EU on vahvistanut Lapin Poron kuivalihalle suojatun alkuperänimityksen. Aiemmin vastaavan suojan on saanut Lapin Poron liha ja vielä sitäkin ennen Lapin puikula.
Molemmissa porotuotteissa vaatimuksena on, että liha on peräisin Suomen poronhoitoalueelta, että se on käsitelty (poronliha leikattu ja pakattu, kuivaliha kuivattu ja pakattu) Suomen poronhoitoalueella ja että pakkaukseen merkitään, onko kysymys vasan vai raavaan poron lihasta.
Lihan alkuperävaatimus nimityksen saamiseksi tuo markkinoille mielenkiintoisen asetelman. Suomalaisten tuottajien lisäksi markkinoilla on myös Polarica, jonka lihanjalostuslaitos sijaitsee Ruotsissa Haaparannalla. Yhtiöllä on saamieni tietojen mukaan EU-hyväksytty poroteurastamo Kuolassa Venäjällä. Sieltä tuotu liha voidaan merkitä alkuperältään ruotsalaiseksi, kun se on leikattu ja pakattu Haaparannalla. Poroparlamentissa oli kuulemma muutama vuosi sitten kysytty Eviran (Elintarviketurvallisuusviraston) edustajalta, voiko kyseisen teurastamon lihaa tuoda myös Suomeen. Vastaus oli ollut kielteinen ja perustelu se, ettei tämä teurastamo täytä Suomen elintarvikehygieniavaatimuksia. Ihmettelyyn tuontikelpoisuuteen Ruotsissa käsittelyn jälkeen virkamies oli kuulemma sanonut, että tuonnista EU:n ulkopuolelta Ruotsiin vastaavat ruotsalaiset viranomaiset ja että alkuperämerkinnät sekä ruotsalaisten tuotteiden maahantuonti Suomeen taas ovat EU-säännöksien mukaisia. Mielenkiintoista vai mitä?
Suomen johtava poronlihan jalostaja Lapin Liha on tehnyt sopimuksen 300 000 kg vuosittaisesta poronlihan tuonnista Siperiasta. Liha käytetään yhtiön mukaan Iceman -tavaramerkillä myytävien poronlihajalosteiden valmistamiseen. Toivottavasti Eviran edustajat tarkastavat ja valvovat lähtöpäätä yhtä tarkasti kuin venäläiset kolleegansa suomalaisia, Venäjälle vieviä lihanjalostuslaitoksia.
Poron tuonti Venäjältä johtuu sekä rajallisesta saatavuudesta Suomessa (porojen lukumäärähän on lailla rajoitettu, se ei kasva kysynnän mukaan ja markkinoille tuleva lihamäärä on vuosittain 2-2,5 milj. kg) että edullisemmasta hinnasta.
Ostamalla tuotteita, joilla on oikeus yllä mainittuihin suojattuihin alkuperänimityksiin kuluttaja voi olla varma, että lihan alkuperä voidaan aina jäljittää ja että se on käsitelty Suomen vaatimusten mukaisesti kaikissa tuotantovaiheissa.
