Porokeitto – legenda jo eläessään Porokeitto on mitä perinteisin ruokalaji Lapissa. Se tunnetaan yleisesti myös nimellä porovelli. Keitto on suosittu ruoka monesta hyvästä syystä: se kypsyy hiljalleen itsekseen, se on maukas ja ravitseva, se säilyy liedellä tai padassa lämpimänä pidemmänkin aikaa ja jokaisen ruokailijan on helppo annostella itselleen sopiva määrä lautaselle. Kiehumaan voidaan laittaa vaikka … Jatka lukemista Porokeitto juhlaan ja arkeen
Ohueksi siivutettu poronkäristys, pottuvoi ja puolukkasurvos. Mikä herkulliselta tuoksuva, voimakkaan omaperäisen makuinen ja ravitseva ateria se onkaan! Juhlien arvostettu pääruoka, joka toimii myös vaikka mainiona arkilounaana. Maamme tunnetuimpia perinneruokia ja ylivoimaisesti eniten syöty pororuoka. Yksinkertainen, mutta ei yksitotinen. Poronkäristys on syntynyt olosuhteiden ohjaamana. Poromiehet olivat menneinä vuosisatoina porojen mukana metsissä ja tuntureilla viikkoja ja jopa … Jatka lukemista Poronkäristys – suosituin pororuoka
Hyvä poronkäristysliha on hyvän poronkäristyksen ehdoton perusedellytys. MISTÄ LIHASTA PORONKÄRISTYS VOIDAAN TEHDÄ Alun perin käristystä on tehty mistä tahansa poronlihasta. Ruoanlaittotapojen kehittyessä ja monipuolistuessa liha on alettu valita valmistustavan mukaan ja käristykseenkin on yhä useammin valittu siihen parhaiksi havaittuja ruhonosia. Monien mielestä nopeasti kypsyvä ja takuumurea paisti on paras käristyksen raaka-aine. Paistikäristyksen maineeseen saattaa … Jatka lukemista Poronkäristysliha
Hyvä kastike kruunaa hienonkin aterian. Ja juuri kastikkeestaan hyvä kokki tunnetaan. Deliporon maukas poroliemi sopii erinomaisesti juuri pororuoille tehtävien kastikkeiden pohjaksi, mutta ne maistuvat mainiosti myös hirven, peuran, muun riistan, lampaan ja härän eli kaiken punaisen lihan kanssa. Tietääksemme poroliememme on ainoa kuluttajille myynnissä oleva poronluista parhaiden perinteiden mukaisesti keitetty liemi. Poroliemi antaa myös täyteläistä … Jatka lukemista Poroliemi
Poronvasan etuselkä painaa luuttomana noin 400 g kummallakin puolella ruhoa. Poron etupään muiden lihojen tapaan siinä on jonkin verran kalvoja ja rasvaa, mitkä samalla tuovat siihen lisää makua. Vasan etuselkä sopii sellaisenaan grillattavaksi, mutta on useimpien mielestä parhaimmillaan pidempään kypsytettynä. Etuselkää kutsutaan joskus poron kassleriksi tai poron entrecoteksi. Kumpikin nimitys on jonkin verran epätarkka, vaikka … Jatka lukemista Poron etuselkä
Poron filee kuuluu poron ns. arvo-osiin yhdessä paistien kanssa. Fileet eli seläkkeet saadaan, kun poron selkä leikataan pitkittäin ja lihakset leikataan irti toisistaan. Aivan selkärangan vieressä molemmin puolin on sen suuntainen, pitkänomainen ja ohuehko sisäfilee. Sen vieressä vähän taempana on paksumpi ja huomattavasti pidempi ulkofilee. Poronvasan sisäfilee painaa yleensä 150-200 g ja ulkofilee 800-1100 g. … Jatka lukemista Poron filee
Poron kaula eli niska sisältää vahvoja lihaksia, joiden voimin vasa liikuttaa verraten painavaa päätään sarvineen. Lihakset ovat vahvasti kiinnittyneet kaularankaan, mistä lihan irtileikkaaminen siistinä ja kokonaisena on korkeaa ammattitaitoa vaativaa ja hyvin hidasta. Lihaa on myös vaikea saada tarkoin talteen. Tästä syystä kaula/niska melkein aina valmistetaan luullisena ja liha erotetaan luista vasta kypsänä. Kaulan/niskan rakenteesta … Jatka lukemista Poron kaula/niska
Kuivaaminen lienee maailman vanhin ja laajimmalle levinnyt lihan säilyvyyttä parantava käsittely. Se on ollut jatkuvassa käytössä tuhansia vuosia, ainakin muinaisen Egyptin valtakaudesta lähtien. Poron kuivaliha on myös syntynyt jo kauan sitten, mutta alkamisajankohdasta ei ole varmaa tietoa. Talvella teurastettuja poronruhoja, kokonaisina tai pienempiin osiin paloiteltuina, säilytettiin Lapissa ennen jäähdytyslaitteistojen aikaa lumihangessa, kunnes ilman lämpötila kevättalvella … Jatka lukemista Poron kuivaliha
Poron kylki on ohuehko lihas. Kiinnittyminen kylkiluihin tapahtuu vahvojen kalvojen avulla, mistä syystä kylkiliha vaatii kunnon kypsytyksen. Sen maku on verraten mieto, joten siihen on helppo yhdistää erilaisia mausteita tai lisäkkeitä. Poron kylkiliha on tyypillistä haudutettavaa uuniruokaa, mutta se sopii myös grillattavaksi. Grillikyljen mureuden saavuttamiseksi suositeltavaa on joko esikypsentää liha ennen grillausta tai jälkikypsentää sitä … Jatka lukemista Poron kylki
Poromiehet ovat wanhoina hywinä aikoina suosineet poron lapaa käristyksen raaka-aineena. Siitä on ollut helppo vuolla siivuja käristykseen niin maastossa kuin kotikeittiössäkin. Poron lapa on maukas ja monikäyttöinen ruhonosa ruoanlaitossa. Se sopii käristyksen lisäksi esimerkiksi pataruokiin ja keittoihin. Nimitys lapapaisti kertoo, että sitä voidaan käyttää myös paistin tapaan. Lavassa on enemmän kalvoa kuin paistissa ja siksi … Jatka lukemista Poron lapa
Paisti kuuluu arvo-osiin yhdessä fileiden kanssa. Poron paisti on perinteisesti ollut juhlaruoka, mihin se sopiikin mainiosti mureutensa, makunsa ja edustavan ulkonäkönsä ansiosta. Paisti ja paistin osat Paisti voidaan käyttää kokonaisena tai osiin hajoitettuna. Osia ovat sisäpaisti, paahtopaisti, ulkopaisti ja kulmapaisti. Viimeeksimainitusta käytetään myös nimeä pyöröpaisti. Kokonainen poron paisti voi olla luuttomaksi leikattu tai luullinen, ns. … Jatka lukemista Poron paisti
Poron potka kuuluu maultaan omaperäisten ruhonosien joukkoon. Liha on tiheäsyistä ja herkkusuille potkan kaikki kaikessa on potkaluu (tai konttiluu, kuten sitä Lapissa kutsutaan) ja sen luuydin. Rasvainen ydin antaa makua koko valmistettavalle annokselle, mutta monien mielestä juuri kokonaisesta ja halkaistusta potkaluusta ytimen esiin kaivaminen ja sen maiskuttelu ovat aterian kliimaksi. Yleisin potkan kypsennystapa on pitkäaikainen … Jatka lukemista Poron potka
Poron sisäelimet kieli, maksa, munuaiset ja sydän ovat kulinaristien suosiossa. Niillä on maun lisäksi myös terveellisiä ominaisuuksia, mutta niiden syömisessä on myös ymmärrettävä noudattaa kohtuutta. Poron kieli Kieli on poron rasvaisin osa ja osin siksi erittäin maukas. Se vaatii varsin pitkän kypsennysajan. Keittämisen lisäksi kieltä voidaan savustaa, mutta todella onnistunutta savukieltä saa harvoin. Kieli voidaan … Jatka lukemista Poron sisäelimet – kieli, maksa, munuaiset, sydän
Lihan savustaminen sen kypsentämiseksi ja säilyvyyden parantamiseksi on ikivanha menetelmä. Useimmat ihmiset myös pitävät savun mausta ja tuoksusta. Savuporo kuuluu parhaimpiin savustettuihin lihoihin. Poronlihan savustuksessa käytetään nykyisin kolmea päämenetelmää: kylmä-, lämmin- ja kotasavustusta. Kylmä- ja lämminsavustus tapahtuu savustusuunissa, kotasavustus avotulella. Savuporo valmistetaan useimmiten paistista. Kylmäsavuporo on väriltään tummanpuhuvaa ja maultaan voimakasta. Se on suolaisempaa kuin … Jatka lukemista Savuporo
Olut pororuokien valmistuksessa lisää sekä ruoan makua että lihan mureutta. Ja olut sopii myös poroaterian ruokajuomaksi. Olutta kannattaa käyttää ruoanvalmistuksessa varovasti kokeillen. Oleellista on, ettei olut saisi peittää perusraaka-aineen makua. Varsinkin oluen mausteena olevan humalan kanssa kannattaa kotikokin olla varovainen. Humala tuo ruokaan kitkeryyttä ja oluen viljapohjaisuus maltaista mausteisuutta. Liiallisesti käytettyinä voimakkaasti humaloidut oluet voivat … Jatka lukemista Olut pororuokien valmistuksessa
Yleistä Poroviinin valinnassa kannattaa noudattaa samoja sääntöjä kuin muissakin viinivalinnoissa. Mikäli ruoassa on herkkiä ja monipuolisia aromeja, kannattaa viiniksi valita mahdollisimman yksinkertainen, hedelmäinen viini. Tällöin ruoan moniulotteisuus ei kärsi. Ja vastaavasti jos viinissä on monipuolinen aromimaailma, kannattaa ruoaksi valmistaa mahdollisimman yksinkertaisia ja selkeitä aromeja sisältävää ruokaa. Toisaalta poron ”riistainen”aromikkuuus maistuu erinomaisesti sellaisen viinin kera, josta … Jatka lukemista Viini pororuokien valmistuksessa
