Siian ja muikun mäti

Suomalainen siian ja muikun mäti vetävät täysin vertoja sammen mädille eli kaviaarille. Näin sanoi mielipiteenään Samppanja-kirjan tekijä Jukka Sinivirta kertoessaan eräässä tilaisuudessa samppanjan ja kaviaarin historiasta kuninkaallisten herkkuna. Pienemmästä jyväkoosta johtuen suutuntuma ei ole identtinen kaviaarin kanssa, mutta maussa oma mätimme ei häviä kaviaarille yhtään eikä siitä tarvitse maksaa huippukallista hintaa.

Mäti syödään yleisimmin miedosti suolattuna ja usein sipuliin sekoitettuna sekä mustapippurilla maustettuna paahtoleivän tai blinien kanssa. Kermaa tai smetanaa käytetään makua pyöristämässä.

Vanha kevennys kertoo, että ”alkupalat olivat mätiä”. Varmaan muitakin sanaleikkejä mädin ympärillä on olemassa. Mäti kuuluu arvostetuimpien kylmien alkupalojen joukkoon sekä meillä että muualla. Se sopii juhlapöytään, mutta kotioloissa sitä kyllä syödään arkenakin, varsinkin kalastavien perheissä. Mätiä kannattaa kokeilla myös uuniperunan täytteenä.

Tämä naaraskalojen tuottama munamassa säilyy hyvin pakastettuna, mutta sulatuksen jälkeen se kannattaa käyttää parin päivän sisällä. Kerran sulatettua mätiä ei ole syytä pakastaa uudelleen, ettei sen mehevyys katoa. Usein se on valmiiksi suolattua, kun se purkitetaan ja pakastetaan. Kun osa syöjistä haluaa mätinsä niukasti ja toinen osa reilusti suolattuna, osa kalastajista pakkaa mädin ilman suolaa ettei se ole ”aina väärin suolattua”.

Deliporon myymä mäti tulee puhdasvetisen Inarinjärven kaloista.

Jos kaviaari on kuninkaallisten herkku, mäti on herrojen herkku, mutta sopii myös aivan kaikkien meidän suomalaisten herkuksi.