tarvitsema kypsymisaika. Tavoitteena on mahdollisimman poronmakuinen lopputuote, josta asiantuntevat asiakkaat ovat valmiita maksamaan massatuotetta korkeamman hinnan. Vertailu kannattaa, sekä tuotetarrojen osalta että varsinkin maistelemalla. Vaikka ihan mukava pieni ohjelmanumero ystävien kanssa.

Joulumänty ja muita joulumuistoja

Meillä aikuisilla on kaikilla omat joulumuistomme lapsuudesta asti. Ensimmäiset omat muistoni ovat Inarista. Silloin joulupuuna oli usein mänty, koska kuusen kasvun pohjoisraja oli ”kaukana etelässä” Ivalossa. Kuusikin tuli kyllä pian tutuksi, sillä Rajavartioston autolla niitä tuotiin pohjoisemmaksikin joulua juhlistamaan.

Joulumännyn ja -kuusen koristeet olivat sodan jälkeen monta vuotta kaikki itse tehtyjä. Tehtiin paperista, oljista, kankaasta ja kävyistä, pumpulia leviteltiin oksille. Kynttilät olivat tietysti steariinikynttilöitä ja valuivat lattialle asti. Polttaminen oli sallittua vain silloin, kun aikuiset olivat huoneessa läsnä ja valvoivat paloturvallisuutta. Sitten saatiin ensimmäinen, kimalteleva joulutähti kuusen latvaan. Oli se kaunis. Sen jälkeen tulivat hopeanauhat ja eri maiden liput. Ja niin edelleen. Jossain vaiheessa tulivat upealta tuntuneet sähkökynttilät, saivat palaa vaikka yli yön.

Jouluun kuului joulusiivous, joulupuun tuominen sisälle ja sen sekä koko kodin koristelu, joulusauna, joulupöytä herkkuineen ja tietenkin joulupukin saapuminen. Radiosta kuunneltiin musiikkiohjelmia joulukuusta koristeltaessa sekä ennen joulua iltaohjelma joululahjavalvojaiset. Silloin lahjat pääosin tehtiin itse, juuri mitään ei ostettu kaupasta. Paitsi kirjoja. Minäkin opin lukemaan jo vuosia ennen kouluikää, kun isosisko meni kouluun ja halusin välttämättä oppia kaiken, minkä hänkin.

Jouluna syötiin riisipuuroa ja rusinasoppaa, lipeäkalaa, silliä, rosollia, lanttulaatikkoa, suolasiikaa ja -taimenta, poronpaistia ja melkein aina myös kinkkua. Poronpaistin laittoi aina äiti, jolta olen taidon itsekin oppinut. Jälkiruoaksi syötiin sodan jälkeen harvinaisia ja kalliita hedelmiä. Niitä saatiin helpoimmin rajan takaa Norjasta, jonne niitä kuulemani mukaan tuotiin Amerikasta asti. Sieltä sai myös keksirasian, joka oli maalattu linja-autoksi.

Jouluna sai syödä yöllä. Vaikka päivällä oli syöty moninverroin tavallista enemmän, illan myöhäisinä hetkinä joululahjakirjoja luettuamme lähti isä yleensä ensimmäisenä keittiöön. Me muut perässä kuin varjo. Isä teki voileipiä, pani lanttulaatikkoa päälle ja siihen vielä tuhdin siivun poronpaistia ylimmäiseksi. Mihin se kaikki mahtoi yöllä hävitä, kun aamulla saatettiin vaivatta aloittaa samoilla herkuilla?

Vuosia myöhemmin, aikuiseksi kasvettuani, oman perheen perustamisen ja lasten myötä joulu palasi juurilleen: joulukuusen hakeminen yhdessä metsästä, joulun laittaminen, lahjalistojen tekeminen, pukin odottaminen ja kaiken kiireen jälkeen rauhallinen yhdessäolo perheen kesken olivat kuin paluuta omaan lapsuuteen. Nyt poikammekin ovat aikuisia, mutta joulu on edelleen perheen yhteinen juhla. Sitä vietimme osittain eilen, sillä pojat lähtevät jouluksi kavereitaan tapaamaan ulkomaille ja me vanhukset rakkaisiin tunturimaisemiin.

Sika elää leveästi – vai oliko se poro?

Deliporon poronliha tulee pääosin Ivalon paliskunnasta. Paliskunnan pinta-ala on 2641 km2. Paliskunnan suurin sallittu poromäärä on 6 000 eloporoa eli talven yli elävää poroa. Kun vuosittain vasoja syntyy noin puolet eloporojen määrästä ja vastaavasti syksyllä teurastetaan noin syntyneiden vasojen määrä poroja (n. 70 % vasoja ja n. 30 % raavaita, vasoista n. 30 % jätetään kasvamaan ja jatkamaan sukua), kesän ja alkusyksyn aikana porojen lukumäärä paliskunnan alueella on suurimmillaan noin 9 000.

Yhdelle porolle on siten tilaa 2641 km2/9000 = 0,293 km2.  Kun paliskunnan alueesta arvioin enintään kolmasosan olevan muuta kuin porojen laidunmaata eli asutusta, teitä, vettä jne., poroa kohti on liikkuma-aluetta noin 0,2 km2.

0,2 km2 = 20 ha = 200 000 m2 .

EU:n säädökset vaativat, että sikalassa tilaa on vähintään 6,5 m2 yhtä sikaa kohti ja Suomessa suositus on vähintään 9 m2. Pyöristetään ylöspäin 10 m2:iin.

Porolla on elintilaa 20 000 kertaa niin paljon kuin sialla!

Poronliha tuliaisena

Poronlihan vieminen tuliaisena on mainio idea, jota monet ja nimenomaan pohjoisesta lähtöisin olevat käyttävät. Poroahan on aina ilo niin antaa kuin vastaanottaakin.

Puolen vasan paketissa sopivia tuliaisia ovat esimerkiksi kaikki paistinosat, ulkofilee, potkakiekot ja käristysliha. Toki myös kylkirulla ja jauheliha ovat käyttökelpoisia. Jos tiedät vastaanottajan pitävän keitoista, keittoluut ovat varmasti mieluisia. Ja uuniruokia harrastava ihastuu varmasti luulliseen lapaan. Mainitsematta taitaa olla vielä sisäfilee, joka on kahdelle hengelle pieni ateriaksi, mutta siitä saa oivaa riimiporoa alkupaloiksi. On paketissa vielä porokastikettakin, jota ammattikokit kuuluvat kovasti kehuvan.

Jos harkitset lihan tilaamista erikseen tuliaistarpeisiin, pihvipaketti on vuorenvarma huippuvalinta. Käristyslihapakettikin on oiva vaihtoehto, sillä käristys on parhaiten tunnettu ja yleisin pororuoka maassamme. Moni vastaanottaja kokee ahaa -elämyksen verratessaan  meidän toimittamaamme lihaa ja kaupasta ostettua halpaa käristyslihaa toisiinsa.

Meillä on juuri nyt erikoistarjous poron kuivalihasta 100 g pakkauksissa. Se on suuri erikoisuus ja monien mielestä parasta, mitä porosta saa. Sitä olen itse vienyt moneen paikkaan.

Tässä täytyy ihan katsoa peiliin ja kysyä, olenko niin ”poro-uskovainen”, että suosittelen suorastaan kaikkea. Voi se olla niinkin, mutta perussyy on poronlihan aidossa monipuolisuudessa, jonka Mestari-Markus Maulavirta toistuvasti ylistää nautaa huomattavasti suuremmaksi.

Poroliemi

Hyvä kastike kruunaa hienonkin aterian.
Ja juuri kastikkeestaan hyvä kokki tunnetaan.

porokastikeDeliporon maukas poroliemi sopii erinomaisesti juuri pororuoille tehtävien kastikkeiden pohjaksi, mutta ne maistuvat mainiosti myös hirven, peuran, muun riistan, lampaan ja härän eli kaiken punaisen lihan kanssa. Tietääksemme poroliememme on ainoa kuluttajille myynnissä oleva poronluista parhaiden perinteiden mukaisesti keitetty liemi. Poroliemi antaa myös täyteläistä lisämakua lihapadoille ja -keitoille.

Poroliemi toimii mainiona kastikepohjana. Suomen kokkimaajoukkueessa  vuosia kilpaillut keittiömestari Oula Hänninen on laatinut sen pohjalta kymmenen reseptiä. Niiden avulla loihdit helposti hyvinkin erityylisiä, maukkaita kastikkeita ammattikokkien tapaan.

 

 

 

 

 

Liemi on pakattu 2,5 dl rasioihin ja muiden tuotteiden tapaan se toimitetaan pakastettuna. Porolientä on mukana monissa lihapaketeissa, mutta se on saatavana myös erillisenä 3 litran (12 rasiaa) pakettina.

Kastikkeiden historiaa

Nykyinen kastikekulttuuri on kehittynyt Ranskassa. Siellä vanhan ajan ravintoloiden keittiöprikaatiin kuului kastikekokki eli saucier, jonka asema keittiön hierarkiassa oli varsin korkealla. Hänen tehtävänään oli valvoa erityisesti ruskeiden peruskastikkeiden keittelyä isossa kippipadassa.

Tänäkin päivänä mestarikokit tekevät ruskean kastikkeen samalla tavalla: keittäen luista ja vedestä lientä, kuorien välillä rasvan ja vaahdon pinnalta, lisäten juureksia, erilaisia lihoja tai niistä keitettyä lihalientä, suurustaen, siivilöiden, maustaen, keittäen kastiketta kokoon, maistellen ja toistaen näitä vaiheita, kunnes kastike on valmis. Aikaa menee useita tunteja.

Pitkä keittäminen on tarpeen, jotta luista irtoaa se täyteläinen maukkaus, jota ruskeaan kastikkeeseen ei millään muulla tavalla voi saada. Samalla suuruksen hivenen raaka maku häviää.

Luista pitkään keittämällä tehdyllä liemellä on myös monia terveysvaikutuksia

Uusimpien tutkimustulosten mukaan luusta keitetyssä liemessä on monia elimistölle tärkeitä aminohappoja kuten kollageeneja, gelatiinia, glukosamiineja, glysiiniä, proliinia ja glutamiinia. Lisäksi luissa on useita mineraaleja. Näillä ainesosilla on elimistölle hyvin monipuolisia terveyteen ja hyvinvointiin liittyviä vaikutuksia. Erityisen tärkeitä ne ovat lihasten, luiden, rustojen, nivelten ja nivelsiteiden kehittymiselle ja uusiutumiselle.

Deliporo toimittaa porolientä usean poropaketin osana, mutta myy myös erillistä Poroliemipakettia. Tilaa omasi!

 

 

 

 

Porokeitto juhlaan ja arkeen

Porokeitto – legenda jo eläessään

Porokeitto on mitä perinteisin ruokalaji Lapissa. Se tunnetaan yleisesti myös nimellä porovelli.

porokeittoKeitto on suosittu ruoka monesta hyvästä syystä: se kypsyy hiljalleen itsekseen, se on maukas ja ravitseva, se säilyy liedellä tai padassa lämpimänä pidemmänkin aikaa ja jokaisen ruokailijan on helppo annostella itselleen sopiva määrä lautaselle. Kiehumaan voidaan laittaa vaikka jäinen liha ja keittoon voidaan lisätä muita aineksia mieltymyksen ja saatavuuden mukaan.

Porokeitto on tuhti arkiruoka rankkaa ruumiillista työltä tekevälle. Se on poronkäristyksen tavoin yleinen ruoka silloin, kun koolla on suurempi joukko syötettäviä. Myös silloin, kun vietetään juhlia eli se on mitä parhain juhlaruoka.

Valmistusvinkkejä

Tyypillistä keittolihaa on rinta, niin myös porosta. Kaikki muutkin luulliset lihat kuten kaula, potka ja kylki käyvät hyvin. Ja silloin, kun lihaa halutaan runsaasti, etuselkä, lapa, paisti.

Keitto valmistuu riittävän suuressa kattilassa, varsinkin maasto-olosuhteissa padassa ja joukkoruokailua varten vaikka armeijan soppakanuunassa.

Jos porokeiton liemeen halutaan saada mahdollisimman voimaksa maku, luut ja lihat pitää panna kylmään veteen keittämistä varten. Jos taas halutaan maun olevan parhaimmillaan itse lihassa, nämä kannattaa laittaa kiehuvaan veteen. Molempi parempi saadaan, kun kylmään veteen laitetaan luut tai luullinen liha ja esimerkiksi paistilihaa lisätään keittoon ennen valmistumista siinä vaiheessa, että se juuri ehtii kypsyä ennen keiton valmistumista.

Lapissa monien mielestä hyvän porokeiton tunnusmerkki on se, että keitossa on runsaasti lihaa.

Täyteläisen perusmaun porokeitolle antaa poronluu. Luuta, jossa saa olla lihaa mukana, pitää keittää kauan. Perusohje: mitä kauemmin, sitä parempaa tulee. Kuitenkin vähintään tunti. Moni kokki keittää lientä isomman annoksen kerralla ja pakastaa osan siitä nopeuttaakseen seuraavan keiton valmistamista.

Jos keitto tehdään luuttomasta lihasta, siihen saa makua lisäämällä liemeen Deliporon Porokastiketta.

porokeittoLapissa porokeitto, varsinkin kenttäolosuhteissa, saatetaan keittää ilman muita aineksia, esimerkiksi perunoita. Yleisemmin kuitenkin keittoon lisätään kypsennyksen loppuvaiheessa perunoita (Lapin puikulat ovat jauhoisia ja hajoavat helposti. Keitto on otettava tulelta heti, kun puikulat ovat kypsiä. Kiinteämmät perunalajikkeet ovat keitossa kiitollisempia käsiteltäviä.)

Mahdollista on lisätä myös muita juureksia, kuten naurista, lanttua ja porkkanaa. Eri juuresten vaatima kypsennysaika kannattaa ottaa huomioon, etteivät ne hajoa liemen joukkoon.

Ohra on pohjoisimmissa olosuhteissa menestyvä viljalaji ja niinpä ohrasuurimoita on totuttu lisäämään keittoon, jonka ne mukavasti suurustavat. Mahtaakohan tämä olla nimen porovelli takana?

Maustaminen

Perinteisen porokeiton mausteena käytetään pelkästään suolaa. Sen ohella mahdollisesti pippuria. Omat kannattajansa on myös voin lisäämisellä keittoon makua antamaan.

Jo sipulin lisääminen porovelliin jakaa mielipiteet kahtia, muista mausteista puhumattakaan. Ripaus jotain yrttiä sopii useiden mielestä, esimerkiksi Lapissa kasvavaa väinönputkea. Savunmaku maltillisesti sopii ainakin vaihteluksi. Parasta olisivat savustetut poronluut, mutta niiden puutteessa poron kylmäsavupaistirouhe antaa pikantin makuvivahteen. Katajanmarjaakin kannattaa kokeilla. Yleiseksi maustamisohjeeksi sopii varmasti poronliharuokien perusohje: ei useita mausteita eikä mitään niistä paljon, ettei poron oma, hieno maku peity.

Muita porokeittoversioita

Kirkas poroliemi
Maukas poroliemi sopii alku- sekä väliruoaksi sellaisenaan tai lihapasteijan, keitetyn poronkielen tms. kanssa. Paahtamalla luut ennen keittämistä saadaan tummempaa lientä.

Käristyslihakeitto
Käristyslihasta syntyy myös hyvä keitto, vieläpä perinteistä porokeittoa huomattavasti nopeammin. Lihan annostelu kattilasta lautaselle on myös helppoa. Tuhti poronmaku saadaan mukaan luista keitetyillä liemillä tai jos sellaista ei ole saatavilla, lisäämällä liemeen Deliporon Porokastiketta.

Käristyslihakeitoista lienee tunnetuin Lapin ukon keitto.

Porojauhelihakeitto
Porojauhelihasta voidaan tehdä keittoa aivan samalla tavalla kuin käristyslihasta tai muistakin jauhelihoista. Poron hienon maun säilyttäminen tässäkin edellyttää, että maustaminen on maltillista.

Savuporokeitto
Kylmäsavuporosta, ehkä helpommin rouheesta mutta kohtuullisella vaivalla siivuista tai vaikka kimpaleista pienittyinä saadaan maittava, erilainen raaka-aine eri versioina tehtäviä keittoja varten. Yleisimmin savuporokeittoa tarjotaan alkuruokana, mutta se sopii kyllä pääruoaksikin.

Kuivalihakeitto
Poronlihaa on kuivattu säilyvyyden parantamiseksi jo tuhansia vuosia. Vaikka lihaa on pureskeltu ravinnoksi sellaisenaan, on siitä myös aina keitetty keittoa. Kuivalihassa ja siitä tehdyssä keitossa on aivan erilainen maku kuin tuoreesta lihasta tehdyssä. Luullista kuivalihaa jotkut poromiehet tekevät omaan tarpeeseensa, mutta nykyisin vallitsevana käytäntönä on kuivata vain luutonta paistia.

Koparakeitto
Entisinä aikoina porosta hyödynnettiin kaikki mahdolliset osat joko ravintona tai muuten, esimerkiksi vaatetukseen, käyttöesineiksi, ompelutarvikkeiksi, koruiksi jne. Koparatkin puhdistettiin ja niistä keitettiin keittoa, mihin aikaakin taisi olla nykyistä hektistä elämänmenoa enemmän. Koparoita ei tällä haavaa ole saatavissa niin käsiteltyinä, että kaupat kuten Deliporokin on, voisivat niitä myydä.

Porokeiton juomasuositukset
Varma valinta porokeitolle on olut.

Keittoreseptejä löydät tästä >

 

Osta laadukasta poronlihaa! Deliporon puolen vasan paketissa on mukana keittoluita. Erikseen verkkokaupassa myydään myös luullista keittolihaa.

 

 

 

Verkkokauppojen kasvun syitä

Deliporo on toiminut runsaat viisi vuotta ja sinä aikana on kertynyt näkemystä verkkokaupasta yleisemminkin.

Verkkokaupasta ostamisen kasvava suosio perustuu ainakin neljään tekijään:
1. Verkkokauppa tarjoaa tuotteita, joita kuluttajan ei muuten ole helppo ostaa. Verkkokaupan valikoima voi olla laajempi kuin paikallisten perinteisten myymälöiden tai se voi sisältää harvinaisia erikoistuotteita, joita yleiskaupoista ei löydy.
2. Ostaminen verkkokaupasta on perinteistä kaupassa käymistä helpompaa tai nopeampaa, esimerkiksi ostamisen voi tehdä kotonaan tai työpaikallaan liikkumatta minnekään, samoin mihin aikaan viikosta ja vuorokaudesta tahansa (ns. 24/7). Verkkokauppa saattaa joissakin tapauksissa tarjota tuotteen kotiin toimitettuna.
3. Alhaisempien kiinteiden kustannustensa takia verkkokauppa pystyy myymään tuotteita halvemmalla kuin kalliilla liikepaikoilla toimivat myymälät.
4. Verkkokauppaan voidaan yhdistää sellaisia yksilöllisiä palveluja, joita perinteinen kauppa ei ainakaan tällä hetkellä kykene tarjoamaan.

Deliporon kohdalla toteutuvat selkeästi listan kohdat 1. ja 2. Kohdan 4. tarkoittamia palveluja meillä ovat laaja reseptistö, viininvalintapalvelu, tulostettavat menu-kortit sekä Lappia koskeva materiaali sivustollamme kuvagallerioineen, poromiesten tarinoineen jne. Pyrkimys on kehittää tätä vielä entisestään. Kohdan 3. hintakilpailukykyä meillä ei näillä volyymeillä ole.

Verkkokaupan keskeisiä haasteita ovat kokemuksemme mukaan:
1. Logistiikka, joka korostuu elintarvikkeissa lämpösäädeltyine kuljetuksineen ja meidän tapauksessamme pienine toimituserineen.
2. Helppokäyttöisyyden eli yksinkertaisuuden ja selkeyden yhdistäminen mahdollisimman kattavan informaation tarjoamiseen.
3. Hyvän palvelun rakentaminen ja ylläpitäminen, mukaanluettuna hyvän toimituskyvyn ja pienen varaston yhdistäminen toisiinsa.
4. Verkkokaupan markkinointi eli tunnetuksi tekeminen. Isoille konserneille tämä on resurssien puolesta helpompi tehtävä, mutta nollasta aloittaville pienille yrityksille todella haastavaa.

Täydellisiä edellä olevat pointit eivät ole, mutta uskoaksemme keskeisiä. Niihin olisi mukava saada verkkokauppojen palveluita käyttävien kuluttajien kommentteja.