Poronkusema on useimmille tuttu sana, mutta kaikki eivät tunne sen oikeaa sisältöä. Helsingin Sanomissa 20.11.2010 kulttuurikolumnisti Kuiskaaja kirjoitti Lapin matkailusta ja lopetti lauseella ”Ja eiköhän sitä poronkusemaakin sopuhinnalla järjestyisi”. Hauskaa huuleilua, mutta asian vierestä.

Ajoporo haukkaa juostessaan lunta janoonsa ja saa siitä tarvitsemansa nesteen. Mutta kun rakko on täysi, poro ei voi tyhjentää sitä vauhdissa vaan sen pitää pysähtyä tarpeelleen. Vaikka lumi- ja keliolosuhteet vaihtelevatkin, poron juoksema matka kahden pysähdyksen välillä on eläimestä riippumatta varsin vakio, 7-10 km. Niinpä maastossa käyttäkelpoisin mittari etäisyyksille on aikanaan ollut matka kusemapysähdyksestä toiseen. Kilometripylväitähän ei metsässä ole ollut. Esimerkiksi matka Hammasjärveltä Inarin kirkolle on ollut kolme poronkusemaa.

Jos ajomies ei antanut poron pysähtyä vaan pakotti sen eteenpäin, kovin pitkälle ei päästy ennen kuin matkan teko katkesi kokonaan. Tästä löytyy tosikertomus papista ja nimismiehestä poromiesten tarinoissa.