Poronliha on lähiruokaa Lapista. Ja erinomaista sellaista.
Sanaan lähiruoka liittyy positiivisia mielikuvia. Se koetaan pienten tuottajien tekemäksi ja laadukkaaksi, usein myös perinteitä noudattavaksi elintarvikkeeksi. Osin lähiruokaa saa tavallisista ruokakaupoista, mutta tavallista on myös suoramyynti tiloilta tai oma yhteistyö- ja kuljetusketju tuottajalta asiakkaalle.
Tulkinta siitä, mikä on lähiruokaa ja mikä ei, vaihtelee. Mahtaako sille ollakaan täsmällistä ja ns. virallista määritelmää.
Monien tahojen kanssa käytyjen keskustelujen perusteella tein omaa linjanvetoani kirjoittamalla jo vuonna 2010 blogiin otsikolla ”Voiko poronliha olla lähiruokaa Helsingissä?” >
Teksti vastaa käsitystäni aiheesta tänäänkin.
Poronlihan kohdalla lähiruoka-arvioinnissa tulee kuvaan mukaan lihan alkuperä. Venäjältä on tuotu Suomeen poronlihaa jo vuosikausia ja se tuntuu vain kasvavan. Nyt rajan takana on ensimmäinen poronlihalaitos, jolla on EU-hyväksyntä eli oikeus myydä poronlihaa koko Unionin alueelle. Toivottavasti valvontaa ei ole jätetty pelkästään paikallisten viranomaisten vastuulle, vaan sitä tehdään riittävästi myös länsimaisin voimin.
Hämmennystä aiheuttaa maan johtavan poronlihan jalostajan Lapin Lihan käyttöön ottama tapa alkuperämerkinnälle. Laajalti vähittäiskaupoissa myynnissä olevien tuotteiden tavaraselosteessa mainitaan alkuperäksi Suomi, Ruotsi, Venäjä tai Norja. Parasta ennen -päivämäärän etiketissä on sitten tarkennettu, mistä maasta juuri kyseinen liha tulee. Perinteisesti Norja on ostanut paljon poronlihaa Suomesta, mutta toisin päin kauppa on tainnut jäädä olemattomaksi. Aivan sama pätee Ruotsiin, luultavasti pääosa ruotsalaisena myydystä lihasta on alkuperätään Suomesta, mutta käsitelty ja pakattu Polarican laitoksessa Haaparannalla. Mitenkähän sitten tuon venäläisen lihan kanssa on? Sitä ei taida millään konstilla saada ainakaan lähiruoaksi suomalaisilla pelisäännöillä.
Onkohan alkuperämaan merkintätapa edellä kuvatusti tehty vain hämärtämään kuluttajan ymmärrystä siitä, kuinka suuri osa Lapin Lihan myymästä poronlihasta todella on venäläistä?
Minua henkilökohtaisesti ei suuresti vakuuta venäläisten tuotteiden laatu, ajatellaanpa vaikka Mossea, Volgaa tai Ladaa. Eikä viranomaisten suhtautuminen tai länsimaisten määräysten noudattaminen kovin kaksista taida olla. Idänkaupassa opittiin aikanaan, että suomalaisille tuotteille osattiin kyllä antaa tiukat vaatimukset, joita myös valvottiin, mutta oman maan vastaaville tuotteille oli toiset standardit. Pietarin alueelta jätevesien laskeminen käsittelemättöminä Suomenlahteen loppui vasta Suomen rahoittaman puhdistuslaitoksen myötä. Ja kipsivesien laskeminen Laukaanjokea pitkin samaan Suomenlahteen vaati loppuakseen melkoisen suomalaisen operaation. Moskovan alueen jätteet viedään lajittelemattomina ja käsittelemättöminä kuorma-autoilla satojen kilometrien päähän, jopa Jäämeren tuntumaan asti. Ja heitetään sinne paikallisten asukkaiden vastustuksesta huolimatta heidän riesakseen, ympäristöä pilaamaan. Kenties myös porojen syötäväksi. Luottamusta ei lisää venäläisten urheilijoiden jatkuva kärähtäminen dopingista, jossa vilppiä on pahimmillaan ollut mukana tekemässä maan turvallisuusviranomainen.
Venäläistä poronlihaa tuonee maahan myös uuden, ison laitoksen Rovaniemelle rakentanut Lapin Poro ja Riista. Heidän alkuperämerkinnöistään en vielä ole perillä.
Suomalaisten pienjalostajien toimittama poronliha tulee puhtaasta luonnosta, jossa ilmakin on mitatusti EU:n puhtainta. Deliporo yhdessä lihantoimittajiensa kanssa antaa myymälleen poronlihalle laatutakuun >.
Deliporon verkkokaupassa myytävä varmasti suomalainen poronliha on luotettavaa lähiruokaa Lapista!
