Tunturit ja metsät ovat täynnä poronpolkuja. Porovaadin vasoo kevään tullessa Lappiin ryskyen: lumi sulaa nopeasti muodostaen tulvia niin pieniin puroihin kuin isoihin valtavirtoihinkin, pälvet kasvavat muutamissa päivissä kiinni toisiinsa. Kesän yöttömässä yössä poro hakeutuu aukeille maille, usein tuntureille. Se menee pakoon räkkää, mutta nauttiiko se myös avarista maisemista? Syksyllä poro keskittyy täydentämään vararavintoa pitkää talvea varten. Syksy on myös rykimäaikaa. Kaamoksen pitkän yön ja vähäisen hämärän aikana poron kulkemista helpottavat kuu ja tähdet, usein myös räiskyvät revontulet. Poro märehtii jäkälää ja kuuntelee pakkasen paukkumista. Kevättalvella aurinko nousee taas horisontin yläpuolelle ja päivä pitenee. Uusi kevät lähenee.