Poromies Uula maanitteli kaveriaan Arvia kesällä: ”Lähetäänpä paliskunnan kämpälle. Otetaan kalavehkeet ja evästä mukaan. Voidaan vähän kalastella ja rentoutua ennen syksyn kiireitä.” Tähän Arvi: ”En millään ehi, on niin paljon tekemättömiä töitä.” Uula ei anna periksi: ”Kyllä sinä ne ehit vielä tehä. Mennään vain ihan vähäksi aikaa.” Arvi haraa vastaan: ”En kyllä ehi vähäksikkään aikaa, ihan tosi.” Mutta Uulakaan ei luovuta: ”No lähe ees viikoksi!”

Kesähelteet olivat jatkuneet muutaman viikon ja metsämaasto oli rutikuivaa. Joukko vaeltajia sattui kahden poromiehen nuotiolle, jossa kahvipannu porisi iloisesti. Vaihdettiin kuulumisia. Jutustelun lopuksi yksi etelän miehistä kysyi vähän huolestuneena: ”Mitä te teette, jos tuosta nuotiosta tuli karkaa metsään?” Tähän toinen poromiehistä: ”Met tehemä uuet tulet.”

Vanhaemäntä Maaret Outakoskelta oli pidemmän aikaa kärsinyt vatsavaivoista. Lopulta hän päätti lähteä Ivaloon lääkäriin, pääsisihän sitä samalla kauppoihinkin. Lääkäri tutki potilaan ja kysyi lisää oireista: ”Onkohan emännällä ilmavaivoja?” Maaret ei ollut koskaaan moista sanaa kuullut ja vastasi hyvin epävarmasti: ”Ei taia… Maha vaan on kipiä”. Lääkäri ymmärsi tilanteen ja korjasi kysymystä. ”Tulleeko pieru?” ”Jo vain, pieruhan se killa tullee!” kuului reipas vastaus.

Joulupukin poro on nimeltään Petteri Punakuono. Tarua vai totta? Tarua.

Urosporot eli hirvaat ja härät pudottavat sarvensa syksyllä rykimäajan jälkeen eivätkä uudet sarvet ole vielä kasvaneet jouluun mennessä. Naarasporoilla sarvet pysyvät päässä koko talven alkukesään asti. Näin ne voivat puolustaa touko-kesäkuussa syntyviä vasojaan ja pudottavat sarvensa sen jälkeen. Uudet kasvavat syksyllä. Joulupukin sarvipääporot voivat näin ollen olla vain naarasporoja eli vaatimia.

Saman asian voi päätellä toisinkin. Kun vanhaa lihavaa ukkoa pitää kuljettaa kolmen päivän ajan ympäri maailmaa väsymättä ja eksymättä, siihen työhön ei miespuolisista ole.

Etelän mies teki Lapissa kaupassa ruokaostoksia. Leipähyllyn kohdalla hän oli tyytymätön valikoimaan ja valitti tuimannäköisenä kauppiaalle: ”Ei ole tuoretta reikäleipää ja ruislimppukin on jo vanhaa”. Kauppias pyrki kääntämään asiat myönteiseen suuntaan: ”On tässä tuorettakin leipää, tänä aamuna paistettua lapinrieskaa”. ”Mutta ei ole reikäleipää”, jäkätti vieras. Kauppiaan silmissä välähti tuike. Hän nappasi naulasta puukon, pisti sen rieskan päälle ja virkkoi: ”Meillä saapi asiakas leikata ihan mieleisensä kokosen reiän ja halutessaan syyä sen reiänki”. Etelän miehen naamataulu suli leveään hymyyn: ”No, minäpä otan sitten puukon ja kaksi rieskaa, kun on noin hyvä palvelu”.