”Hyvää päivää, tässä YLEn hevosenlihauutiset.” Noin voisi näinä päivinä kaikki uutislähetykset aloittaa. Hevosenlihaa löytyy siitä ja tästä eineksestä, suomalaisen lihan joukosta löytyykin kanadalaista hevosenlihaa, pakkaajat ja valmistajat eivät tunnusta tienneensä sitä tai tätä, pakkausmerkinnät eivät pidä yhtä sisällön kanssa, kuluttajat kokevat tulleensa huijatuiksi jne. Aluksi tällaista saattoi sattua vain ulkomailla, ei meillä Suomessa, mutta mutta…

Syyttävä sormi osoittaa moneen suuntaan. Pannaanpa pikkurilli kohti laiskaa kuluttajaakin. Ruoan pitää olla mahdollisimman valmista eli einestä eikä se saa maksaa juuri mitään. Tässä on yksi osatekijä sille, että elintarvikeketjut pitenevät, tuottajilla tarkkaavaisuus herpaantuu ja joukkoon voi tulla omatunnon  venyttäjiäkin.

Me Deliporossa palvelemme niitä kotitalouksia, jotka arvostavat laatua, haluavat tietää ostamansa lihan alkuperän, ovat valmiita näkemään vaivaa hyvän aterian aikaansaamiseksi ja tunnustavat, että halvin vaihtoehto ei voi olla paras vaihtoehto. Heti teurastuksen jälkeen leikattu ja pakattu liha merkitään ja pakastetaan saman tien. Siihen ei mitään ylimääräistä voi sekoittaa ja lihan alkuperän selvittäminen onnistuu aina, poron omistajaa, teurastuspaikkaa ja teurastusspäivää myöten. Markkinoilla toki on muutakin kuin suomalaista poronlihaa: suurin jalostaja Polarica – Lapin Liha tuo maahan venäläistä poroa eikä kuluttaja voi tietää, mikä heidän lihastaan on suomalaista, mikä ei.

Leikatun ja käsittelemättömänä pakastetun lihan sekä kuivalihan hankimme nykyisin kokonaisuudessaan Ivalojoen Poron laitokselta Tolosen kylältä. Porosäilyke tulee ArctiFoodilta Raattamasta ja savuporo sekä poromakkarat ivalolaiselta Inarin Luonnonporolta. Salameissa on muutakin kuin poroa: possua. Se onkin ainoa liha, jota Luonnonporo ei hanki lähiympäristöstä. Poronliha tulee yhtiön osakkaalta suoraan teurastamolta ja elintarvikeketjua ei juuri lyhyemmäksi saa. DNA -testejä sopii tehdä, mutta hevosta porosalamista ei varmasti löydy. Hirvisalameista köytyy kyllä hirveä ja karhusalameista karhua, molemmat marginaalisia erikoistuotteita.

Hevonen on joutunut kohun keskelle, vaikka on täysin syytön tapahtuneeseen. Hevosen liha on maultaan, ravintoarvoltaan ja rakenteeltaan erittäin hyvää ja pärjää vertailussa mainiosti naudanlihan sekä sianlihan kanssa. Maine on kohussa kyllä kärsinyt ja aivan suotta. Mielenkiintoinen yhtymäkohta poroon on, että poroa ja hevosta kumpaakin käytetään maassamme 2-2,5 miljoonaa kiloa vuodessa. Kun poro syödään valtaosin käristyksenä, pihveinä ja paisteina, hevosen liha mennee valtaosin raaka-aineeksi makkarateollisuuteen niin kuin ennenkin. Vanhempi kansa muistaa vitsin sota-ajalta. Pyymakkarassa hevosenlihaa ja pyyn lihaa oli suhteessa 1:1. Yksi hevonen ja yksi pyy 🙂