Sain jokin aika sitten kysymyksen poronlihan teurastustavan ja laadun suhteesta:

”Olen kuullut että varsinkin poronlihassa huomaa selvästi eron maussa metsästetyn ja tehtaassa teurastetun välillä. Äkkiarvaamatta kuolleen poron liha on kuulemma selvästi maukkaampaa. Teurastamossa eläin erittää stressin vuoksi aineita jotka maistuvat lihassa. En tiedä pitääkö paikkaansa. Ravinnolla voi ainakin vaikuttaa lihan makuun, sen tiedän, mutta tämä on uusinta tietoa.”

Vastaukseni oli pääpiirteittäin seuraava:

Olet saanut paikkaansa pitävää tietoa. Metsään ammuttu poro ei ole stressaantunut ja sen lihassa ei ole mitään stressistä aiheutuvaa makua.

Erotuksessa porot joutuvat juoksemaan, viimeinen vaihe pyöreässä aitauksessa eli ns. kirnussa voi olla hyvinkin hektinen ja kestää jopa yli puoli tuntia. Päästämällä kerrallaan pienempi määrä poroja kirnuun ja pyrkimällä pitämään tilanne rauhallisena haittavaikutuksia pystytään vähentämään. Samaa tarkoitusta varten säännöksissä määrätään, että ennen teurastusta porojen on saatava levätä rauhassa vähintään 24 tuntia ja että niillä on oltava tilanteen vaatimassa mitassa vettä ja ruokaa. Näin rauhoitettujen porojen lihassa minun suuni ei enää erota vähäisintäkään vikaa maussa, mutta herkkäsuisimmat kehuvat aistivansa stressin kolmen vuorokauden päähän.

Miksi sitten emme myy ammuttujen porojen lihaa? Laki edellyttää täysin ehdottomasti, että kauppoihin ja ravintoloihin myytävä liha on teurastettava hyväksytyssä ja valvotussa teurastamossa. Eläinlääkärin on tarkastettava eläinten kunto ennen teurastusta ja tarkastettava sekä leimattava ruhot teurastuksen jälkeen. Ruhot on kuljetettava leikkaamoon tarkoitukseen hyväksytyllä kalustolla, jossa ruhot roikkuvat koskematta seiniin tai lattiaan ja joiden siisteydestä on tiukat säännöt. Leikkaamoissa on myös omat tiukat määräykset säilytystiloista ja -lämpötiloista, samoin leikkaustiloista ja laitteista, käytettävistä (joka käyttökerta vastapestyistä) suojavaatteista ja -jalkineista, tilojen päivittäisestä perusteellisesta pesemisestä jne. Sekä teurastamolta että leikkaamolta vaaditaan lain mukainen omavalvontasuunnitelma, jonka paikallinen terveysviranomainen hyväksyy ja jonka noudattamista dokumentointeineen hän säännöllisesti valvoo. Tämä kaikki tehdään elintarviketurvallisuuden vuoksi.

Ampumaansa poron lihaa poromies voi käyttää itse sekä myydä kotitilaltaan kuluttajille, mutta ei kaupoille eikä ravintoloille. Tällaista lihaa ei myöskään saa lähettää asiakkaalle, vaan tämän on noudettava se itse ja hän vastaa itse ostamansa lihan laadusta ja terveellisyydestä. Joskus porotilan emäntä pitää pitopalvelua, mutta hänenkin on siinä aina käyttettävä leimattua lihaa.

Leimaamatonta lihaa kotitilaltaan myyviä poromiehiä kutsutaan suoramyyjiksi. Osalla heistä lihan käsittely tapahtuu omassa keittiössä, mutta monet ovat nykyisin järjestäneet suositusten mukaisesti erillisen, kylmäkoneilla varustetun lihankäsittelytilan ja tehneet siitä ilmoitukset elintarvikehuoneistona. Sääntöjä siinäkin on, mutta vähäisempiä ja enemmän vapaaehtoisuuteen perustuvia kuin hyväksytyissä laitoksissa.

Osa suoramyyjistä käsittelee lihansa hyvin ja hygieenisesti, mutta valitettavasti joukossa on vielä niitä, joiden työ jättää paljonkin toivomisen varaa. Jos suoramyyjä vähättelee nykyisiä säännöksiä ja mm. tarjoutuu lähettämään lihaa vaikkapa Matkahuollon kautta, hän syyllistyy säännösten laiminlyöntiin. Mahdollisesti niissäkin kohdissa, jotka tuotteen laadun suhteen ovat asiakkaalle todella tärkeitä.

Deliporo on kauppa, verkkokauppa ja toimitamme vain teurastamon kautta kulkenutta lihaa. Lihantoimittajamme on valittu poronlihan pienjalostamojen ykkösketjusta ja kun poromiehet leikkaavat omia porojaan, sama huolenpito kestää elävästä porosta valmiiksi pakattuun lihaan. Laadusta olemme viisivuotisen toimintamme aikana saaneet pelkkää kiitosta.

Kyselijän vastauksesta poimittua: ”Kiitokset seikkaperäisestä vastauksesta! Asia selvisi viimeisen päälle.”