Hirvieläimiin kuuluva poro on aikoinaan kesytetty tunturipeurasta. Nähtävästi porokanta sai alkunsa peuroista, joita käytettiin houkutuseläiminä peuranpyynnissä tai kanto- ja vetoeläiminä. Altan kalliomaalaukset ovat yli 5000 vuotta vanhoja.

Omavaraistaloudessa elettäessä poron hyödyntäminen oli monipuolista. Poro toimi veto- ja kantojuhtana, siitä saatiin lihaa, verta ja maitoa sekä raaka-aineita vaatteisiin, jalkineisiin, asumuksiin, työkaluihin, astioihin, koruihin jne. Poron talja toimi makuualustana ja peitteenä, myös maasto-olosuhteissa. Talja on edelleen kysytty sisustustuote.

Poron koko vaihtelee poronhoitoalueen eri osissa. Pääsääntöisesti vaatimet ovat noin 60–100 kiloa painavia ja hirvaat sekä kuohitut härät 90–180 kiloa. Vasan paino syksyllä on 20-30 kg. Poro on suhteellisen pitkäikäinen, sillä vaatimet voivat elää jopa 18–20 vuotta.

Poroajelut kuuluvat suosituimpiin ohjelmapalveluihin Lapin matkailukeskuksissa.

Poro on sopeutunut hyvin ankaran pohjoisen olosuhteisiin. Se kestää kesän jopa yli kolmenkymmenen plusasteen lämpötilan ja talven neljänkymmenen asteen pakkasen. Kesällä poron elämää vaikeuttaa kuumuuden lisäksi räkkä, verta imevät hyönteiset, jotka saattavat olla vasoille kohtalokkaita seuralaisia. Porot kerääntyvätkin kesäkuumalla suuriin laumoihin ja pyrkivät siirtymään aukeille ja tuulisemmille alueille, kuten tuntureille ja soille mutta myös maanteille, jolloin ne saattavat jäädä autojen alle.

Runsaasti lisätietoa osoitteessa http://www.paliskunnat.fi/

Kerro tästä kavereille: