Aiemmin kuvasimme luonnon olosuhteiden vaikutusta siihen, milloin poronlihaa saadaan toimituksiin ja milloin ei. Vaikutukset eivät rajoitu siihen, vaan ulottuvat myös sekä lihan laatuun että kokonaistarjontaan.
Poronlihan laatuun vaikuttavia tekijöitä
Poro syö kesäaikana jopa yli 300 kasvia tai kasvinosaa. Loppukesästä ja alkusyksystä tärkein ravinto ovat sienet. Jos sieniä on runsaasti, porojen paino nousee ja kunto kehittyy suotuisasti. Tällöin lihakin on parhaimmillaan. Huonona sienikesänä porot joutuvat korvaamaan sienet muulla ravinnolla, jolloin niiden paino jää vähäisemmäksi eikä lihan laatukaan ole aivan hyvien vuosien veroinen.
Jos vasominen esimerkiksi kylmän kevään vuoksi tapahtuu normaalia myöhemmin, vasat eivät välttämättä ehdi kasvaa täyteen kokoonsa ennen erotusaikaa. Tällöin sienien saatavuudella on todella suuri merkitys vasojen kokoon ja lihan laatuun.
Poro kerää kesän ja syksyn aikana vararavintoa talvea ja kylmää varten. Energia kerääntyy poron nahan ja lihasten väliin ns. pintarasvaksi. Sydäntalven aikana ravintoa on hankalampi saada kuin sulan maan aikana ja mitä kovempia pakkasia on, sitä nopeammin vararavinto kuluu. Hyvänä sienisyksynä pintarasvaa kertyy runsaasti, mutta huonona vuonna rasvan määrä ja siten varautuminen pakkasiin jää vähäisemmäksi. Tällä on merkitystä sekä ravinnon kaivamiseen ja porojen yleiseen selviämiseen talvesta että erityisesti kantavien vaamien kuntoon vasomisen onnistumiseksi.
Poronlihan kokonaistarjontaan vaikuttavia tekijöitä
Kevättalven hanget ovat joskus kovia ja vaikka porojen liikkuminen hangella on silloin helppoa, ruoan kaivaminen voi olla hyvin vaikeaa, jopa mahdotonta. Lisäruokinta on tällöin välttämätöntä porojen selviämiselle yli talven.
Myöhäinen kevät ja varsinkin samalla vallitseva hankikeli voivat merkitä, että vasat syntyvät hangelle ja niistä iso osa menehtyy.
Huonokuntoiset vaamit voivat jäädä hedelmöitymättä eli poromiesten kielellä jäädä runoiksi. Ja nekin, jotka ovat tulleet tiineiksi, kokevat usein keskenmenon tai synnyttävät kuolleen vasan.
Kesällä räkkä eli verta imevien hyönteisten parvet saattavat kiusata poroja ja häiritä niiden ravinnon hankintaa, mikä voi merkittävästi huonontaa porojen yleiskuntoa. Jos sen jälkeen tulee huono syksy, vaikutus saatavaan poronlihaan, myös määrällisesti, on väistämätön.
Poronhoitoalueella elää melkoinen määrä poroja ravintonaan käyttäviä petoja. Maakotka on rauhoitettu ja suden, ahman, karhun ja ilveksen pyynti on säädeltyä. Petovahingot vaihtelevat vuodesta ja alueesta toiseen, mutta ovat kokonaisuutena merkittävät.
Jos syksyllä sataa vettä juuri ennen nopeasti tulevia pakkasia, lumen alle voi syntyä jääkerros, joka huomattavasti haittaa porojen mahdollisuuksia kaivaa ruokaa lumen alta.
Paksu lumipeite tekee lumen läpi ruoan kaivamisen poroille vaikeaksi ja monesti nimenomaan vasojen voimat eivät siihen riitä. Niiden kunto huononee ja porokuolematkin ovat mahdollisia.
Lue myös luonnon olosuhteiden vaikutuksesta poronlihan toimituksiin >
