Norja on Euroopan tärkeimpiä kalastusvaltioita. Sen sillilaivasto tuottaa maan suurimman saaliin rahassa mitattuna ja turska sekä sei ovat myös suurimpien listan kärkipaikoilla. Lohen merikasvatuksessa norjalaiset yhtiöt ovat maailmanmarkkinoiden valtiaita. Kalastusta harjoitetaan koko rannikon mitalla ja lisäksi Lofoottien sekä muiden saarten vesillä. Uusin tulokas saaliskalojen ja -äyriäisten joukossa on kuningasrapu.
Pohjoisimmassa Norjassa Varangin vuonon kalastajien verkkoihin ilmestyi vuonna 1977 uusia, isoja otuksia, joita ei heti tunnistettu ja jotka herättivät henkiin vanhat tarinat merihirviöistä. Kookkaat äyriäiset osoittautuivat olevan kuningasrapuja, jotka eivät olleet Jäämeren tyypillisiä asukkeja. Tyynen valtameren pohjoisosien äyriäiset olivatkin neuvostoliittolaisten 1960-luvulta lähtien Kuolanvuonon edustalle Muurmanskin lähistölle siirtoistuttamia tulokkaita. Näiden kuningasrapujen alkuperä oli Kamtsatkan niemimaan rannikolla ja niitä on kutsuttu myös kamtsatkanravuiksi. Tavoitteena siirroilla oli monipuolistaa Barentsin meren kalastajien saaliita ja lisätä sinne arvokas uusi laji.
Kuningasrapu lähti leviämään istutuspaikoiltaan sekä itään että länteen. Lännessä alueen laajentuminen Varangin vuonoon kesti yli kymmenen vuotta ja tämä vesialue on osoittautunut lajille suotuisaksi. Tulokas osoittautui hyvänmakuiseksi ja sille alkoi löytyä markkinoita, aluksi tosin enimmäkseen Japanista ja Yhdysvalloista. Tämä yhdessä lajin lisääntymisen kanssa on tehnyt siitä koko ajan tärkeämmän saaliin vuonon kalastajille. Niin lukemattomien kokkien kuin maallikoidenkin mielestä kuningasrapu on tällä hetkellä suurinta herkkua, mitä Jäämeri tarjoaa.
Ei niin paljon hyvää ettei jotain pahaakin. Kuningasrapu sotkee perinteisiä pyydyksiä kuten trooleja ja verkkoja sekä syö kaloja siimapyydyksistä. Tilanne on ristiriitainen, sillä Norjassa pyritään yhtä aikaa edistämään kuningasravun pyyntiä ja hillitsemään vahingollisen vieraslajin leviämistä. Rapuhan syö pohjasta lähes kaiken löytämänsä ja siten muuttaa sen elinympäristöä.
Kuningasrapu on jatkanut leviämistään länteen päin ja ohittanut Nordkappin jo muutama vuosi sitten. Norjassa arvuutellaan jo, milloin kanta saavuttaa Oslon vuonon, mutta siihen tulee menemään kyllä melkoisen pitkä aika. Maassa käydään osin tunteikastakin keskustelua suhtautumisesta lajiin.
Suurimpiin äyriäisiin kuuluva kuningasrapu voi kasvaa jopa 15 kg painavaksi ja sen jalat yli metrin mittaisiksi. Valtaosa saaliiksi päätyvistä ravuista on muutaman kilon painoisia. Tärkein kalastuskausi Norjassa on marras-joulukuu.
Parasta kuningasravuissa ovat isot jalat. Niiden käsittely on helppoa ja niissä on eniten lihaa. Pienissä jaloissa
on vähän vähemmän lihaa ja 
niiden käsittely on vähän työläämpää, mutta maku on yhtä hyvä kuin suurissa jaloissa. Jäljelle jää jalkojen irrottamisen jälkeen jalan tyviosia ja vähän muutakin ja niitä voidaan kutsua sekapaloiksi. Jalan tyviosien liha on erinomaisen maukasta sekin, mutta lihakset ovat kuorien ja rustojen väleissä sekä takana ja siksi niiden esiin kaivaminen on melkoista askartelua. Hummerihaarukka tai muu hyvin kapea haarukka on suureksi avuksi. Kiireettömällä aterialla tämä kaivelu on mukavaa yhdessäoloa ja muistuttaa muutenkin perinteistä suomalaista jokiravun syöntiä. Kokeneen kalaravintolakokin mukaan se taskuravun tavoin palkitsee syöjänsä.
Myymme kuningasrapua kolmena pakettiversiona ja tarjoamme käyttöösi Michelin-kokki Jarmo Vähä-Savon laatimat valmistusohjeet. Niillä pyrimme auttamaan ensikertalaista kotikokkiakin saamaan ravusta täyden nautinnon irti.
Suomalaisia ja norjalaisia reseptejä:
Kuningasrapua voit ostaa verkkokaupastamme:
