Villisika

Villisika on suurikokoinen sorkkaeläin ja läheistä sukua useimmille kesyille sioille. Laji on levinnyt laajalle Euroopan ja Aasian metsävyöhykkeen lauhkeisiin lehtometsiin sekä ihmisten siirtämänä muillekin mantereille.

Suomessa villisikoja on asunut jo tuhansia vuosia sitten, mutta luultavasti kylmyyden vuoksi ne ovat hävinneet tullakseen 1970-luvulta lähtien vähitellen takaisin Baltian ja Venäjän kautta.

Villisika on tärkeä saaliseläin metsästäjille Euroopan mantereella ja nykyisin myös Skandinaviassa. Liha on hyvänmakuista ja monien mielestä ylivoimaista maatiaissikaan verrattuna. Suomen luonnossa asuu nykyisin runsas 1 000 villisikaa ja vuotuinen saalismäärä on noin 400. Ruotsin villisikakanta on jopa 300 000 yksilöä. Villisika menestyy luonnossa vain eteläisessä Suomessa. Lapissa ilmasto on liian kylmä ja erityisesti maa jäätyy niin syvältä, ettei villisika pysty kaivamaan sieltä ravintoa. Villisika on kaikkiruokainen syöden enimmäkseen kasviperäistä ravintoa, mutta myös hyönteisiä, matoja, pikkunisäkkäitä ja haaskoja.

Villisiassa on Keski-Euroopassa ja Baltiassa tavattu afrikkalaista sikaruttoa, joka on hyvin herkästi leviävä, tuhoisa tauti ja uhkaa sekä sikatiloja että koko lihateollisuuden kannattavuutta. Tästä syystä villisian lihankin maahantuonti Puolasta ja Baltian maista on tällä hetkellä kiellettyä. Sikaruton aiheuttajavirus on herkästi tarttuva, sitkeästi hengissä säilyvä ja jopa pakastusta kestävä. Virus ei tartu ihmiseen eikä ole ihmiselle vaarallinen.

Villisikaa tarhataan ja maassamme on noin 200 villisikatarhaa. Osa on hyvin pieniä ja painii kannattavuusongelmien kanssa. Tarhat myyvät lihaa lähinnä ravintoloille, mutta jonkin verran myös kuluttajille.

Deliporo myy Lapissa kasvatetun villisian lihaa. Kittilän Kaukosessa olevalla Lapin Riistatilalla on reilunkokoinen, noin neljän hehtaarin tarha, jossa eläimille on runsaasti tilaa liikkua sekä tonkia maata. Olosuhteet ovat siten mahdollisimman luonnonmukaiset. Villisikoja syötetään kahdesti päivässä viljaseoksella, jossa pääosana on ohra. Eläimillä on tuulenpitävät kopit, joissa on lattialla pehmikkeenä heinää ja kutteria. Villisikaemakko porsii yleensä kerran vuodessa 1-9 porsasta. Hyvissä olosuhteissa tarhassa osa emakoista voi porsia kahdesti vuodessa.

Lapin Riistatilan villisiat eivät pääse kosketuksiin toisten sikojen tai muiden eläimien kuin tarhassa käyvien lintujen kanssa. Niille ei anneta ruokaa, joka voisi olla saastunutta. Eläimet teurastetaan tarhassa eli ne eivät joudu stressaaviin kuljetuksiin. Ruhot leikataan ja liha pakataan villisian käsittelyyn hyväksytyssä pienjalostuslaitoksessa.