Tag Archives: Poronlihan hinta

Poronlihan hinta tulee monesta tekijästä

Poronlihan hinta ei kuulu halvimpiin Suomessa. Vaikka onkin ihmisiä, jotka päivittelevät sitä. Ajattelevat, että poro kulkee ”ilmaiseksi toisten metsissä”, saa ravintonsa ”ilmaiseksi luonnosta”, ei vaadi navetan tai tallin tapaista rakennusta suojakseen ja sitten vain poromies myy lihat saaden koko hinnan puhtaana käteen. Mutta eihän se ihan näin mene.

Luonnossa vapaan liikkuvat porot ovat aina jonkun omistamia. Poronhoitoalue, joka kattaa noin kolmanneksen maamme pinta-alasta, on jaettu 54 paliskuntaan ja jokainen poronomistaja kuuluu oman alueensa paliskuntaan.

Paliskuntain yhdistyksen kotisivuilla https://paliskunnat.fi/poro/ on tiivistetyssä muodossa mahtava tietopaketti poroista, poronhoidosta, pororuoasta jne. Puolen tunnin lukemisella tietosi ja ymmärryksesi poroasioista nousee varsin hyvälle tasolle, vaikka lähtisit aivan nollasta.

Ne paliskunnat ja poromiehet, jotka myyvät koko vuoden porokarjansa jollekin suurista jalostajista, selviävät kyllä rajallisella työmäärällä, mutta saavat lihasta varsin alhaisen perushinnan. Kun jalostajat sitten tekevät oman osuutensa ja poronliha lopulta päätyy vähittäiskaupan myyntiin, kilohinta on noussut ainakin kaksinkertaiseksi.

Poromiehet, jotka teurastavat itse poronsa, leikkaavat ja pakkaavat lihansa sekä varastoivat sen itse myyntiä varten, saavat oleellisesti paremman hinnan, mutta joutuvat tekemään merkittäviä investointeja sekä myös tekemään moninkertaisen työmäärän. Deliporo hankkii lihansa tältä jälkimmäiseen ryhmään kuuluvalta poromiesjoukolta.

Poronlihan hinta yleisellä tasolla määräytyy isojen myyjien ja isojen ostajien välisissä kaupoissa. Hinta on ruhokilon hinta, mutta jos lihaa myydään valmiiksi leikattuna eli luut, rustot, isot jänteet, paksut kalvoi jne. poistettuina, sen kilohinta on korkeampi eli ottaa huomioon jalostusasteen nousun.

Poro on parasta!

Porotalous joutuu tekemään tuntuvia investointeja

Poronhoitoalueen eri puolille on EU-määräysten seurauksena rakennettu maastoon poroteurastamoja toista kymmentä. Niiden rakentamiseen valtio on aikanaan annettu avustuksia, mutta kunnossapitoon niitä ei saa. On myös jouduttu laittamaan tiet, sähköt ja juokseva vesi, keskellä korpea.

Yksittäiset poromiehet tai poromiesten yhteenliittymät ovat investoineet noin 30 pienjalostuslaitokseen, joissa poronlihaa leikataan, pakataan, pakastetaan sekä varastoidaan. Vaativien hygieniamääräysten ja kylmä- sekä pakastustilojen kuten myös koneiden ja laitteiden vaatima investointi on mittava. Suurtuotantolihojen (nauta, sika) laitokset saavat teuraita sisään joka arkipäivä vuoden ympäri ja liha lähtee nopeasti ja pääosin tuoreena asiakkaille. Porojen teurastus ja käsittely tapahtuu noin neljän kuukauden sisällä. Poroteurastamot ja -leikkaamot on siksi mitoitettava isoihin laitoksiin verrattuna moninkertaisiksi käsiteltävää lhamäärää kohti. Ja arvokasta pakastintilaa pitää olla monin- tai jopa monikymmenkertainen määrä vuosittaista lihakilomäärää kohti.

Hankittava kuljetuskalusto käsittää paitsi mönkijät ja moottorikelkat, myös maastoliikennekelpoisen autokaluston. Porojen kuljettaminen erotuspaikalta teurastamoon asettaa omia vaatimuksiaan autoille ja ruhojen kulhettaminen teurastamolta leikkaamoon saa tapahtua vain määräysten mukaisella kalustolla.

Porotaloudessa syntyy monia ja isojakin kustannuksia

Kun poroelinkeinossa joudutaan liikkumaan laajalla alueella, huonoillakin teillä ja maastossa, polttoaine- ja rengas- sekä huoltokulut ovat mittavat.

Kun syksyllä poroja kerätään erotuksia varten, mönkijöiden ja moottorikelkkojen lisäksi käytetään myös helikopteria, mikä on tuntuva kustannuslisä, mutta myös nopeuttaa työtä merkittävästi.

Poroerotuksissa eläinten loislääkintä tapahtuu eläinlääkärin toimesta ja teurastamossa eläinlääkäri tarkastaa sekä elävät eläimet että teurastetut ruhot, jotka varustetaan hyväksymisleimalla. Palveluksista tulee lasku.

Poroteurastamojen ylläpito ja korjaukset sekä lämmitys, varastotilan jäähdytys, valaistus ja siivoaminen sekä talviaikaan tien ja piha-alueen auraus vaativat sekä paljon omaa työtä että rahaa.

Pienjalostuslaitoksilla, joita yleisesti myös leikkaamoiksi kutsutaan, hygieniamääräykset ovat myös tiukat. Puhdistettavat pinnat, valaistus, pakastetunneli, jossa liha jäädytetään nopeasti -34 °C pakkasessa voimakkaan tuulettimen huolehtiessa kylmän tasaisesta jakaantumisesta, pakastevarastot, leikkaamo- ja pakkaamotilan tarkka lämpötilasäätö aiheuttavat kustannuksia. Laitteet ja tilat lattiakaivoja myöten on puhdistettava päivittäin. Piha ja lastauslaituri on pidettävä lumesta vapaana ja muutenkin tyhjänä sekä saapuvan että lähtevän tavaran käsittelyn mahdollistamiseksi. Myydyt tavarat on pakattava ja merkittävä sekä kuljetusasiakirjat laadittava niitä varten. Osaa pakastintiloista joudutaan pitämään käytössä jopa kesähelteillä ja sähkölasku siitä on melkoinen.

Talvella lumipeite voi olla paksu tai maanpinta jäätynyt ennen lumentuloa, mikä vaikeuttaa porojen ruoan kaivamista. Poroille on lähes kaikkien paliskuntien alueilla annettava lisäruokintaa, joka voi olla itse kerättyä kortetta tai heinää eli työllistää myös kesällä, tai se voi olla ostorehua, joka on todella kallista.

Poromiehillä on mahtava työmäärä

Vasat syntyvät touko-kesäkuussa ja poromiehet ovat silloin maastossa mukana sen varmistamiseksi, että pedot eivät pääse tekemään tuhoja. Kesäkuun jälkipuoliskolla ja osin heinäkuun alussa emojaan seuraavat vasat merkitään omistajansa merkkiin, mitä varten porot on koottava yhteen joskus laajaltakin alueelta.

Paliskuntien välillä on raja-aidat, joilla pyritään pitämään kunkin paliskunnan porot omalla alueellaan. Aidat on joka kesä tarkastettava ja korjattava. Valtakunnan rajoilla on myös aidat, mutta niistä huolehtii Paliskuntain yhdistys valtion rahallisesti tukemana.

Erotusaidat vaativat jokavuotisen kunnostuksen. Teurastamot pitää tarkastaa ja huoltaa sekä niiden teiden kunto syksyä varten varmistaa. Samoin leikkaamojen tilat ja laitteet tulee huoltaa vähintään vuosittain. Kylmälaitteiden kunnon ja lämpötilojen rekisteröinnin varmistaminen, vaakojen kalibrointi ja varmennus, pestävien pintojen mahdollinen korjaus hygienian ylläpitämiseksi, nostolaitteiden huolto, pakkausmateriaalien tilaus, viranomaistakastukset ja monta muuta asiaa pitää tehdä ennen erotus- ja teurastuskauden alkua, mutta varmistettava myös kauden aikana.

Syykuun lopulta joulukuun alkupuolelle poromiehen työviikko on seitsenpäiväinen. Työpäivä alkaa aamulla klo 6, ollaanpa sitten menossa ettoamaan eli kokoamaan poroja erotusta varten, itse erotuksiin, teurastamolle, leikkaamolle tai porojen sekä tavaroiden kuljetuksiin. kotona ollaan joskus jo klo 18, mutta aika usein vasta klo 22.

Talvella porojen lisäruokintaa pitää tehdä eri puolilla paliskunnan aluetta, että kaikki porot saavat ravintoa. Ja joka päivä viikkojen, ankarina talvina jopa kuukausien ajan.

Vaikka työmäärä vuoden eri aikoina vaihtelee, kokonaistuntimäärä vuodessa nousee useimmilla poromiehillä suuremmaksi kuin palkkatyötä tekevillä. Ja pitäähän poromiehenkin saada jonkinlainen korvaus tehdyltä työtunnilta.

Porotaloudessa on merkittäviä riskejä

Eteläisessä Suomessa tutuimpia porotalouden riskejä saattavat olla peto- ja liikennevahingot. Niitä toki on, mutta niistä poromiehet saavat korvauksia. Pahinta on, jos vahingot sattuvat kohdistumaan vaatimiin eli naarasporoihin, Se leikkaa vasatuotantoa ehkä useampanakin vuonna peräkkäin. Kun valtaosa teuraista on vasoja, poronomistajan tilipussi jää laihemmaksi.

Poronhoito tapahtuu luonnon olosuhteiden ehdoilla. Hyvinä vuosina poromiehen ansio saattaa olla mukava, mutta sellaisia ei ole läheskään aina. On monta tekijää, jotka voivat vaikuttaa niin vasamäärään kuin porojen kuntoonkin. Oikein huonoina vuosina poronomistajaperhe voi olla todella tiukilla. Vaikka tulot laskevat, poronhoitoon liittyvät kulut pakkaavat pysymään entisellä tasolla. Jotain reserviä olisi hyvä olla tai on pakko ottaa lainaa, jonka hoitaminen rsittaa sitten niitä parempia vuosia.

Poronlihan kysyntä ja tarjonta

Porotaloudesta ei voi saada irti suurtuotannon etuja niin kuin sian, naudan tai siipikarjan kohdalla. Poronlihan hinta tulee paljon myös siitä, että sen kysyntä on tarjontaa suurempaa. Poronliha on maukasta, mureaa ja terveellistä. Se on arvostettua ja haluttua. Tämä tekee mahdolliseksi sen, että poromieskin saa kohtuullisen toimeentulon työstään. Sitä paremman, mitä ahkerammin ja taitavammin hän työnsä tekee, yhteistyössä oman lähipiirinsä kanssa ja oman paliskuntansa puitteissa.

Aina löytyy joku, joka myy poronlihansa muita halvemmalla. Miksiköhän? Yleisin syy taitaa olla, ettei se muuten mene kaupaksi. Miksiköhän?

Lue poronlihan terveellisyydestä >